Monien tekijöiden summa
Yksinäisyys ei ole ainoastaan sielun kumppanin puutetta. Se voi olla fyysinen tunne kehon toimimattomuuden vuoksi. Kiusaaminen, syrjiminen tai vieraskielisyys taas ovat sosiaalisen yksinäisyyden aiheuttajia. Yksinäisyys voi myös olla - tai siitä voi tulla - mielisairauksien, kuten masennuksen tai sosiaalisen fobian oire.
Myös ympäristö ja aika eristävät tehokkaasti muista. Näin on niillä, jotka ovat eristäytyneet kotiinsa, viettävät vaihtoehtoista elämää tai asuvat pitkiä aikoja ulkomailla. Vaikeasti sairaalle yksinäisyys voi olla pitkäaikainen ja paikkakunnalta muuttavalle väliaikainen kokemus. Työkomennukselle lähtevälle se on onneksi vain tilapäinen vieras.
Helppoja ohjeita yksinäisyyden poistamiseksi on kuultu julkisuudessa, vaikka tilanne on monen tekijän summa.
Yhdessä ja yksin
Nettikeskusteluissa sinkkuja surkuttelevilta unohtuu, että yksin oleminen ja yksinäisyys eivät aina ole samoja asioita. Monen yksineläjän mielestä taas parisuhteessa olevien on helppoa jaella heille ohjeita. He eivät tiedä, että parisuhteessakin voi kokea yksinäisyyttä. Näin on, kun ihmissuhteesta on jäljellä enää vain valeyhteys, kulissit tai jaettu huoltajuus.
Harva tietää sitäkään, että yksinäisyys periytyy aikuisilta lapsille. Perintö annetaan eteenpäin yhteisöissä, joissa aikuisten sosiaaliset taidot ovat heikkoja, perhe-elämä koostuu vain hyöty- tai viranomaisverkostosta tai perhesuhteet ovat helposti katkolla. Tällaisista perheistä ei aina saada mallia kaveririitojen sopimiseen, naapurin auttamiseen tai edes vieraiden tervehtimiseen.
Yksinäisyydestä voi oppia
Yksinäisyydeltä suojaavia tekijöitä ovat hyvät sosiaaliset taidot, elämänilo ja pienikin ripe itseluottamusta. Hyvä uutinen on, että yhteistyötaitoja voi oppia. On vain tiedettävä, miten avata turvallinen ja empaattinen keskustelu vieraan kanssa. Keskustelun tuoksinassa itsetuntokin alkaa kasvaa.
Menestyjiä palvovassa maailmassa yksinäisyydestä ei ole helppo puhua. Yhteyden toiseen sulkee kokemus häpeästä, arvottomuudesta tai huonommuudesta. Tilanteen riistäydyttyä käsistä ajatellaan, ettei enää olla muiden huomion arvoisia. Nuollaan haavoja menestyspelin ulkopuolella. Aivan turhaan. Meidän kaikkien on aika oppia kuvaamaan hyvinvointia aineellisten mittareiden sijasta onnellisuutta ja yhteisyyttä kuvaavilla asioilla.
Onnellisesti liikkeelle
Jokaisen on otettava yksinäisyydestään vastuu. On lopetettava mielikuvaruoskiminen ja hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, tai muutettava tapojaan. Yksinäisyydestä ja onnellisuudesta muille puhuminen on keino aloittaa jostain.
Pian sen jälkeen on lähdettävä konkreettisesti liikkeelle. Itsepintaisimpien tilanteiden varalle on olemassa kriisipuhelimia, nettifoorumeita, ystäväpalveluita, vertaistukiryhmiä ja erilaisia terapeutteja. Yksinäisyyden lyttäystalkoisiin on kuitenkin helpointa lähteä itsensä kehittämisen, kuten harrastuksen, vuoksi.
Muutoksen este on paikallaan polkeminen. Sen kuvitteleminen, että itsessä on vain ja ainoastaan muista ihmisistä erottavia tekijöitä. Itsensä surkuttelu on hukkaan heitettyä aikaa.
Jokainen voi liittyä lempeään sotaan ynseyttä vastaan ja huomata ihmisiä yhdistävien tekijöiden rikkauden. Esimerkiksi kahden yksinäisen ihmisen tapaaminen voi muodostua arvokkaaksi ja onnea tuottavaksi ystävyydeksi.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.