Sairaanhoitajana en koskaan utele ihmisiltä, onko heillä lapsia tai ovatko he jo pieniin päin. Se loukkaa syvästi niitä, jotka yrittävät hampaat irvessä hedelmöittyä.
Ihmiset kertovat ennen pitkää raskaudestaan tai lapsistaan, jos he niin haluavat.
Kaikenlaiset vinkit tuntuvat hedelmöityshoidoissa olevista pahalta, kuten meillä tärppäsi heti liian yrittämisen lopetettuamme.
Hyvää tarkoittavat neuvot eivät lohduta niitä, jotka ovat aamulla viimeksi heittäneet haavevauvansa, negatiivisen raskaustestin myötä, roskakoriin.
Sairaanhoitajana voin sanoa, ettei lapsettomuutta tarvitse kommentoida millään tavalla. Myötätuntoinen asenne riittää.
Perheellisten tahaton asenne ärsyttää sitäkin, joka ei omasta halustaan tee lasta. Sinähän voit olla joulun töissä, kun sinulla ei ole lapsia. Aivan. Eihän lapsettoman ole syytä viettää joulua.
Kasvatuskeskusteluihin osallistuminen on sekin lapsettomalle kuin kuuma peruna. Suun tukkimista yritetään tietyssä vaiheessa ivallisella kysymyksellä, onko sinulla omia lapsia.
Yhtä paljon perheen vanhempaa ärsyttävät besserwisser-vanhemmat tai -mummot. Ne jotka tietävät, miten jokainen lapsi kasvatetaan oikein.
Syy ei siis ole lapsettomuudessa.
Ja kyllä. Vauvansa ensiaskelista, koliikkiajasta ja omista synnytystuskistaan saa puhua missä tahansa. Ei kuitenkaan kannata korostaa, miten merkityksetöntä elämä tietyn ikäisenä on ilman lapsia. Sitä kun ei voi tietää, kun on lapsensa saanut.
Näissä tilanteissa tuppisuu tai paikalta liukeneva tyyppi ei ole aina lapsia vihaava sydämetön julmuri. Kyseessä on usein hän, joka pidättelee hiljaa kyyneliään.
Eihän lapsellinen voi aina ymmärtää, miten syvältä lasten rattaita työntelevien parien näkeminen vauvakuumeista satuttaa.
Toisaalta.
Ei tahattomasti lapseton syyllistä mielessään ketään muuta pahemmin kuin itseään.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.