Laiskuus innostuksen tappajana
Työpaikan ehdottomasti paras innostuksen tappaja on laiskuus. Sitä ei huomaa heti. Laiskuus näkyy parhaiten työyhteisössä uuden tulokkaan ehdotettua, että asiat voitaisiin tehdä paremmin. ”Ylimääräistä” työtä aiheuttava ihminen jyrätään välinpitämättömällä asenteella. Hoetaan, ettei koskaan ennen ole tehty näin, ei jaksa, ei ehdi, eikä edes kiinnosta.
Ahkerassa työpaikassa on toisin. Siellä toteutuskelpoiset uudet ajatukset testataan, sovittuja asioita kehitetään pitkäjänteisesti ja virheistä opitaan niistä syyllistymättä. Näillä työpaikoilla uskalletaan pohtia ovatko laiskat työntekijät oikeassa paikassa töissä. Sen pohtiminen ääneen voi aiheuttaa jopa vihaa, mutta hyvässä työryhmässä ei vieroksuta erilaisia tunteita.
Itkupotkuraivari with love
Töissä jokainen vihastuu ja menettää joskus hermonsa. Silloin sohaistaan työkaveria arkaan paikkaan, paukautetaan ovet irti saranoilta tai istutaan itkupotkuraivarin partaalla kahvihuoneessa. Mikään ei ole rasittavampaa kuin kroonisesti tällä tavoin käyttäytyvä työkaveri, joka on saanut yliotteen työpaikasta.
Viisaat työntekijät tunnustavat vihan kääntöpuolen olevan rakkaus. Työpaikalla ei tarvitsee kiitää tehtävästä toiseen pupillit sydämmiä sykkien, mutta työstä on hyvä tykätä. Sellaista on työ, joka tarjoaa sopivan määrän mielenkiintoisia haasteita ja mahdollisuuksia. Vihan puuskat rauhoittuvat ja kateuskin helpottaa, kun tietää tekevänsä juuri sitä työtä josta pitää.
Kolikkoja kateellisten kisoista
Kateus johtuu toisen työntekijän menestyksen aiheuttamasta mitättömyyden ja riittämättömyyden tunteesta. Se näkyy työpaikan ilmapiirissä terävänä piikittelynä ja kiusaamisena tai verhoutuu oppineisuuden kaapuun. Kateellisten olympialaisissa yksi atleetti onnistuu työsuorituksissa aina nopeammin, paremmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin muut. Se aiheuttaa alisuoriutujissa ärsyyntynyttä pahansuopaisuutta ja halun kampata kultamitalistit päivystyksen vuodepotilaiksi.
Kateellisuuden voi kanavoida myös toisin. Voi tutkia, mitä työkaverilta voisi oppia yltääkseen yhtä hyvään työsuoritukseen itse. Kateus kääntyy helposti myös ihailuksi johtaen terveeseen kunnianhimoon. Se on raaputettavissa esiin oikeanlaisella ammattiylpeyden kolikolla. Tähän tarkoitukseen käyvät hyvin työntekijän osaamisen hyötykäyttö, tuntuva korvaus ja kehuminen hyvin tehdystä työstä.
Ammattiylpeiden kaksi puolta
Ammattiylpeyttä on kahdenlaista: hyvää ja huonoa. Huonossa työpaikassa tärkeää on nokkimisjärjestys ja tittelinkipeys. Rehellisestä vuorovaikutuksesta voidaan silloin tuskin puhua, koska pelokas työporukka keskittyy juoruamiseen ja oman hännän nostattamiseen. Jokainen on omillaan ja yksin.
Toimivalla työpaikalla ollaan suoraselkäisesti ylpeitä omasta ja muiden osaamisesta. Siellä ammattiosaamista arvostetaan ja ahneutta puretaan kunnioittaen toisia. Tunnusomaista on, että jokainen työpaikan ovesta sisään astuva ihminen huomaa oitis tehokkaan tekemisen meiningin.
Kun mikään ei riitä
Joskus työntekijöiden ahneus johtuu työpaikan tehokkuusvaatimuksista, mutta usein mulle-kaikki-heti-nyt -paine luodaan itse. Työstä halutaan irti mielihyvän maksimitehot. Epämiellyttäviä tilanteita, kuten kiireellisiä tehtäviä tai tylsiä rutiineja vältellään. Työkavereilta vaaditaan eri tekosyin kohtuuttomia, kunnes mikään ei enää riitä.
Työryhmässä voi unohtua, että terve narsismi ei tapahdu työkavereiden kustannuksella tai heitä väheksyen. Terveellisellä tavalla narsistinen työntekijä uhkuu hyvää itsetuntoa ja tasapainoista työhyvinvointia. Hän löytää päivittäin työstään pieniä mielihyvää tuottavia asioita. Ahneuden kääntöpuolena onkin kohtuus, tasainen työtahti ja tulosten oikeudenmukainen jakaminen työporukan kesken.
Kohtuuton työn imu himottaa
Liiallisen himon ilmiöt, työholismi ja uupumus, naamioituvat joskus positiivisiksi asioiksi, kuten kilpailuksi paremmista tehtävistä. Rajan yli mennään, kun työ muuttuu pakonomaiseksi, uuvuttavaksi ja se tehdään muun elämän kustannuksella. Lopulta jäljellä on vain henkihieverissä ja ylikierroksilla käyvä arjen sankari. Kohtuuttomuudesta on tullut himon liittolainen. Niiden jäljiltä työntekijän simahtaminen ei enää helpotu työtehtäviä keventämällä, levolla tai edes lomilla.
Positiivisen työn himon sytyttävät hetket, joissa työnteko sujuu kuin itsestään. Työntekijän hyvinvointi on silloin kohdallaan ja työn imu johtaa onnistumisen kokemuksiin. Ne lieventävät tehokkaasti kuormituksen ja stressin tunnetta. Tällaisilla työpaikoilla työkavereista puhutaan paljon selän takana. Kuiskuttelu on ihailevaa ja hävyttömän hyvää kehumista. Parhaimmilla työpaikoilla samat asiat sanotaan häpeilemättä ääneen.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
P.S. Ehdotus postaukseen tuli Mainion Facebook -sivun kautta. Kiitos Marialle hyvästä ideasta.