Ei kukaan.
Ongelma on, että kiusatusta tulee pakkomielle. Kiusaajat alistavat kohteensa rumuuttaan, huonommuuttaan tai pahuuttaan.
On mahdotonta olla välittämättä siitä pelon tunteesta, minkä kiusaajat saavat aikaan.
Stressistä, joka tuntuu sydämen jyskytyksenä päässä niin, että ajatukset lamaantuvat.
Pakokauhusta, joka syntyy hengen uhkaamisesta. Heti ensimmäisestä iskusta palleaan.
On järjetöntä ehdottaa, ettei joku piittaa huoraksi, homoksi tai läskiksi haukkumisesta. Tai alastonkuvistaan netissä. Sosiaalisesta mediasta, jossa ihmistä yllytetään tappamaan itsensä. Sitä, jonka kaveri ei kukaan halua olla.
Kiusaamisesta pitää välittää niin, että kutsuu sitä oikein.
Väkivallaksi.
Siitä pitää välittää niin, että tekijä joutuu heti vastuuseen teostaan. Sivustakatsojien pitää välittää väkivallasta niin, etteivät anna sen edes alkaa.
Väkivallan uhrin pitää välittää itsestään sen sijaan, että keskittyy olemaan välittämättä tekijöistä.
Sillä on merkitystä, että hän taistelee itselleen tukea, apua ja oikeutta. Sillä tavoin uhrista kuoriutuu selviytyjä.
Muussa tapauksessa väkivalta pahenee.
Meistä jokaisen pitää välittää väkivallasta. Jokaisen iskun ja pilkkasanan on tunnuttava meissä kaikissa, ennen kuin on liian myöhäistä.
Meidän on tuettava uhrin selviytymistä ja tekijän toipumista väkivallattomaan elämään. Pitää isommalla porukalla heikoimmista huolta.
Silti osa meistä vannoo, että voimme vain olla piittaamatta väkivallan tekijöistä.
Se ei pidä paikkaansa.
Lue tästä kirje kiusatulle.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.