Vihan ja vääryyden maailma
Puusepäksi opiskeleva Pirjo ei vihaa miehiä. Hän kuvaa pedofiilin uhrin olevan kuin murhattu ihminen, joka jää eloon.
Pahimpien vaiheiden yli päästyään hän tuntee tekijöitä kohtaan joskus sääliä. Siinä kaikki.
Pirjo vihaa ainoastaan sitä maailmaa, jossa miehet käyttävät valtaansa väärin. Sellaista jossa lapset, naiset ja miehet ovat seksuaalisen väkivallan uhreja.
Mielenosoitus vailla tukea
Ensi kesänä Pirjo starttaa polkupyörineen Kuopiosta. Suuntana on 42 paikkakuntaa.
Matkaan kuluu kaksi kuukautta, jonka aikana kilometrejä kertyy noin 2 500. Kyseessä on yhden naisen mielenosoitus lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan.
Mikäli hän saa jostain ensin polkupyörän.
Pirjo ihmettelee blogissaan, miksei media kiinnostu hänen lähettämistään tiedotteista.
Vähissä vaatteissa keikistelevä julkkis ylittää uutiskynnyksen. Tämä yhden naisen urhea projekti lasten hyväksi ei.
Sponsoreita tai yöpymispaikkoja ei ole juuri herunut. Pirjolla ei ole takanaan uskottavaa yhdistystä. Hän on vain nainen, jolla on koskettava sanoma: seksuaalinen väkivalta on väärin.
Uhrista selviytyjäksi
Pirjo tietää, että seksuaalisesta väkivallasta voi toipua. Se vaatii kokemusten työstämistä.
Itse tapahtumat eivät ole käsittelylistan kärjessä. Niiden vaikutukset kaikkein herkimpään osaan ihmisessä sen sijaan ovat.
Pelko lamauttaa uhrin ja hämmennys tekee raiskauksesta epätodellisen vuosien ajaksi. Silloin ei auta, jos ympäristö hämmentyy ja vaikenee.
Pirjo, kuten jokainen selviytyjä, tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Niitä, jotka kuulevat hänen tarinansa.
Hän kaipaa tukea taistelussaan lasten seksuaalista väkivaltaa vastaan. Omien sanojensa mukaan erityisesti miehiltä. Sellaisilta, jotka seisovat periaatteesta tämän asian tukena.
Tässä minä nyt olen.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.