On puhuttava siitä, mistä on kyse. Sosiaalisen huono-osaisuuden kasautumisesta perheissä lapsiin. Muista vieraantumisen lumipallo kätkee sisäänsä toiseuden kokemuksia, yksinäisyyttä, sairauksia, riippuvuuksia, väkivaltaa ja väsähtänyttä kasvatusta.
Varhainen puuttuminen kikkailua ja jeesustelua
Lapsen kokemus unohtuu yhä valitettavan näppärästi aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Samalla varhaisen puuttumisen kikat vakaviin ja monimutkaisiin ongelmiin on siunattu jokaisesta ilmansuunnasta.
Jeesustellaan, että koti on ehkäisevän työn tärkein paikka lapselle. Sen toteuttamistavoista ei kuitenkaan keskustella riittävästi. Jää huomiotta, että muun muassa päihteiden käytön, väkivaltakierteen ja seksuaalisen ahdistelun näyttämö on usein lapsen koti.
Kasvattamisen osaamisvaatimusten perääminen on kuin seksi 40-luvulla. Se on vanhempien henkilökohtainen asia, johon ei voi puuttua. Keskusteluyritykset aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita. Lopulta tiedon puute johtaa haitallisiin neuvoihin ja outoihin sovellutuksiin.
Sosiaalisista ongelmista rangaistaan
Syrjäytymiskierteen tyrkkää alkuun esimerkiksi tapamme rangaista alle kouluikäisiä lapsia. Tyypillinen rangaistus on lapsen eristäminen muista, mieluisan yhteisen tekemisen kieltäminen ja tehtävien teetättäminen yksin. Se, että keino toimii ei tarkoita sen kantavan aina hedelmää.
Usein nurkassa häpeää sosiaalisesti kehittymättömätön lapsi. Se, joka tarvitsee sosiaalisen median valtakunnassa juuri päinvastaista sparraamista. Mukaan ottamista, empaattista riitojen sovittelua ja lapsen aiheuttamien tuhojen korjaamista yhdessä muiden kanssa.
Yhtä hyvin lasta voi lyödä. Muista ihmisistä eristäminen aktivoi aivoissa samoja alueita, kuin fyysinen kipu. Lapsi vain ei opi mitään toistuvasta sormille hakkaamisesta. Hän tarvitsee väsymätöntä toiminnan ohjaamista ja valintojen seurausten välitöntä osoittamista.
Sosiaalisten taitojen opettaminen on aloitettava mahdollisimman varhain. Siihen on kiinnitettävä huomiota intensiivisesti ja riittävän pitkään. Kasvattajalta vaaditaan siis lehmän hermoja.
Eristämällä syrjäytynyt/syrjäytetty
Syrjäyttäminen yhteisestä tekemisestä ja hakusessa olevat tunnetaidot ohjaavat käytöstä lapsen kasvaessa. Ongelmat alkavat näkyä, kun aiemmin rangaistuksena käytetty tehtävien tekeminen aiheuttaa ekaluokkalaiselle oppimisvaikeuksia.
Koulussa voivotellaan, ettei lapsi kerro rohkaistaessakaan ongelmistaan kenellekään. On selvää, että tällainen lapsi on auktoriteettivastainen. Hänen mielessään luottamus toisiin, teot ja seuraukset ovat valovuoden päässä toisistaan. Aikuisten suunnittelemat syrjäytymistä ehkäisevät keinot eivät silloin tehoa. Lapsi kun ei miellä itseään syrjäytyneeksi, vaan syrjäytetyksi.
Taputamme karvaisia käsiämme yhteen. Lasten väkivaltainen kuritus on laissa kielletty. Silti kurinpidon nimissä tehty lasten eristäminen saa jatkua kodeissa, tarhoissa ja kouluissa. Nuorten syrjäytymisriskistä huolimatta varhaiskasvatuksen pyhää lehmää ei saa kyseenalaistaa.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.