Syrjäytyminen on tyhjää täynnä
Koko syrjäytyminen on median julkirakas, vaikka se on aikoja sitten kuopattu sana. Se on tyhjästä luotu käsite, mikä suojelee näppärästi aikuisia heitä ahdistavalta totuudelta: monen nuoren arjelta. Päät vinossa syrjäytymisen taivastelu on sosiaalipornoa parhaimmillaan.
Meidän on ihan aikuisten oikeasti ja rohkeasti puhuttava esimerkiksi nuorten köyhyydestä, hyväksikäytöstä tai yksinäisyydestä. Aidoista asioista nuorten syrjäyttämisen takana.
Meidän on autettava yksittäistä nuorta selviämään tavallisista asioista. Ei keskityttävä vain pirstaleisten (työllistämis)tukien hakemiseen heidän kanssaan.
Paavo Pesusienet säästökuurilla
Tuemme osittain tehottomia ja kalliita korjaavia palveluita. Olemmehan järjestelmällisesti leikanneet nuorten ongelmien ehkäisystä yli kaksi vuosikymmentä. Tulos ei voi olla kenellekään yllätys.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus vuonna 1987 syntyneistä on karua luettavaa. Joka viides on 21-ikävuoteen mennessä käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä.
Joka viidenneltä puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto ja 26 prosentilla on rikosrekisterimerkintä.
Kaikesta huolimatta monet aikuiset osoittelevat sormella laiskoja, saamattomia ja tyhmiä nuoria. Toisella kädellä he pyörittävät työkarusellia.
Tässä pyörityksessä nuori saa töitä vain työkokemuksella, jota ei ole eikä tule, kun kaikilla työnantajilla on sama rajaus. Eikä jokaisesta nuoresta saa ammattilukutoukkaa. Sen seurauksena kymmenettuhannet nuoret ovat kadonneet karusellista. Voi, voi.
Suu vaahdossa syrjäytymisestä messuava aikuinen, joka potkaisee nuoren ulos työelämästä tai siirtää hänen työpaikkansa Aasiaan, on yhtä vakuuttava kuin Paavo Pesusieni.
On siis puhuttava jälleen elämänhallintataidoista, positiivisesta muutoskierteestä ja niiden hinnasta yhteiskunnalle. Ensin aikuisille, ja sitten vasta hintalaputtomille nuorille.
Kalkkiksilta puuttuu näkemys
Nuoren elämä on usein aikuisen mielessä yksinkertaistettu niin pieneksi, ahtaaksi ja vanhanaikaiseksi, ettei aikuiskeskustelussa ole mitään mieltä.
Ja tunnustan. ”Menisi vaan töihin niinkuin minäkin kymmenkesäisenä tein” -rinnanröyhistelijät saavat minussa aikaan murhanhimoisia yllykkeitä. Nuoren kanssa pääsen sentään heti puhumaan siitä mistä on kyse, ja huomaan maailman muuttuneen.
Ymmärrän varsin hyvin sen, että koulussa on vaikea keskittyä, kun kotona ryypätään tai aikuisen masennussairaus imee itseltäkin mehut nousta töihin mäkkärin kassalle. Meidän on oltava valmiita pohtimaan, samanikäisten menestyvien nuorten kanssa, mikä on silloin hyvinvoinnin salaisuus.
Yhdessä nuorten kanssa on räätälöitävä turvaverkkoja. Turvasuunnitelmia tarvitsevat ne, jotka ovat pudonneet aiemmista verkoista läpi tai eivät ole koskaan niihin tarttuneetkaan. Mutta. Keinojen tulee myös poistaa pysyvää kehitystä kahden kerroksen nuorisosta, menestyjistä ja luusereista.
Nyt Euroopan terveimmistä lapsista tulee käsittelyssämme Länsi-Euroopan sairaimpia ihmisiä. Siis meitä vanhoja kalkkiksia, joilla ei nyt taida mennä lasten kanssa ihan niinkuin Strömsössä.
Nuorten systemaattinen syrjäyttäminen
Oikeudenmukaisten päätösten ja turvallisten aikuisten nälkä jatkaa nuorten keskuudessa kasvuaan. Eikä ihme.
Kun puhutaan nuoren oikeudesta psykiatriseen hoitoon vastassa on eripituinen virastojono, riippuen siitä mihin päin Suomea nuori syrjäytyy.
Kun keskustellaan täysi-ikäisen nuoren oikeudesta tasa-arvoiseen avioliittolakiin, eduskunnan vanhoilliset hörhöt näkevät osan nuorista B-luokan kansalaisina.
Kun liikutuksen nyyhkäisyjä keräävissä juhlapuheissa taivastellaan yhdenkin nuoren työllistämisen tärkeyttä niin sama nuori saa seuraavissa yt-neuvotteluissa potkut.
Ymmärsiköhän jokainen aikuislukija nyt yskän?
Aika hämäriä keinoja nuorten systemaattisen syrjäyttämisen poistamiseksi yhteiskunnasta. Ei mikään ihme, etteivät kymmenet – ja pian sadat – tuhannet nuoret halua olla missään tekemisissä kanssamme.
Jäätävä totuus
Tänään aidot, ajattelevat, ja välittävät aikuiset loistivat monen nuoren arjessa jäätävällä poissaolollaan. Heidän tukemisensa mahdollisimman varhain on tärkeää nuorille, ja meille kaikille.
Yritykset tilastoida ja ymmärtää syrjäytymistä voidaan sillä välin unohtaa.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.