Media villiintyi. Vihdoin saatiin aikaan kansantaloudellisesti kestävä palvelupaketti. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen päätöksen ansioista jopa valtion kestävyysvaje (=valtion menot ylittävät sen tulot) saa huutia.
Missään muussa maassa ei yksi taho rahoita kaikkia sote-palveluitaan tällä tavoin, ilakoitiin eduskunnasta.
Röppösen Petterin masennushoito ei siis ole jatkossa kiinni kunnan työntekijöiden riittävyydestä, osaamisesta tai sairauslomista. Tavallisen ihmisen asiallako tässä nyt oltiin?
Politiikkaa ja rahapussin nyörejä
Sote-päätös oli tehtävä nyt.
Yksikään puolue ei halunnut sote-sotkua tulevien vaalien euroviisubiisiksi. Se on liian epämääräinen aihe pilkottavaksi ääninä uurniin.
Mitä pätös oikeasti tarkoittaa, sitä ei kukaan vielä tiedä.
Toivelistalla on, että pienen kunnan rahapussista riittäisi rahaa jatkossa kaikille. Niillekin kuntalaisille, jotka tarvitsevat kalliita terveys- ja sosialipalveluja.
Taviskuluttajaa tuskin kiinnostaa, miten palvelut on tuotettu ja kuka ne maksaa. Hän haluaa, ettei palveluja tarvitse enää jonottaa kuukausikaupalla eri luukuilla, avun saa läheltä ja vaiva paranee.
Kysymyksiä riittää, vastauksia ei
Nyt vannotaan lähipalvelujen pysyvän entisellään. Käytännössä keskitettyjen palvelujen perässä voidaan joutua matkustamaan pitkiäkin matkoja.
Kunnan terveysaseman säilyttämisestä päättää jatkossa uusi (noin 870 000 asukkan ja 60 kunnan) sote-alueen hallinto, ei kunta tai kuntalaiset.
Palvelujen saumattomien ketjujen rakentaminenkin on taviskuluttajan näkökulmasta vielä alkupalikoissa. Siis se luukulta luukulle juoksemisen loppuminen.
Iso kysymysmerkki on myös terveyspalvelujen eriarvoistuminen.
Esimerkiksi liikennetapaturman hoito vaatii muista hoitotilanteista selvästi nopeampaa potilaan kohtelua. Miten ensihoito paranee palvelujen keskittämisen vaikutuksesta vaikkapa Pohjois-Suomessa?
Yksinhuoltajien sote
Ensilukemalta näyttää, että nyt kannattaa vetää vanhustenhuollon vaippojen kokoiset herneet molempiin sieraimiin. Ehkä sittenkin kannattaa olla ihan vaan zen.
Koko sote-kohkaaminen kun ei auta yhtään mitään jollei Suomen vienti vedä, investoinnit lisäänny ja työpaikat säily työkykyisillä ihmisillä.
Valtion ja sote-kirstun vartijaksi tulisi palkata ryhmä viisaita yksinhuoltaja-sairaanhoitajia. He taitavat penninvenytyksen, tasa-arvokasvatuksen ja tiukat tilanteet.
Heidän näpeissään rahat olisi käytetty sentilleen oikein ja sote-palvelut joustaisivat jo ketterästi kuntalaisten tarpeiden mukaan.
Toistaiseksi sote-käytäntöjen ratkaisijan paikka on auki.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.