Jan Holmberg | kouluttaja | kirjailija | hankeasiantuntija
  • Tutustu Janiin
  • Tilaa koulutus
  • Osta kirja
  • Lue Mainio blogia
  • Selaa arkistoa
  • Ota yhteyttä
  • In English

Onnea, menestystä vai molempia?

30/5/2013

0 Comments

 
Hopeinen teksti Rich näyteikkunassa, jonka takana nuori nainen ja mies copyright Jan Holmberg Mainio blogi janholmberg.weebly.comKuva: Jan Holmberg
Etsi työssäsi tekemät virheet ja menesty! Otamme hyvältä kuulostavat elämänohjeet ihan liian tosissamme. Erityisesti silloin, kun ne ovat huonoja mutta kaik-ki muut-kin uskovat niin.

Mutku vielä tämä yksi juttu ja sitku vielä... Selitämme ihan tosissamme, että tässä elämäntilanteessa onni saa odottaa. Nyt kaikki aika kuluu menestyksen tavoitteluun. Sen hintana on krooninen stressi, kiire ja onnen kaukaa kiertäminen.

Oman onnensa seppä

Höristelen korviani kuullessani, ettei tietynlaisessa elämäntilanteessa tai työympäristössä voi olla onnellinen. Muutos lähtee aina ihmisestä itsestään.

Esimerkiksi onko päätelmä puolivälissä lasia olevasta vedenpinnasta, että lasi on puoliksi tyhjä vai täynnä? Vastaus on helppo. Jokainen päättää sen itse. Ei ympärillä olevat ihmiset.

Sama juttu töissä. Toisen mielestä työ on raskasta rehkimistä, toiselle sama homma on kevyttä kenttätyötä. Kiinnostaako tietää miksi?

Onnea ja menestystä työntekoon

Olemme ymmärtäneet menestymisen ihan väärin. Onnellisuus ei ole menestyksen tulos, vaan sen avain.

Aidosti onnellinen ihminen on tarmokas ja tekee työssään hyviä ratkaisuja nopeammin kuin muut. Hän on pieneen tyytyväinen, käyttää saamiaan resursseja oikein, saa aikaan hyviä asioita ja tekee tulosta.

Usein ajatellaan, että työ on onnellisuuden vastakohta. Turhaa raadantaa, jota kukaan ei arvosta. Se on totta. Kukaan ei arvosta työtä, jota työntekijä itse aliarvioi tai vihaa.

Työtään voi arvostaa palaamalla sen peruspalikoihin. Töihin voi tulla myytyään vapaa-aikansa vastahakoisesti työnantajalle tai saadakseen työssään päivittäin jotain hyvää aikaan. Sekin on valinta. Ihminen voi äänestää jaloillaan, jollei meno työpaikalla miellytä.

Terve tie menestykseen

Työntekijät ajattelevat tyypillisesti, että heidät on palkattu ratkomaan ja hautomaan ongelmia. Mutta. Mitä etevämpi työntekijä on löytämään asiakkaan tilanteesta ongelmia, sitä kielteisemmäksi hän tulee työtään kohtaan.

Entä mielenterveyttä edistävät ja motivoivat työtavat? Etsittäisiinkin työstä sitä, mikä ongelmista huolimatta onnistuu ja sujuu. Silloin virheistä opitaan ja samalla työssä onnistuminen tunnistetaan.
Tärkeintä on, ettei jäädä tuleen makaamaan ja turhaan märehditä muiden sanomisia.

Virheistä stressaaminen heikentää terveyttä, keskittymiskykyä ja muistia. Ote työstä ei suinkaan terävöidy, kuten taistele tai pakene -reaktiosta oikeassa olemisen huumassa ajatellaan. Päinvastoin.

Kukaan ei jaksa tehostaa työkykyään sietämättömällä tahdilla loputtomiin. Mieli seuraa kehon oireita ja lopulta molemmat hajoavat. Pessimisti ei pety, mutta positiivisuus ja onnellisuus on terve tie menestykseen.


Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.


0 Comments

Hetkessä

28/5/2013

0 Comments

 
Picture
0 Comments

Uutta virtaa mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitamiseen

23/5/2013

4 Comments

 
Abstrakti grafitti seinällä copyright Jan Holmberg janholmberg.weebly.com Mainio blogiKuva: Jan Holmberg
”Hän ei nyt ollenkaan kuulu tänne meille”, kuuluu kuin yhdestä suusta terveyskeskuspäivystyksen, psykiatrian poliklinikan ja katkaisuhoitoaseman puhelimesta. Yritän saada mielenterveys- ja päihdepotilasta hoitoon. Hän ei tunnu kuuluvan oikein kenellekään – tai kuuluu, päihdepsykiatriseen yksikköön. Sellaisia yksiköitä on maassa vain kourallinen, eivätkä ne ole matalan kynnyksen hoitopaikkoja.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan päihderiippuvuutta sairastavista 50–80 prosentilla on mielenterveyden sairauksia, toisinpäin tarkasteltuna 40–80 prosentilla. Kopin tästä viestistä ovat ottaneet esimerkiksi Mielen avain -hankkeeseen osallistuvat kunnat. Yhden oven periaatetta, jossa asiakas saa kaikki palvelut samasta paikasta, sovelletaan kuntapalveluissa silti harvoin. Onneksi poikkeuksiakin on.

Laiska, saamaton ja tyhmä

Kuulen liian usein asennemutinaa: mielenterveys- ja päihdeongelmainen on laiska, saamaton tai tyhmä. Se on sitkeää kansanperinnetietoa, vaikka tiedämme että ihmisillä esiintyy geneettistä alttiutta sairastua esimerkiksi skitsofreniaan tai alkoholismiin.

Tiedoistamme huolimatta ainakin päihdeongelma on monen mielestä käyttäjän oma syy. Niin on usein myös liikalihavuus, sukupuolitauti, selkävaiva, liikenneonnettomuus tai kapakkatappelu. Tasa-arvon nimissäkö nämä kaikki ihmiset tulisi jättää heitteille? Itseaiheutettu. Voi, voi.

Yleinen asenne on jakomielitautinen. Yhtä aikaa kyseenalaistetaan hoitamisen hyödyt ja toivotaan, että hoito olisi ratkaisu oireilevan ihmisen ongelmiin. Oikeus kunnan tarjoamaan hoitoon ja tutkimuksiinkin evätään helposti liian kalliina ratkaisuna. Masennus- ja alkoholismiepidemia saa tätä nykyään muhia kunnissa ihan kaikessa rauhassa.

Taas se on täällä

Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivän ihmisen hakeutuessa hoitoon ajatellaan helposti, ettei hän hyödy hoidosta tai sitoudu siihen. Samat epäilijät viisveisaavat ammattilaisten ohjeista tai terveysneuvonnasta itse. Useat tutkimukset osoittavat, että vain noin puolet ihmisistä ottaa lääkkeensä heille annettujen ohjeiden mukaisesti.

Samat valittajat hakeutuvat vuosi vuodelta aktiivisemmin hoitoihin. Terveyspalveluiden pyöröovi käy kuin karuselli, mutta ongelmana nähdään vain mielenterveys- ja päihdeongelmainen ihminen. ”Eikä, taas se on täällä. Eikö sille sanottu, että tänne se ei ainakaan...”, päivitellään.

Onko viestimme siis kaikkein heikommassa asemassa oleville ihmisille, etteivät he kuulu mihinkään, eivät saa hoitaa itseään tai ainakaan sitoutua hoitoonsa, kuten kunnon veronmaksajat ? Ei se niin voi olla. Ei ainakaan maassa, jonka aikuisista joka viides sairastaa mielenterveydenhäiriötä ja jossa aikuiset kuluttavat keskimäärin yli 26 Koskenkorva -pulloa vuodessa.

Menestystarinat muuttavat asenteita

Oudot asenteet kertovat, ettei edes perustuslaki tai päihdepalvelujen laatusuositus ole kaikkien ihmisten hallussa. Niitä lukemalla selviää, että kaikilla suomalaisilla on oikeus laadukkaaseen hoitoon. Päihdetilastollista vuosikirjaa lehteilemällä oppii, että terveydenhuollon vuodeosastoilla kirjataan vuosittain reilut 33 500 hoitojaksoa, joita selittää liiallinen alkoholin käyttö. Luku vastaa suunnilleen Kaarinan kaupungin väkilukua.

Itseasiassa juuri Kaarinan mielenterveys- ja päihdeyksikkö Vintti on menestystarina niin hoidollisesti kuin taloudellisestikin. Sen avulla esimerkiksi asiakkaiden psykiatriset osastohoitopäivät puolittuivat muutamassa vuodessa. Paikan viesti on ytimekäs: tämä potilas kuuluu meille. Kansanperinnetieto ei siis aina pärjää oikeudenmukaiselle asenteelle, tehokkaalle hoitotyölle ja positiiviselle kehitykselle.

TIETOLAATIKKO: Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan suomalaisten työikäisten ihmisten ykköskuolinsyyt johtuvat päihteiden käytöstä. Depression käypä hoito -suosituksen mukaan masennuksesta kärsiviä henkilöitä on arviolta 270 000. Mielenterveys- ja päihdeongelmien hyvän hoidon kehittämisellä on siis merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen vaikutus.



Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.


4 Comments

Enemmän vihreää vai harmaata?

20/5/2013

0 Comments

 
Picture
0 Comments

Mainio ei ole objektiivinen

16/5/2013

12 Comments

 
Värikäs grafitti seinällä janholmberg.weebly.com copyright Jan Holmberg Mainio blogiKuva: Jan Holmberg
Sain ohjeen, tai ehkä se on uhkaus. Mene ja tiedä. Saamassani ytimekkäässä viestissä lukee: kannattaisi jatkossa blogata terveysalasta objektiivisemmin.

Pääni yläpuolelle syttyy terhakkaasti lamppu, joka sammuu samantien. Törmäilen yksin pimeässä pääkopassani. Etsin turhaan aivosähkökatkoksen pimentämässä tilassa kynttilöitä. Että, siis – täh?

Pimeyden vallitessa alan tosissani hieroa viiden sanan mittaista palautetta vasten viittä älynystyrääni. Sattuipa sopivasti.

Kannattaako bloggarin todella salailla mielipiteitään? Naurettavaa. Miksi joku lukee blogia, jonka henkilökohtaisuudet eivät miellytä? Ärsyttävää. Onko kommentin takana jokin blogikriittiseksi itseään kutsuva terveysterroristien ryhmittymä? Huokaus ja naurahdus. Aivosähkökäyrässäni alkaa vihdoin näkyä elon merkkejä.

Viestin lähettäjälle tiedoksi, että bloggari on ihan tavallinen ihminen vaikka hän olisikin terveysalan ammattilainen. Hänellä on arvoja, jotka vaikuttavat hänen mielipiteidensä ilmaisuun sosiaalisessa mediassa. Niitä ei voi pyyhkiä pois objektiivisuuden jargonilla. Onhan viestin lähettäjänkin mielipide subjektiivinen eli makuasia.

Suomesta on tullut lyhyessä ajassa kummallinen pullamössömaa, jossa kuka tahansa voi henkilökohtaisena mielipiteenään käskyttää toisen vaikenemaan kuoliaaksi. Objektiivisuus pätee tieteen tekemisen tunnusmerkkeihin ja tietosanakirjan kirjoittamiseen. En usko, että blogi jalostuu paremmaksi, jos kirjoittaja luopuu ihmis- ja kansalaisoikeuksistaan. Päinvastoin.

Uskon siihen, että persoonallinen ja henkilökohtainen tapa kirjoittaa terveysalasta ja ylipäätään elämästä kiinnostaa blogin lukijoita. Miksi he muuten lukisivat tuhatpäisenä joukkona tätä blogia?
Raja ylittyy vasta silloin, kun teksti on loukkaavaa tai laitonta.

Mietin vielä äkkiä, pitäisikö blogin tyylilajin sittenkin olla virkamieslatina tai kapulakieli. Ööö...
Ei hitossa.

Lämpimät terveiset sinne objektiivisuuden planeetalle, jossa viestittelijä asuu. En ole kanssasi samaa mieltä, mutta tästä asiasta on turha vääntää kättä. Toivon, että Mainio -blogia lukevat ja kommentoivat kaikenlaiset ihmiset. Mielipiteiden blogista ei tarvitse olla objektiivisia, mutta mainioita ajatuksia otetaan vastaan. ;-)


Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.


12 Comments

Ikkunaluukut sielun maisemaan

13/5/2013

2 Comments

 
Kellertävät puiset ikkunaluukut pinkillä seinällä janholmberg.weebly.com Jan Holmberg Mainio blogi
Kuva ja teksti: Jan Holmberg
2 Comments

Lapsi rangaistaan syrjäytymään

9/5/2013

4 Comments

 
Grafitissa mustavalkoinen tyttö kurkottaa kohti punaista sydänilmapalloa janholmberg.weebly.com copyright Jan Holmberg Mainio blogiKuva: Jan Holmberg
Koen kasvavaa inhoa syrjäytymiskeskustelijoita ja lasten tuuppijoita kohtaan. Eniten kismittää, ettei lasten syrjäytymisen syitä moraalisaarnojen ja rangaistusvaatimuksien ristitulessa ymmärretä.

On puhuttava siitä, mistä on kyse. Sosiaalisen huono-osaisuuden kasautumisesta perheissä lapsiin. Muista vieraantumisen lumipallo kätkee sisäänsä toiseuden kokemuksia, yksinäisyyttä, sairauksia, riippuvuuksia, väkivaltaa ja väsähtänyttä kasvatusta.

Varhainen puuttuminen kikkailua ja jeesustelua

Lapsen kokemus unohtuu yhä valitettavan näppärästi aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Samalla varhaisen puuttumisen kikat vakaviin ja monimutkaisiin ongelmiin on siunattu jokaisesta ilmansuunnasta.

Jeesustellaan, että koti on ehkäisevän työn tärkein paikka lapselle. Sen toteuttamistavoista ei kuitenkaan keskustella riittävästi. Jää huomiotta, että muun muassa päihteiden käytön, väkivaltakierteen ja seksuaalisen ahdistelun näyttämö on usein lapsen koti.

Kasvattamisen osaamisvaatimusten perääminen on kuin seksi 40-luvulla. Se on vanhempien henkilökohtainen asia, johon ei voi puuttua. Keskusteluyritykset aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita. Lopulta tiedon puute johtaa haitallisiin neuvoihin ja outoihin sovellutuksiin.

Sosiaalisista ongelmista rangaistaan

Syrjäytymiskierteen tyrkkää alkuun esimerkiksi tapamme rangaista alle kouluikäisiä lapsia. Tyypillinen rangaistus on lapsen eristäminen muista, mieluisan yhteisen tekemisen kieltäminen ja tehtävien teetättäminen yksin. Se, että keino toimii ei tarkoita sen kantavan aina hedelmää.

Usein nurkassa häpeää sosiaalisesti kehittymättömätön lapsi. Se, joka tarvitsee sosiaalisen median valtakunnassa juuri päinvastaista sparraamista. Mukaan ottamista, empaattista riitojen sovittelua ja lapsen aiheuttamien tuhojen korjaamista yhdessä muiden kanssa.

Yhtä hyvin lasta voi lyödä. Muista ihmisistä eristäminen aktivoi aivoissa samoja alueita, kuin fyysinen kipu. Lapsi vain ei opi mitään toistuvasta sormille hakkaamisesta. Hän tarvitsee väsymätöntä toiminnan ohjaamista ja valintojen seurausten välitöntä osoittamista.

Sosiaalisten taitojen opettaminen on aloitettava mahdollisimman varhain. Siihen on kiinnitettävä huomiota intensiivisesti ja riittävän pitkään. Kasvattajalta vaaditaan siis lehmän hermoja.

Eristämällä syrjäytynyt/syrjäytetty

Syrjäyttäminen yhteisestä tekemisestä ja hakusessa olevat tunnetaidot ohjaavat käytöstä lapsen kasvaessa. Ongelmat alkavat näkyä, kun aiemmin rangaistuksena käytetty tehtävien tekeminen aiheuttaa ekaluokkalaiselle oppimisvaikeuksia.

Koulussa voivotellaan, ettei lapsi kerro rohkaistaessakaan ongelmistaan kenellekään. On selvää, että tällainen lapsi on auktoriteettivastainen. Hänen mielessään luottamus toisiin, teot ja seuraukset ovat valovuoden päässä toisistaan. Aikuisten suunnittelemat syrjäytymistä ehkäisevät keinot eivät silloin tehoa. Lapsi kun ei miellä itseään syrjäytyneeksi, vaan syrjäytetyksi.

Taputamme karvaisia käsiämme yhteen. Lasten väkivaltainen kuritus on laissa kielletty. Silti kurinpidon nimissä tehty lasten eristäminen saa jatkua kodeissa, tarhoissa ja kouluissa. Nuorten syrjäytymisriskistä huolimatta varhaiskasvatuksen pyhää lehmää ei saa kyseenalaistaa.


Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.


4 Comments

Jalanjäljet

7/5/2013

0 Comments

 
Lumisten puiden alta kulkee valaistu uuden lumen peittämä kävelytie janholmberg.weebly.com Jan Holmberg Mainio blogi
Kuva ja teksti: Jan Holmberg
0 Comments

Pahoinvointia valinnanvapauden karusellissa

2/5/2013

0 Comments

 
Lääkkeitä pilleripurkin sisällä janholmberg.weebly.com copyright Jan Holmberg Mainio blogiKuva: Jan Holmberg
Potilaan valinnanvapautta lisätään jatkuvasti terveydenhuollossa. Ajattelemme, että jokaisella on oltava oikeus päättää omista asioistaan. Uskomme, että vapaa ihminen voi hyvin.

Vastuu siirtynyt asiakkaalle

Terveydenhuollossa jokaisella hoitovaihtoehdolla on etu, haitta ja riski. Asiakkaan hämmentyessä hän kysyy usein, mitä minä sairaanhoitajana tekisin hänen tilallaan. Hän kuulee minulta virallisen koneiston oikean vastauksen: asiakkaalla on oikeus valita hoitovaihtoehdoista itse.

Näissä tilanteissa vastuu siirtyy sille, joka on sairas. Lähtökohtaisesti vapaa valitsija ei ymmärrä sairaudestaan juuri mitään. Hänellä ei useinkaan ole kokemusta ainutlaatuisessa tilanteessa toimimisesta. Aina hän ei ole edes täysissä sielun ja ruumiin voimissa valitsemaan parhaimpien vaihtoehtojen väliltä.

On katsottu järkeväksi siirtää vastuuta pois minulta, joka oireista ja toipumisesta jotain tietäisin. Sairaanhoitaja on kuin kauppias, jonka odotetaan myötäilevän asiakasta hyvän diilin toivossa. Se voi toimia vaatekaupassa, terveydenhuollossa ei.

Hoitotyötä pikaruokaketjun periaatteilla

Mietin usein, miten asiakasta suojellaan itseltään ja vääriltä valinnoilta. Hoitovalintojen tekeminen perustuu kykyyn ymmärtää tarkka ero erilaisten vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien välillä.


Valinta perustuu tietoon, joka ammattilaisella on. Miksei ammattilainen sitten saa tehdä hoitovalintoja potilaansa parhaaksi?  Hänen työajastaan kuluu nyt leijonan osa eri asioiden selittämiseen sakkojonojen hoitoihin kasvaessa ja priorisointipaineiden lisääntyessä.

Ei ole totta, että jokainen haluaa tai on kykenevä valitsemaan hoitovaihtoehdoista itse. Hyvin räätälöity hoito syntyy edelleen tiimityönä ja osa valinnoista tehdään asiakkaan tahdosta riippumatta. Toisinaan tekisi mieli ihan toppuutella valintavauhdista humaltuneita asiakkaita. Sellaiseen touhuun asiakkaat hermostuvat helposti.

Yhä useammat tulevat terveydenhuoltoon kuin pikaruokaketjun tiskille. He ovat katsoneet etukäteen nettiruokalistalta oireet, diagnoosin, hoidon ja lääkkeet vaivoihinsa. Koko käynti on siis tavallaan turha.

Hoitovalintatalo syöksykierteessä

Kyky sairastaa, sietää kipua ja surua on vähentynyt, koska niitä ei kukaan halua valita. Ihmisestä (homo sapiens) on tullut potilaana terveydenhuollon kruunu eli kuluttava asiakas (homo consumericus).

Mutta. Mitä enemmän on hoitovaihtoehtoja, sitä monimutkaisempaa on valitseminen. Niinpä hoitovalitukset lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla, vaikka hoitotyön laatu ja turvallisuus ovat parantuneet.


Hoitovalintatalossa asiakas on hoidon lopputulokseen helposti tyytymätön. Käyttämättä jätettyjen hoitomahdollisuuksien ja kuviteltujen vaihtoehtojen houkuttelevuus kun muodostuu helposti piinaavaksi.

Ajaudumme väistämättä syöksykierteeseen. Kuvittelemme, että valinnanvaraa lisäämällä tai hyvää palvelua parantamalla hoitotulos on asiakkaalle parempi. Todellisuudessa ihmiset eivät ole tyytyväisempiä tai kiitollisempia.

Valintatilanteista muodostuu väkisinkin entistä pelottavampia, hämmentävämpiä ja turhauttavampia kokemuksia. Aina ne eivät tarjoa mahdollisuuksia, vaan rajoittavat valinnan tekijää. Se aiheuttaa lisäkärsimystä jo valmiiksi sairaalle ihmiselle.

Asiakasta ei yllätetä hyvällä hoitotyöllä

Asiakkaita on siis yhä vaikeampi yllättää erinomaisesti tehdyllä hoitotyöllä. He odottavat usein epäinhimillisen hyvää palvelua jo valmiiksi. Niinpä terveyspalveluissa on ajauduttu jatkuvasti kikkailemaan asiakkaiden odotusten ylittämiseksi.

Terveellinen ja kestävä hoitotulos on jäämässä hoitovalikoimien jalkoihin. Kuinka moni esimerkiksi haluaa sairaanhoitajalta lihavuutensa hoitoon elämänhallintaohjeita, kun ongelman voi hoitaa jauhepusseilla, pillereillä tai puukolla?

Huonokin valinta on vapautta

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta kunnon veronmaksaja ei tyydy rajattuihin hoitovaihtoehtoihin. Hän pitää henkeen ja vereen kiinni rajattomasta valinnanvapaudestaan. Jo potilaaksi leimaaminen loukkaa monen asiakkaan vapauden ihannetta.

Valitsemisen ihanuus, ahneus ja vaihtoehtojen olemassaolo on ihmisille tärkeää. Tärkeämpää kuin niitä seuraava lisääntynyt syyllisyyden tunne, taloudellinen menetys tai huono hoitotulos. Asiakkaat haluavat osansa vapaudesta, joka edustaa voimaa, terveyttä, onnellisuutta ja menestystä. Ja voivat valintaähkyssään yhä huonommin.


Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.


0 Comments

    Jan

    bloggaa rohkealla tyylillä.

    Kerran viikossa ovat käsittelyssä terveyden, hoitotyön tai johtamisen ilmiöt.

    Jan porautuu tärkeään, herkulliseen ja vaikeaankin aiheeseen aina yhtä kunnianhimoisesti.

    Kirjoittajana Jan on tinkimätön, aito ja lukijoilleen uskollinen.

    Ehdota aihetta, josta haluaisit blogista lukea!

    Jan Holmberg omistaa tekijänoikeudet kaikkiin janholmberg.weebly.com verkkosivujen kuviin ja teksteihin.

    Arkisto

    March 2016
    February 2016
    January 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    July 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    July 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013

    Kategoriat

    All
    Alkoholi
    Elämä
    Hoitotyö
    Janismi
    Johtaminen
    Kirja-arvio
    Koulutus
    Mielenterveys
    Päihteet
    Terveys
    Työhyvinvointi
    Vakivalta61bcaa080e

    RSS Feed

Powered by Create your own unique website with customizable templates.