Jokainen on sitä mieltä, että vanhustenhuollon on toimittava hyvin. On helppo yhtyä siihen, että ikääntyneet on hoidettava arvokkaasti. (Onhan asiassa vähän omakin lehmä ojassa.) Syy pakkotahtisuuteen Vuosia on laadittu laaturaportteja ja potilasvalituksia. On voivoteltu pää kenossa ikääntyneiden saavan laitoksissa kylmää ruokaa ja pakkotahtista palvelua. On tivattu kipakasti syitä ja vastauksia ikääntyneiden hoidon epäkohtiin. Vastaus on yhden hoitajan päivittäinen kamppailu kymmenien syötettäviensä kanssa. Se kun on työnantajan mielestä lain vaatima riittävä hoitajavahvuus. Nyt ovat uutuutena edessä myös hoitajien pakkolomautukset. Ne tekevät lopun viimeisistäkin ikääntyneiden lehtien lukutuokioista ja ulkoilutusmahdollisuuksista. Syynä ovat tekemämme päätökset. Ja ne on tehty ikääntyneiden verovaroilla. Keskustelua poteron uumenista Vanhustenhuollon ilma on sakeaa vaatimuksista. Omaiset vaativat ikääntyneille korkeatasoista ja parasta mahdollista hoitoa. Ikääntyneet tivaavat verorahoilleen vastinetta. Vanhuspalveluiden asiantuntijat haluavat eettisyyttä. Vanhusbisneksen tuottoa odottavat siunailevat henkilöstömenoja. Selvitysasiamiehet peräänkuuluttavat vastauksia epäkohtien korjaamiseksi ja niin edelleen. Sotkuisessa tilanteessa katseet kohdistuvan pian ikääntyneiden hoitajiin. Hoitajien ammattitaitoa riepotellaan ja työmoraalia sätitään yleisöpalstoja myöden. Virheellisen tiedon antaminen omaiselle tai ikääntyneen vaihtamaton vaippa on hoitajan syy. Hoitajathan vastaavat huonomaineisesta työstä. Iso osa keskustelijoista on linnottautunut omiin poteroihinsa. Sieltä ilkutaan, että ikääntyneet kannattaa siirtää vankeinhoidon alaisuuteen. Siellä palvelu pelaa yhteiskunnan piikkiin. On lämmintä ruokaa, ulkoilutusajat, plasma-TV ja hyväkuntoinen henkilökunta. Hohhoijaa. Hoitajat ammuttu alas Eikö olisi reilua pommittaa vanhuspalveluiden järjestäjiä ja valvoa heitä velvoittavien lakien toteutumista? Sopia reilusti, että yleisesti ottaen hoitajat tekevät parhaansa. He ovat vuosikausia venyneet vajaamiehityksessä äärimilleen. Tehneet työtä vuodet ja vuorokaudet ympäri ilman lisäkiitosta tai pissataukoja. Heidän äänensä ei ole juuri kuulunut, kun poteroista on ammuttu kohti. Työtä ei voi enää tehdä niin hyvin kuin sen haluisi tai osaisi, sanoo suurin osa ammattitaitoisista hoitajista. Tuloksena ovat väsähtäneet hoitajat ja kasvava joukko ikääntyneitä palvelun tarvitsijoita. Vuosikymmeniä myöhässä Suurten ikäluokkien eläköityminen oli tiedossa vuosikymmeniä sitten. Silloin olisi pitänyt seistä tulevaisuuden palveluiden puolesta barrikaadeille tai polttaa mielenosoituksellisesti rintaliivejä. Noh, viime vuonna lainsäätäjät saivat aikaan niin sanotun ikälain. Sen pähkäilyyn kului vain reilut 30 vuotta. Nykytilan surkeus ei siis ole yllätys. Sen aiheuttama itkupotkuraivariaalto sen sijaan on. On kuulemma turhauttavaa ja sydäntäsärkevää, kun ikääntyneiden hoidossa ei tapahdu kouriintuntuvia parannuksia heti. Jaaha. No, kuinka moni miettii, miltä tilanne on tuntunut hoitajista? Vuosien sotatila oman työn ja ikääntyneiden oikeuksien puolesta vei monelta hoitajalta mehut. Vastauksena kun oli ja on edelleen: ei mihinkään johtava selvityspyyntö, mykkäkoulu tai yli olan huutelu kakkavaipoista. Sen on loputtava. Sitten se tärkein. Meidän on tuettava hoitajia heidän työssään arvokkaan ikääntymisen puolesta. Kuunnellaan loukkaantumatta hoitajien raportoidessa työtahdin muuttuneen sietämättömäksi sekä ikääntyneille että heille. Muutettava sitten yhdessä, kunnan vanhusneuvoston ja hoitohenkilökunnan kanssa, ikääntyneiden hoitopalvelut lain vaatimalle tasolle. Äänessä olijat talkoisiin Eniten tuntuvat äänessä olevan ne, joiden omatunto kolkuttaa. Ikääntyneen unohtaminen arjen pyörteissä, harventuneet tervehdyskäynnit ja ikääntymisen muutokset kalvavat mieltä. Hoitajien työn jälki on helppo maali pahan olon purkamiselle. Hoitajan kuullessa kunniansa ei ole väliä sillä, onko hän vaikkapa eläkkeeltä töihin hälyytetty keikkasairaanhoitaja. Tällaisen käytöksen sijaan kannattaa ryhtyä esimerkiksi ikääntyneiden perhepäivähoitajaksi tai omaishoitajaksi. Kantaa oma kortensa kekoon kunnioittaakseen vanhempaa ihmistä. Tässä maassa on tuhansittain ihmisiä, jotka eivät katso tätä menoa hyvällä. Tulisivatpahan he mukaan laadukkaiden vanhusten palveluiden talkoisiin. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Tämä on toinen osa 8.10.2013 kirjoitetulle blogikirjoitukselle. Itsemurhia... Luet jostain, että miehet tekevät 80 prosenttia itsemurhista. Se on totta. Riskitekijät ovat kaveripiiristä tuttuja: naimattomuus, avioero, leskeksi jääminen, matala koulutustaso tai heikko sosiaalinen asema. Tiedät, että miesten masennus ja itsemurhat lisääntyvät taloudellisesti heikkona aikana. Erityisesti, kun työt miesvaltaisilta aloilta leikataan ensimmäisten joukossa pois. Tulevaisuus tarkoittanee sinulle yhä kovenevampia koulutusvaatimuksia, alanvaihtopainetta ja kilpailun kiristymistä vähenevistä työpaikoista. Epävarmuutta vähän kaikesta. ... ja ansioita Kliseeksi muodostunut naisen eurokaan ei ole 80 senttiä, vaan euro. Saat tuloksen helposti, kun palkkavertailussa lasket euromääräisten palkkojen lisäksi vuosityötuntien määrän. Sukupuolesi edustajat tekevät suuremman osan palkkatyöstä. Silti sinun keskipalkkasi on todellista tehtyä työtuntia kohden huonompi. Ansio- ja kotityöstä koostuva työaika taas jakautuu kahden ansaitsijan perheessä suhteellisen tasaisesti. Palkkatasa-arvo toteutuu joko korottamalla miesten palkkoja tai lisäämällä naisten työmäärää. Se tuskin onnistuu. Mitään sen oudompaa emme tiedä, kuin tasa-arvoista kohtelua vaativa mies. Niin kiltisti ja ketterästi olet osaasi tyytynyt. Miesten huolto ja korjaus Olet muita useammin riskissä sairastua muun muassa iskeemisiin sydänsairauksiin, alkoholiin liittyviin sairauksiin, keuhkosyöpään, diabetekseen, ja päättää päiväsi itsemurhaan. Rahoitat uutteralla työnteollasi suurinta osaa sosiaali- ja terveyspalveluista, mutta ne on rakennettu vastaamaan muiden erityistarpeita. Se ei ole korkeatasoisessa terveydenhuollossa sinulta pois, sanotaan. No eipä. Suomessa diagnosoidaan päivittäin esimerkiksi 12 eturauhassyöpään sairastunutta miestä. Ei kannata henkeään pidätellen odottaa kutsua syövän rutiiniseulontaan. Seulontapakettia ei äyreilläsi terveyskeskuksen palvelutajottimelle osteta. Ei edes pienituloisten ryhmälle tai muihin riskiryhmiin kuuluville miehille. Turhaa työtä, liian paljon löydöksiä ja kallista, on terveydenedistäjien vastaus sinulle. Elinajanodote lyhyempi Ei ihme, ettet hakeudu ajoissa terveyspalveluihin. Miesnäkökulma huutaa niissä poissaolollaan. Sinua kiinnostaa terveydenhoito keinona palauttaa jotain miehisyyteen kuuluuva, kuten työ- tai erektiokyky. Se on eri asia kuin kivaan painonhallintajumpparyhmään osallistuminen. Ajattelet, että on parempi kuolla saappaat jalassa vähän aiemmin, kuin häpeästä heti. Sinun eliniänodotteesi on jo nyt kuusi vuotta naista lyhyempi. Heikommassa tuloluokassa olevan miehen terveys taas on valovuoden päässä koulutetuista ja rikkaista. Sinun terveyden edistämisesi on siis paradoksaalinen yhtälö. Sen ratkaisijoita odotetaan edelleen kuin Leijonien kultajuhlaa Helsingin kauppatorille. Edellä mainitut asiat eivät ole luonnonlakeja, vaan näin rakennettu järjestelmä. Sen voi muuttaa, kun systeemi kusee kintuille. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Mikä yhteinen tekijä on suurimmalla osalla tarkkailuluokan oppilaista, asunnottomista, päihteidenkäyttäjistä ja vangeista? Miessukupuoli. Kuvitellaanpa hetki, että synnyt mieheksi lottovoittajien maahan. Olet syntyessäsi yksi läntisen Euroopan terveimmistä lapsista. Koulusta pihalle Koulussa tytöt pärjäävät sinua paremmin. Viimeistään murrosiän testosteronimyrskyssä jäät heistä helposti jälkeen. Maailman tehokkain koulujärjestelmä ei huomioi eritahtista kehittymistäsi tai hyödynnä poikamaista oppimistyyliäsi. Opetuskäytäntöjä ei silti ole syytä tarkastaa. Ponnisteluistasi huolimatta jäät opetussuunnitelman tavoitteista jälkeen. Koulun viesti: se ei ole sinunlaistasi valuvikaa varten. Nuorena miehenä olet riskissä jäädä naisia useammin ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta, työtä, tai ylipäätään saada otetta yhteiskunnasta. Huonosti voivien nuorten miesten ongelmien nopea kasautuminen, monimutkaistuminen ja syveneminen on mielestäsi silmiin pistävää. Järjestelmälliseen syrjäyttämiseen on tarjolla lähinnä hauskoja projekteja ja tukia. Niistä suurin osa ei ratkaise nuorten miesten haasteita. Onko joku ongelma? Saisit miesten kohtaamista haasteista tietoa, jos sellaista tutkimusta tehtäisiin riittävästi. Esimerkiksi kaikista kouluterveyskyselyyn vastanneista pojista 30-40 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää. Nuorisorikollisuuskyselyssä pojat olivat kokeneet yleisemmin väkivaltaa seurustelusuhteissa kuin tytöt. Yllättävätkö luvut? Kansallisen uhritutkimuksen mukaan naisilla on vain jonkin verran sinua vähemmän väkivaltakokemuksia. Miehistä on tullut turvattomampia ainakin kadulla ja henkirikollisuustilastoissa. Ottaessasi turpaan sinuun kohdistuva vähättely muuttaa asiallisen kohtelun vaatimukset naureskeluksi. Väkivallan tekijä on yleensä toinen mies. Mutta kuinka kauan? Miesuhritutkimuksen mukaan miehet ja naiset kokevat yhtä paljon nykyisen kumppaninsa taholta uhkailua ja fyysistä väkivaltaa. (Huom. Vuonna 2010 tehty miesten uhritutkimus oli lajissaan Suomen ensimmäinen). Miessukupuoli aliedustettuna Itseensä kohdistuvaa perheväkivaltaa pelkääviä miehiä on kaksi kertaa enemmän kuin naisia. Vauvaikäisen lapsen pahoinpitelijä on useimmissa tapauksissa äiti ja niin edelleen. Miestä ei voi raiskata -kommentit ovatkin jo silkkaa henkistä ja sukupuolittunutta väkivaltaa. Sinuun on silti iskostettu miehen olevan väkivallan tekijä ja uhrin nainen tai lapsi. Aamen. Asioihin on mahdotonta puuttua kun ne eivät tule ilmi, ja tabuja räjäytetä taivaan tuuliin. Miestyön asiantuntijoita, oppiaineita ja tutkijaryhmiä ei silti yhteenkään yliopistoon tai ammattikorkeakouluun kaivata lisää, tai ollenkaan. Ajattelumallit ohittavat miesasioissa esimerkiksi EU-lainkäytön näkökulman aliedustetun sukupuolen asemasta. So what? Meillä täällä Suomessa se on hepinheiluttelijoiden haihattelua. Menestyvä pehmo huoltajana Naisten huora ja madonna -ajattelun purkautuessa huomaat sinulle tuputettavan menestyjä ja pehmo -myyttiä. Voit olla todistamassa lapsiin kohdistuvaa vallan väärinkäyttöä, vieraannuttamista isästä ja sinuun mieshuoltajana kohdistuvaa vihapuhetta. Kaksi lasta päivässä jää isättömäksi huoltajuuskiistoissa. Oikeusjärjestelmässä keisarilla ei ole vaatteita -huudot kaikuvat kuuroille korville. Miesten alhainen huoltajuusprosentti johtuu siis todistetusti huonoista ominaisuuksistasi isänä, ei sukupuolisyrjinnästä... jatkuu Mainio -blogin seuraavassa kirjoituksessa 10.10.2013. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Joskus kouluttaja kykenee koskettamaan toista ihmistä yllättävillä tavoilla. Ravistelee hereille, avaa ovia uudelle tiedolle tai pysäyttää kuulijan siltä seisomalta. Ihastuttaa tai vihastuttaa koulutettavaa. Yksi koskettavimmista koulutuksen jälkeisistä palautteista saapui juuri. Löysin viestin kymmenien muiden joukosta. Oikeastaan puolivahingossa. Viestiä edeltää lyhyt, mutta vahva tarina. Hento nuori nainen kyynelissä Muistan elävästi, miten hento nuori nainen saapui luennolleni. Hän livahti paikalleen hermostuneena ja vaikean näköisenä. Nainen puntaroi tarkasti jokaista päihdekoulutuksessa lausuttua sanaa. Hän luki pitkään ja hartaasti luennolla kiertänyttä näytekirjaani nimeltä Päihderiippuvuudesta elämänhallintaan. Välillä nainen loi katseensa lattiaan ja pidätteli kyyneleitä. Sitten hän nosti päättäväisesti leukaansa. Näinhän minä koulutustilan edestä kuinka häneen sattui. Silloin en vielä tiennyt hänen koko tarinaansa, mutta ei tiennyt sitä vielä hänkään. Unohtumaton päivä Luennon jälkeen sama tuntematon nainen halusi vaihtaa muutaman sanan kanssani. Ehdimme keskustella vain hetken ennen linja-autoni lähtöä. Sanoin muutaman rohkaisevan sanan ja pyysin häntä miettimään vielä koulutusteeman merkitystä. Hän otti sanat vastaa, ja kirjoittaa: Hyvää päivää! Tapasin sinut viime vuoden syksyllä. Olit paikallisessa kirjastossa pitämässä päihdeluentoa. Keskustelin koulutuksen jälkeen hetken kanssasi mun päihdeongelmasta. Aikeista mennä vertaistukiryhmään. Mulle tulee nyt vuosi raittiutta täyteen, vietän vertaistukiryhmässä pian vuosipäivääni. Tää vuosi on ollut hieno matka. Tällä tiellä haluan jatkaa, päivä kerrallaan! Kiitos, kun kuuntelit silloin... ja keskustelulla vakuutit, että minunkin on mahdollista vielä jonain päivänä työskennellä hoitotyössä. Kaikesta niin kiitollisena, X. Aito palaute Tämä on yksi vaikuttavimmista palautteista, jonka olen koskaan työstäni koulutusta suunnittelleiden henkilöiden kanssa saanut. Viesti sisältää pysäyttävän ja henkeäsalpaavan kauniin ajatuksen. Se kumpuaa sydämestä. Siksi aitous koskettaa aivan erityisellä tavalla. Kiitos, että tulit koulutukseen. Kaikkea hyvää elämääsi, vahva nuori nainen. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Huom. Viestin kirjoittajan alkuperaisestä tekstistä on poistettu aika, paikka ja viestin kirjoittajan nimi. Viesti on editoitu muuttamatta sen sisältöä. Klikkasin auki linkin. Selasin hetken viestejä, ja pala nousi kurkkuun. 16-vuotias Eveliina Söderström on perustanut Facebookiin koskettavan ryhmän. Sen ajatus on auttaa konkreettisesti vaikeassa tilanteessa olevaa lasta. Sivuilla vanhemmat ja nuoret kirjoittavat koskettavia tarinoita lapsen yksin jäämisestä, kiusaamisesta, vaikeuksista ja erilaisuudesta. Sitten tapahtuu pieni ihme. Tuntematon lähettää onnittelukortin lapselle, jonka syntymäpäiväkutsuille ei koskaan osallistu ketään. Apu kohtaa tarvitsijan Vedet nousivat silmiin liikutuksesta, kun luin apua tarvitsevien arkisia ja lyhyitä viestejä. Ne ovat vuosia kestäneitä toiveita ja rukouksia avun saamisesta lapsen vaikeaan elämäntilanteeseen. Sama teema toistuu viestistä toiseen. Toive, jossa joku haluaa edes yhtenä päivänä olla maailman tärkein lapsi. Asia, jonka tulisi toteutua jokaisen meidän kohdalla jokaikinen päivä. Eniten koskettaa ryhmästä löytyvä välittämisen, tukiviestien ja tsemppaamisen määrä. Se on suunnatonta. Muutama ystävällinen sana tai yksi postikortti rikkirevitylle. Se ei ole paljon vaadittu lähettäjältä, mutta voi parhaimmillaan pelastaa yhden nuoren elämän. Kristianon kortti Minun korttini lähtee 7-vuotiaalle Kristianolle. Hän on lastenpsykiatrisen kriisihoitojakson jälkeen äitinsä pyynnöstä perhetukikeskuksessa. Pieni poika on neljä kuukautta pois kotoa ilman, että äiti saa peitellä poikansa iltaisin nukkumaan. Äiti kirjoittaa matkan pojan tukena vaativan todennäköisesti enemmän, kuin he osaavat vielä aavistaa. Tarjoamani tuki ei ole suuri. Silti kirjeeni ja peukutukseni Facebookissa tulevat suoraan sydämestäni pienelle Kristianolle. Ylivilkkaalle ja hämmentyneelle pikkupojalle, jollainen joskus olin itsekin. Tukeni on samalla kunnianosoitus kaikkien niiden nuorten kamppailulle, joita olen saanut sairaanhoitajana psykiatrisilla osastoilla hoitaa. Haastan kaikki Mainio -blogin lukijat auttamaan apua tarvitsevia perheitä ja heidän lapsiaan. Annetaan hyvän kiertää, yhdessä. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Eräs aikuinen sanoi minun olevan tyhmä, koska en tajua nuorten syrjäytymisestä mitään. Kommentti oli bloggarille varsinainen taivaan lahja. Syrjäytyminen on tyhjää täynnä Koko syrjäytyminen on median julkirakas, vaikka se on aikoja sitten kuopattu sana. Se on tyhjästä luotu käsite, mikä suojelee näppärästi aikuisia heitä ahdistavalta totuudelta: monen nuoren arjelta. Päät vinossa syrjäytymisen taivastelu on sosiaalipornoa parhaimmillaan. Meidän on ihan aikuisten oikeasti ja rohkeasti puhuttava esimerkiksi nuorten köyhyydestä, hyväksikäytöstä tai yksinäisyydestä. Aidoista asioista nuorten syrjäyttämisen takana. Meidän on autettava yksittäistä nuorta selviämään tavallisista asioista. Ei keskityttävä vain pirstaleisten (työllistämis)tukien hakemiseen heidän kanssaan. Paavo Pesusienet säästökuurilla Tuemme osittain tehottomia ja kalliita korjaavia palveluita. Olemmehan järjestelmällisesti leikanneet nuorten ongelmien ehkäisystä yli kaksi vuosikymmentä. Tulos ei voi olla kenellekään yllätys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus vuonna 1987 syntyneistä on karua luettavaa. Joka viides on 21-ikävuoteen mennessä käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä. Joka viidenneltä puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto ja 26 prosentilla on rikosrekisterimerkintä. Kaikesta huolimatta monet aikuiset osoittelevat sormella laiskoja, saamattomia ja tyhmiä nuoria. Toisella kädellä he pyörittävät työkarusellia. Tässä pyörityksessä nuori saa töitä vain työkokemuksella, jota ei ole eikä tule, kun kaikilla työnantajilla on sama rajaus. Eikä jokaisesta nuoresta saa ammattilukutoukkaa. Sen seurauksena kymmenettuhannet nuoret ovat kadonneet karusellista. Voi, voi. Suu vaahdossa syrjäytymisestä messuava aikuinen, joka potkaisee nuoren ulos työelämästä tai siirtää hänen työpaikkansa Aasiaan, on yhtä vakuuttava kuin Paavo Pesusieni. On siis puhuttava jälleen elämänhallintataidoista, positiivisesta muutoskierteestä ja niiden hinnasta yhteiskunnalle. Ensin aikuisille, ja sitten vasta hintalaputtomille nuorille. Kalkkiksilta puuttuu näkemys Nuoren elämä on usein aikuisen mielessä yksinkertaistettu niin pieneksi, ahtaaksi ja vanhanaikaiseksi, ettei aikuiskeskustelussa ole mitään mieltä. Ja tunnustan. ”Menisi vaan töihin niinkuin minäkin kymmenkesäisenä tein” -rinnanröyhistelijät saavat minussa aikaan murhanhimoisia yllykkeitä. Nuoren kanssa pääsen sentään heti puhumaan siitä mistä on kyse, ja huomaan maailman muuttuneen. Ymmärrän varsin hyvin sen, että koulussa on vaikea keskittyä, kun kotona ryypätään tai aikuisen masennussairaus imee itseltäkin mehut nousta töihin mäkkärin kassalle. Meidän on oltava valmiita pohtimaan, samanikäisten menestyvien nuorten kanssa, mikä on silloin hyvinvoinnin salaisuus. Yhdessä nuorten kanssa on räätälöitävä turvaverkkoja. Turvasuunnitelmia tarvitsevat ne, jotka ovat pudonneet aiemmista verkoista läpi tai eivät ole koskaan niihin tarttuneetkaan. Mutta. Keinojen tulee myös poistaa pysyvää kehitystä kahden kerroksen nuorisosta, menestyjistä ja luusereista. Nyt Euroopan terveimmistä lapsista tulee käsittelyssämme Länsi-Euroopan sairaimpia ihmisiä. Siis meitä vanhoja kalkkiksia, joilla ei nyt taida mennä lasten kanssa ihan niinkuin Strömsössä. Nuorten systemaattinen syrjäyttäminen Oikeudenmukaisten päätösten ja turvallisten aikuisten nälkä jatkaa nuorten keskuudessa kasvuaan. Eikä ihme. Kun puhutaan nuoren oikeudesta psykiatriseen hoitoon vastassa on eripituinen virastojono, riippuen siitä mihin päin Suomea nuori syrjäytyy. Kun keskustellaan täysi-ikäisen nuoren oikeudesta tasa-arvoiseen avioliittolakiin, eduskunnan vanhoilliset hörhöt näkevät osan nuorista B-luokan kansalaisina. Kun liikutuksen nyyhkäisyjä keräävissä juhlapuheissa taivastellaan yhdenkin nuoren työllistämisen tärkeyttä niin sama nuori saa seuraavissa yt-neuvotteluissa potkut. Ymmärsiköhän jokainen aikuislukija nyt yskän? Aika hämäriä keinoja nuorten systemaattisen syrjäyttämisen poistamiseksi yhteiskunnasta. Ei mikään ihme, etteivät kymmenet – ja pian sadat – tuhannet nuoret halua olla missään tekemisissä kanssamme. Jäätävä totuus Tänään aidot, ajattelevat, ja välittävät aikuiset loistivat monen nuoren arjessa jäätävällä poissaolollaan. Heidän tukemisensa mahdollisimman varhain on tärkeää nuorille, ja meille kaikille. Yritykset tilastoida ja ymmärtää syrjäytymistä voidaan sillä välin unohtaa. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Jyväskylän Vaajakummun koululla on vuoden alusta myyty ylijäämälounasta 1,5 euron hintaan. Kokeilu vääristää kilpailua, jyrähti tänään matkailu- ja ravintola-alan työmarkkinajärjestö MaRa. MaRan mukaan ravintolat joutuvat vaikeuksiin, jos toiminta laajenee. Ihan oikeasti. Lähiravintoloita uhkaa siis konkurssi koulun myyntivoittojen vuoksi. Käytännössä voitot kertyvät nyt keskimäärin kahdenkymmenen jäteruokailijan ryhmästä per päivä. Se muodostuu lähinnä köyhistä lapsiperheistä ja pienituloisista eläkeläisistä. Ei näillä ihmisillä ole varaa lounastaa lähiseuturavintoloissa. Koskaan. Järjestön jäsenravintoloilla ei ole tarjota heille yhtään vaihtoehtoa. Onnettomimmille näistä ”asiakkaista” vaihtoehto on lukitsematon lähimarketin roskasäiliö tai leipäjono. Toivoa vain sopii, ettei MaRan jäsenravintolat ole mukana tässä kilpailussa tarjoten asiakkailleen muiden ylijäämäruokia ja -juomia. Koko kilpailutilanne on siis mielikuvituksen tuotetta. Ammatillista kilpailua ja sen vääristymää ei – tässä asiakasryhmässä – voi olla. Ravintoloiden kamppailu kannattavuuden rajoilla ei ole tämän ilmiön varassa, kuten MaRa antaa tiedotteessaan ymmärtää. Mutta ei. Tiedote ei pääty vielä tähän. MaRasta hyökätään myös kouluruokalan henkilökunnan kimppuun. Sitä ojennetaan, ettei kouluruokalassa keskitytä enää hävikin hallintaan. Tämä tehdään tietenkin ilman minkäänlaisia todisteita tai perusteluja. Käytännössä henkilökunta ei siis osaa MaRan mukaan tehdä työtään kunnolla. Lisäksi MaRasta väitetään, ettei kyseessä ole ympäristöteko. Taas väärin. Sitä se nimenomaan köyhälle ihmiselle ja ympäristölle on. Vaihtoehtona on syömäkelpoisen ja puhtaan ruuan päätyminen kaatopaikalle tai naapurissa asuvan vanhuksen nälkiintyminen. MaRan toimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi tietää tähderuuan myynnistä syntyvän koululle kaiken lisäksi vielä tappiota. Niinpä. Se on varmasti tarkoitushakuista, jottei kilpailuasetelmaa ravintoloiden kanssa syntyisi. Tarkoitus voi olla vaikkapa kattaa hiukan kouluruokalan turhaa hävikkiä ja samalla auttaa vähävaraisia. Ei tehdä bisnestä. Lopuksi MaRasta maalataan vielä uhkakuvia kuntien tulevaisuuden taivaalle verovarojen tuhlaamisella, hankintakustannusten nousulla ja jopa työpaikkojen menettämisellä. Turhaan. Ainoa vääristynyt ja epäeettinen käsitys kunnan tähderuoan myynnistä on MaRan tiedotteen takana olevilla henkilöillä. Heidän olisi kannattanut keskittyä paremman sosiaaliturvan, kattavampien työllistämistoimien ja tehokkaamman köyhyyteen puuttumisen vaatimiseen ja tukemiseen. Muun muassa näiden keinojen toteutuminen tuo kaivatun lisätienestin MaRan jäsenravintoloiden tuottoon. Mutta ei. Kestäviä ratkaisuja ei edes lähdetty hakemaan. Tässä tiedotteessa oli kyse rahasta, menekistä, hävikistä ja siitä mitä jäi tämän päivän budjetissa viivan alle. MaRassa valittiin nyt tämä tie. Umpikuja. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. |
Jan
bloggaa rohkealla tyylillä. Arkisto
January 2021
Kategoriat
All
|