|
Iloisia uutisia! Mainio-blogi muutti Tehyn verkkolehteen. Tästä linkistä pääset uudistuneeseen blogiin.  Kuvakaappaus osoitteesta www.tehylehti.fi/blogit/mainio Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
0 Comments
Kasvuloikka rahoitetaan julkisen sektorin työnantajien pääosin hoitajilta tulevilla säästöillä. Samalla sote-uudistuksessa siirretään hoitajille lisää töitä ja asiakas saa valita terveyspalvelunsa. Miten olisi juomarahakulttuurin ottaminen käyttöön terveyspalveluissa? Eihän hoitajan palkalla jatkossa elä. Uudessa terveydenhuollon tippikulttuurissa voittaisivat kaikki. Sairaanhoitaja saisi lisäkorvausta hyvästä palvelusta henkensä pitimiksi. Asiakkaalla olisi reilu mahdollisuus näyttää, mitä tilastot ja tutkimukset ovat vuosia osoittaneet. Sairaanhoitajan työ on kaikista ammateista arvostetuimpien kärjessä. Ei kai muutama lantti läheisen hengissä pitämisestä ole kenellekään iso asia?  Kuva: Jan Holmberg Tippien vastaanottaminen asiakkailta on ollut Suomessa eettisesti väärin ja kiellettyä.
Monessa maassa ei. Niissä sairaanhoitajien palkat ovat romahtaneet, lisät on jäädytetty ja työtunteja lisätty. Yksi sairaanhoitajan keinoista selvitä laskuista ovat tipit. Jokaiselle on selvää, että perhe elätetään rahalla. Ei ainoastaan kutsumuksesta. Sairaanhoitajat ovat ajautuneet törmäyskurssille moraalista krapulaa potevan hallituksen kanssa. Kurssi käy vääjäämättä kohti leikkaustalkoiden jäävuoren huippua. Mutta ei hätää. Tulevaisuudessa jokainen voi lähtiessään tipauttaa muutaman lantin hoitajien kanslian tippiboksiin. Se menee varmasti perille ja hyvään tarkoitukseen. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Ollaan hetki rehellisiä. Sote-uudistus tehdään rahan ja vallan vuoksi. Hallitus on vaihteeksi työntekijöiden kukkarolla tarkoituksenaan halpuuttaa työn kustannuksia. On unohtunut, että hoitohenkilökunta on työskennellyt säästöpaineessa 90-luvun lamasta lähtien. Käskystä on odotettu vanhusten tekevän tarpeensa ääriään myöten kalliisiin vaippoihin, jottei raha valu hukkaan. Hoitohenkilökunnan sijaiskielto ja YT-neuvottelut ovat pitäneet huolen siitä, että töissä on oltu sairaana ja muiden hoitajien työt on tehty omien ohella. Tänä vuonna hallitus päätti lopettaa maksamasta osaa pyhätyökorvauksista. Ilman Jorvin kätilöitä hallituksessa oltaisiin varmasti surutta yliviivattu loputkin palkanlisät. Siis se palkanosa, jolla hoitaja oikeasti tulee toimeen. Nyt hallituksen toimenpideohjelmassa ovat vuorossa henkilöstön tehtäväsiirrot. Kuulostaa hyvältä. Hoitotyöntekijät voivat nyt huokaista helpotuksesta. Heille on jo parinkymmentä vuotta siirretty töitä.  Kuva: Jan Holmberg Tässä muutamia esimerkkejä.
Laitoshuoltajan töitä hoitotyöntekijät tekevät iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Jos päivisin vaikkapa lääkepahvipakkausten hävittäminen ei kuuluu laitoshuoltajan työmitoitukseen, niin kuka sen tekee? Hoitotyöntekijä. Laitoshuoltajien määrä ja työaika on supistettu minimiin. Tehtävät on ostopalvelusopimuksessa määritelty tarkasti. Lääkäreiden kiirettä hoitotyöntekijät helpottavat itsenäisillä vastaanotoilla, arvioimalla lääkäreille siirrettäviä potilaita ja tekemällä erilaisia tutkimuksia tai toimenpiteitä. Osalla sairaanhoitajista on ollut jo vuosia rajattu reseptinkirjoitusoikeus. Lääkäripula ei ole asiaa ainakaan helpottanut. Sosiaalityöntekijän puolesta hoitotyöntekijät ovat yhteydessä sosiaali- ja kriisipäivystykseen, auttavat potilaita etuuksien hakemisessa tai järjestelevät asumispalveluihin liittyviä asioita. Hoitotyön arjessa ollaan usein pulassa, jos sairaalan kiinteistö-, ruoka- ja liinavaatehuolto, kuljetukset ja laboratoriopalvelut on säästösyistä ulkoistettu. Kustannustehokkaassa mallissa paljon töitä jää harmaalle alueelle, joka ei kuuluu kenellekään. Tehtäväsiirrot nappaavat jo ison siivun hoitotyöntekijän selkänahasta. Ja kiireessä potilasvalitukset lisääntyvät. Sinä päivänä kun hoitotyöntekijät keskittyisivät vain omaan työhönsä, niin sosiaali- ja terveydenhuolto varmaan pysähtyisi. On hienoa että nämä epäkohdat, tehtäväsiirroilla takaisin alkuperäisille ammattiryhmille, nyt helpottuvat. Yleisin hoitotyöntekijöiden alanvaihdon syyhän on kohtuuton työtaakka. Ei ole jäänyt aikaa tehdä hoitotyötä, hoitaa potilaita laadukkaasti tai käydä tarpeillaan työvuoron aikana. Täytyy myös muistaa, että hoitotyöntekijöiden lakko vaarantaa helposti potilasturvallisuuden. Ainoastaan hallituksella on oikeus vaarantaa potilasturvallisuus vedoten parikymmentä vuotta jatkuneisiin säästötalkoisiin ja hoitotyöntekijän ammattietiikkaan. No, ihan tosissaan, näillä keinoin ajetaan entiset kunnan terveydenhuollon potilaat yksityisiin terveyspalveluihin. Terveysalan firmojen kautta verorahat katoavat veroparatiiseihin. Kunnan tarjoaman terveydenhuollon halpuuttaminen tarkoittanee siis sitä, että potilas maksaa huonommasta hoitotyöstä jatkossa yhä kalliimpia asiakasmaksuja. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Keskustelua turvapaikanhakijoista hallitsevat äänekkäät äärilaidat. Valtaosa suomalaisista ei ole suvakkihuoria tai rasisteja. Me olemme ihan tavallisia ihmisiä. Ymmärrämme, että kaikista hädänalaisimpia turvapaikanhakijoita tulee auttaa. Se on inhimillistä, ja meillä on siihen mahdollisuus. Odotamme, että tulija arvostaa elämää ylläpitävää elettämme. Täällä syntyneitä ja tänne tulleita ihmisiä ei halveksita tai haukuta.  Kuva: Jan Holmberg Järkevässä keskustelussa eivät jyllää ennakkoluulot tai naiivisuus.
Tavallinen ihminen ei mässäile ääriesimerkeillä, joilla pyrkisi horjuttamaan yhteiskuntarauhaa. Rajoja ei vaadita kiinni eikä auki. Arvostamme sitä, että maahanmuuttoviranomaiset tekevät työnsä hyvin. Suurin osa turvapaikanhakijoista käännytetään pois, koska perusteita maahan jäämiselle ei ole. Toinen osa saa luvan jäädä maahan. Heiltä on lupa odottaa integroitumista yhteiskuntaan, vapauksine ja vastuineen. Se vaatii töitä kotoutumisen eteen puolin ja toisin. Emme siedä häirintää, väkivaltaa, seksismiä tai rasismia. Parhaiten se näkyy puuttumisena arjen tilanteisiin, joissa edellä mainittuja esiintyy. Tekijä tai uhri voi olla kuka tahansa. Laillista puuttumista varten meillä on poliisi, oikeuslaitos ja vankeinhoitolaitos. Emme tarvitse katupartioita tai (sosiaalista) mediaa jakamaan oikeutta kenellekään. Meidän ylitsemme ei kävele yksikään kiihkoilija. Olemme lopen kyllästyneitä äärilaidan vähemmistöihin. Niiden sirkustoiminta ei vaikuta mihinkään, eikä vakuuta ketään. Turvapaikanhakijoista puhuttaessa valtaosa meistä Suomessa asuvista ihmisistä haluaa olla osa ratkaisua, ei ongelmaa. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Mainiossa ilmestyi viime viikolla teksti Sinulle nuori vaaleahiuksinen nainen. Sen seurauksena sosiaalinen media räjähti. Satojentuhansien lukijoiden, tuhannen viestin ja lukuisten naistoimittajien kysymysten jälkeen olo on yllättynyt. Valtaosa verkossa käydystä keskustelusta on ollut ajatuksia herättävää, rakentavaa, ja välillä hyvin koskettavaa. Kiitos asiallisten viestien lähettäjille. Tähän tekstiin olen tiivistänyt sen, mitä viestien lähettäjiltä opin. Se ei ehkä ole paljon. Tämä on kuitenkin alku. Yritys ymmärtää miehenä monen naisen kokemaa pelon ilmapiiriä, aina ja kaikkialla. --- Kuljen yksin pimeällä tiellä. Näen jo kaukaa lähestyvän miehen. Adrenaliini alkaa kohista kehossani, sykkeeni nousee. Pelkokertoimiini eivät vaikuta lähestyvän miehen ikä, koko, näkö, pukeutuminen tai kansallisuus. Mieleeni palaavaat kaikki ne kerrat. Vahvemman oikeudella lääppimiset, ei-sanan tulkitsemiset seksin mahdollisuudeksi, väkisin seuraan änkeämiset ja aggressiiviset perään huutelut. Muistan, miten kaverit ovat avautuneet saunaillassa. Riitaisista käsirysyistä, nöyryyttämisistä, hakkaamisista ja raiskauksista. Myös media on mässäillyt raiskauksilla. Otsikoissa kaiken maalaiset miehet vaanivat kaltaistani ihan tavallista naisia. Iso osa rikosilmoituksista ei johda mihinkään. Muutamassa lukemassani jutussa ahdistelusta ei ole oikeudessa tarpeeksi näyttöä. Entä, jos olisikin? Minut on jo alistettu. Mikään ei korvaa viattomuuteni ja luottamukseni hyväksikäyttöä. Mieleeni nousevat tuhannet varoitukset. Miehet haluavat vain sitä yhtä. Saat syyttä itseäsi, jos sinulle käy hullusti. Fiksu nainen vaihtaa kadun puolta, ennen kuin... Aistini terävöityvät äärimmilleen. Seuraan takanani kasvavaa varjoa, mies saavuttaa minua. Päässäni jyskyttää, kehoni valtaa paniikki. Hätäsuunnitelma, mikä hitto on hätäsuunnitelmani? Pakenen tutun talon pihaan, jos tässä käy hullusti. Tietenkään juuri tänä iltana talossa ei ole valoja, eikä missään näy ristin sielua. Painan katseeni maahan, lisään vauhtia ja teeskentelen puhuvani kännykkään. Koetan yhtä aikaa tekeytyä huomaamattomaksi ja viestittää miehelle varmuutta. Miehen saavuttaessa minua olen valmis huutamaan apua ja pakenemaan. Nyt tai ei koskaan. Puristan kotiavaimet nyrkin sisään. Tällä kädellä lyön. Minusta ei tule seuraavaa uhria. Tarkkailen vaivihkaa miestä takanani. Hän puhuu kännykkään ja kulkee omissa maailmoissaan. Hyvä. Hän hidastaa tahtia, ei katso minua kohti. Vielä parempi. Nyt! Vedän keuhkot täyteen ilmaa. Juoksen pikasprintin kotiovelle ja lukon taakse turvaan.  Kuva: Jan Holmberg Kehoni ei lakkaa tärisemästä edes kotona. Mietin ilmaa haukkoen tapahtunutta.
Mitään ei onneksi tapahtunut. Mutta. Minulla ei ole kokemusta siitä, mitä on liikkua vapaasti missä ja milloin tahansa. Se on asia, josta ohitseni kulkenut mies ei tiennyt mitään. Paniikkikäyttäytymisestä on tullut osa ”tervettä” itsesuojeluvaistoani. Vastaantulevista miehistä kun ei koskaan tiedä. Ei pelko yksistään miesten vika ole, mutta he aiheuttavat minulle ison ongelman. Arjen, jossa koen väkivallan uhkaa. Tiedän, että valtaosa naisista ajattelee samoin. Suurin osa miehistä on varmasti harmittomia, mutta miten erotan heidät raiskaajista. En mitenkään. Moni raiskaaja on ennen tekoaan mukava ja miellyttävä. Minun on oletettava jokaisen miehen kykenevän tekemään minulle mitä tahansa. Sitä kokemusta miehet eivät ymmärrä. Mietin, miten muutos lasten kasvatuksessa ehkä auttaisi. Silloin naisia ei kasvatettaisi pelkäämään tai väkivaltaa kuitattaisi kommentilla pojat ovat vain poikia. Tytöille ei mielestäni tulisi opettaa, miten välttää raiskatuksi tuleminen. Sen sijaan pojille tulisi opettaa, miten seksuaalinen häirintä ja väkivalta tuhoavat naisen elämän. Parasta olisi, että miehet tuomitsisivat yksiselitteisesti muiden miesten harjoittaman häirinnän ja väkivallan. Miehet puuttuisivat keskenään toisen miehen harjoittamaan naisen ahdisteluun. Ja alatyylisiin vitseihin tai seksuaalisen väkivallan ihannointiin. Lähtien huorittelusta koulun pihalla tai lähibaarissa, kun "en suostu antamaan". Ihannemaailmassani näiden itsestään selvyyksien kertomiseen ei vastuutettaisi yhtään naista. Muutenkin naisten kokemukset otettaisiin todesta. Tämän iltainenkin. Jokaikinen väkivallan läheltä piti -tilanne johtaisi heti miehen elämässä tuntuviin seurauksiin. Tärkeintä olisi, että pääsisin todelliseen vuoropuheluun miesten kanssa minuun kohdistuvan katuväkivallan vähentämisestä. Ei. Kaikkein tärkeintä on, että voisin huoletta liikkua mihin aikaan tahansa missä haluan. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Ulkoilutit viime viikolla yhtenä iltana pientä koiraasi. Ulkona oli pimeää ja satoi hiukan lunta. Näit minut jo kaukaa. Meitä oli autiolla tiellä vain sinä ja minä. Lähestyessäni sinua kasvoillesi levisi pelonsekainen ilme. Tihensit askeleitasi. Käänsit katseesi tiukasti maahan. Yhtäkkiä pinkaisit juoksuun, jotta ehdit karistaa minut kannoiltasi. Hämmästyin. Mieleeni ei olisi edes juolahtanut vahingoittaa sinua. Olin kävelemässä töihin. Kauppakassissa, jota kauhulla vilkuilit, oli eväät. Tulin surulliseksi reaktiostasi. En tiedä mikä minussa laukaisi pelkosi. Se, että olen iso tumma mies, vai jokin muu asia? En ole sellainen ihminen, joka huutelee tai viheltelee vieraille ihmisille, lähentelee heitä tai puristelee ihmisiä yhtään mistään. Olisin kyllä halunnut huutaa perääsi, ettei minua tarvitse pelätä. Se olisi todennäköisesti pahentanut mielikuvaasi ”läheltä piti” -tilanteesta, joten pysyin vaiti.  Kuva: Jan Holmberg (kuva ei liity juttuun) Minulle tuli kohtaamisesta likainen olo. Voi olla, että sinä tunsit samoin.
Mietin, miltä minun olisi pitänyt näyttää. Miten minun olisi pitänyt käyttäytyä tai pukeutua toisin, jotta olisit tulkinnut tilanteen oikein? Mikä olisi tehnyt minusta miehenä, viimeaikaisesta raiskausuutisoinnista huolimatta, mielessäsi turvallisen ohikulkijan? En millään tavoin tuomitse reaktiotasi. En ole kulkenut hetkeäkään kengissäsi, enkä tiedä mitä sinulle on tapahtunut. Haluan vain kertoa sinulle yhden asian. Olisin suojellut sinua kaikelta siltä, mitä sillä hetkellä pelkäsit. Olisin puuttunut asiaan, jos ohikulkija olisi huudellut sinulle epäasiallisia. Olisin juossut apuun, jos joku olisi hyökännyt sinun tai koirasi kimppuun. Olisin pysähtynyt auttamaan, jos olisit sairauskohtauksen vuoksi tuupertunut hankeen. Olisin antanut sinulle ensiavun ja soittanut paikalle lisäapua. Ensi kerralla kohdatessamme voit jatkaa matkaasi siis kaikessa rauhassa. Toivon sydämestäni, että jonain päivänä voit ajatella minun olevan kuten valtaosa meistä. Ihan tavallinen mies. Ystävällisin terveisin Jan Holmberg Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Aikuiset muuttuvat päihtyneinä. Se voi olla lapsesta pelottavaa, hävettävää tai jännittävää. Siksi oma esimerkki on lapselle tärkeä. Oman lapsen persoona pitää tuntea ennen korkkaamista, päihdyttävien lääkkeiden nappaamista tai savukkeen sytyttämistä. Koti on tärkein ehkäisevän päihdetyön paikka. Silti vanhemman ei tarvitse järjestää suurta huumeiltaa olohuoneessa. Lapsi tarvitsee muun kasvatuksen ohella asiatietoa päihteistä. Keskustelussa tulisi tukea lapsen itsetunnon vahvistumista, kuulla lapsen mielipiteitä ja asettaa yhdessä sovitut rajat. Keskustelun aloittamista voi auttaa, kun miettii mikä päihteissä aikanaan itseä kiinnosti. Jännitys, ryhmäpaine, kapina, aikuismaisuus vai mikä? Tärkeää olisi auttaa lasta miettimään, miten alaikäisenä voi kieltäytyä asioista. Niistä, joita ei halua tehdä tai joista tulee ongelmia vanhempien kanssa. Ja olla läsnä, kun lapsi on epävarma. Sitä lapset eniten vanhemmiltaan toivovat. Hyvistä stalkkaustaidoista ei ole haittaa esimerkiki vanhemman selvittäessä keiden kanssa lapsi liikkuu. Tai varmistaessa kaverin luokse mentäessä, että vanhemmat ovat kotona ja tietävät lasten suunnitelmat. Päihdekokeilut tehdään useimmiten yläkouluiässä. Osa vanhemmista ajattelee, että ne olisi turvallisinta tehdä kotona. Päihteiden välittäminen alaikäiselle on kuitenkin laitonta. Se koskee myös vanhempaa. Lapsen kehittyvä keho ei kestä, saatikka tarvitse, päihteitä. Ei edes nuorten keskuudessa ajoittain trendikästä kannabista.  Kuva: Jan Holmberg Olisi hienoa, jos vanhemmat kykenisivät välittämään nuorelle terveen elämän arvoja. Tärkeintä on, että nuori arvostaa itseään. Ettei hän vaaranna itseään, terveyttään ja tulevaisuuttaan minkään tai kenenkään vuoksi.
Ei-sanan sanomistakin päihteitä tarjoaville voi treenata kotona. Sitä ei tarvitse perustella kavereille mitenkään. Mutta tarvittaessa hyviä repliikkejä ovat ”juominen/polttaminen/vetäminen ei kiinnosta mua” tai ” sori, mulla on jo siksi illaksi sovittu muuta”. Monesta muustakin asiasta voi keskustella. Lapsen tulisi saada tietää esimerkiksi onko hänellä vanhempien lupa liikkua selvin päin päihtyneiden kavereiden kanssa. Tai mitä tehdä, jos kaveri sammuu. Jos ehkäisevän päihdetyön treenit pettävät niin on hyvä tarkkailla kotiin palannutta päihtynyttä nuorta. Huomio kannattaa kiinnittää päihtymys(myrkytys)tilaan, mahdolliseen tajunnantason laskuun ja oksentamiseen. Lasta ei kannata laittaa yksin nukkumaan päätään selväksi, vaan valvoa vierellä. Lapsen voi tarvittaessa toimittaa päivystykseen tarkkailtavaksi. Pään selvittyä päihteiden käyttöön tulee puuttua aina. Sillä tavalla aikuinen osoittaa välittävänsä lapsestaan. Silloin kerrotaan omat tunteet, pelot, pettymys ja kiukku. Sitten sovitaan seuraamuksista ja yhteisten pelisääntöjen mahdollisesta kiristämisestä. Tärkeintä on päättää, miten perheessä toimitaan jatkossa toisin. Vanhempana kannattaa muistaa, ettei kukaan ole näissä tilanteissa yksin. Yleensä alaikäisen päihdekokeilutkin jäätävät yhteen tai muutamaan kertaan. Tarvittaessa tukea saa esimerkiksi muilta vanhemmilta ja nuorilta, koulun henkilökunnalta, nuorisotyöntekijöiltä, perhe-, neuvola- ja päihdetyöntekijöiltä tai kokemusasiantuntijoilta. Vanhemmille järjestetään lasten ja nuorten päihteiden käytöstä myös hyviä tilaisuuksia. Niihin kannattaa osallistua. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Kirjoitan tätä postausta linja-autosta. Minua vastapäätä istui juuri vähän vanhempi rouva. Hän tervehti, ja yritti aloittaa keskustelun kanssani. Sitten hän näytti jotain paperilappua, johon oli kirjoittanut kynällä. Hänellä ei ollut mukana älypuhelinta, tablettia, eikä kannettavaa. Hän vaan tuijotti minua kysyvä ilme kasvoillaan. Olin vaivaantunut. Tilanne oli arvaamattomuudessaan vähän pelottavakin. Hän ei selvästikään tiennyt, miten bussissa käyttäydytään. Normaalit ihmiset viettävät enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa kuin unessa. Lyijykynäruutuvihkoraapustuksia löytyy varmaan vielä jostain Kansallismuseosta. Ja kyllä. Samasta paikasta löytyvät luolamaalaukset ja Nokian ensimmäinen salkkumatkapuhelin. Eikö reittiohjetta olisi voinut kirjoittaa siistillä fontilla älypuhelimeen, tai vielä villimpänä ideana katsoa ohjeet hiljaa itsekseen netistä? Bussimatkalla matkustajien on saatava keskittyä selfie-kuvien ottamiseen, chattailyyn, päivitysten tekemiseen ja sähköposteihin vastaamiseen. Normaali vuorovaikutus älylaitteen kanssa katkeaa, jos toinen matkustaja vaatii reaalimaailmasta huomion itselleen. Olisiko jokin mummojen kirjakerho ollut sopivampi paikka tylsyyden torjuntaan, jos hän sellaista kaipasi? Sielläkin tosin e-kirjat luetaan tabletilta ja keskustelu käydään chatissä.  Kuva: Jan Holmberg Tämä on ihan samaa vanhanajan fiilistelyä, kun kaverin äiti vaatii saada soittaa puhelimella viikottain kuulumisia. Ymmärsit oikein, siis soittaa, älypuhelimella.
Hän on lukenut netistä tutkimuksen, jonka mukaan vanhemmat puhuvat lapsilleen vähemmän kuin ennen, älylaitteiden vuoksi tietenkin. Nyt puheterapiasta löytyy kuulemma aiempaa enemmän puhumattomia lapsia. Voin lohduttaa, ettei tutkimustulos koske minua tai kaveriani. Me kommunikoimme Snapchatissä. Nämä häiriköt ovat Urho Kekkosen ajasta asti muista huolestuneita kansalaisia. Niitä, jotka käyvät verotoimistossa tai kiljuvat itsepalveluautomaatin edessä henkilökuntaa paikalle. Kaikella rakkaudella kannustan kaikkia, ikään katsomatta, edes yrittämään älylaitteen räpläämistä linja-autossa. Sopivin alkuponnahdus mukaan digiloikkaan voi tapahtua vaikkapa nettiterapiassa. Muiden ihmisten häiritseminen ja ikkunasta maisemien tuijottelu kun on niin viime vuosisadalta. Kiitos, että kannatat ajatustani lukemalla tämän postauksen sähköisesti. Muussa tapauksessa olisin varmaan joutunut räpläämään kanteletta ja laulamaan tämän viestin sinulle. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Sairaalassa tehdään töitä vuorokauden ympäri. On inhimillistä, että ihmiset saavat apua ja hoivaa erityisesti jouluna. Päivystyslistalla odottaa vammoja, hengitystieinfektioita, mielenterveysongelmia ja yliannostuksia. Sairaalan osastoilla hoidetaan ihmisiä, jotka eivät voi olla kotona tai heillä ei ole kotia. Hoitajan työvuoro alkaa, kun sosiaalinen media täyttyy rauhallisen joulun toivotuksista ja perhejuhlakuvista. Juhlapyhien työt tehdään sairaalassa minimimiehityksellä. Niin arvokasta hoitotyö on. Töiden ohessa osastot pyritään koristelemaan potilaille ja vierailijoille miellyttävän jouluiseksi. Tänä vuonna hoitajien ilmainen joululounas on poistettu. Sellaista joululahjaa eivät hoitajat enää ansaitse.  Kuva: Jan Holmberg Onneksi osa omaisista on muistanut hoitajia joulutervehdyksillä. Ne lämmittävät mieltä.
Vuorotyöntekijän jouluaatto saa odottaa sunnuntaille, jolloin on vapaapäivä. Rauhallista, aitoa, jouluaattoa kaikille! Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. *rumpujen päristystä* *pitkä tauko* *syvä sisäänhengitys* Helmikuussa Mainio -blogi muuttaa Tehy-lehden upouusille verkkosivuille! *onnittelumusiikki ja aplodit* Tätä ilmoitusta ennen täällä ruudun takana on kiljuttu riemusta, kieritty lattialla ja liikututtu salaa onnesta.  Kuvakaappaus: tehy.fi Lopullinen ratkaisu syntyi pari viikkoa sitten Tehy-lehden järjestämässä bloggareiden koulutuksessa. Toimittajat ilmoittivat, etteivät he halua puuttua postausten sisältöön.
Jes! Mainio -blogi julkaisee jatkossakin sitä, mikä lukijoista on tärkeää ja ajankohtaista. Postaukset jatkavat lukijoidensa hurmaamista. Ainoa asia joka muuttuu, on blogin ulkoasu. Siitä tulee Tehy -lehden ansiosta entistä ehompi ja selkeämpi. Mainio haluaa sinut mukaan menestystarinaansa. Tarkat ohjeet uudesta osoitteesta ilmestyvät tänne helmikuun aikana. Ole kuulolla, ja kiitos että luet Mainiota. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. |
Jan
bloggaa rohkealla tyylillä. Arkisto
March 2016
Kategoriat
All
|
RSS Feed
