Kuva: Jan Holmberg Moni yritys liioittelee kyvyillään ja saavutuksillaan. Hurmaava narsismi puskee läpi jo työpaikkailmoituksesta.
”Korvasienien poimintaan erikoistunut Yritys etsii poimijaa. Sinulla on akateeminen loppututkinto, hygieniapassi ja ergonomian lisäkoulutus. Lisäksi aiempaa kokemusta ulkomailta, esimiestehtävistä ja hallitset useamman kielen sujuvasti. Omaat itsenäisen työotteen, teet tasalaatuista työtä ja olet joustava tiimipelaaja. Tarjoamme vakituisen työsopimuksen 0-80 h/vko, provisiopalkan ja poimintakorin.”
Patologisesti narsistinen yritys ei näkisi tässä ilmoituksessa mitään vikaa, päinvastoin. Yritys on maailman johtavin ainutlaatuisuudessaan, joten se voi vaatia työntekijältä mitä huvittaa.
Patologisesti narsistinen yritys keskittyy unelmaansa rajattomasta menestyksestä. Käytös on sen mukaista, röyhkeää ja ylimielistä.
Yritys luulee taikovansa vuosittain tyhjästä enemmän tulosta pienemmillä resursseilla. Se asettuu itserakkaasti työntekijän osaamisen, tukemisen ja toimeentulon yläpuolelle.
Tällaisella yrityksellä riittää älyä, muttei tippaakaan empatiaa työntekijää kohtaan. Ylimielinen yrityskulttuuri antaa pitkään harhaanjohtavan kuvan menestyksestä.
“Hei! Ensi viikolla alkavat yt-neuvottelut. Arviolta puolet työntekijöistä lähtee. Hyvää viikonloppua”, lukee perjantai-illalla lähetetyssä sähköpostiviestissä.
Asiasta ei voi syyttää yritystä.
Huonon menestyksen syy on tuotannollinen eli käytännössä huonosti tuottavassa työntekijässä. Yrityksen ei tarvitse ilmoittaa syytä irtisanoakseen työsopimuksen.
Vuosia yritystä palveleva kuvittelee, että yrityksen tulevaisuus riippuu juuri hänestä.
Väärin.
Lojaalin työntekijän tarvitessa yritystä hän saa periaatteessa kaksi vaihtoehtoa. Hän voi irtisanoutua arvokkaasti ennen kuin yritys (ei anna hänelle potkuja vaan) päästää hänestä irti.
Ylimitoitettu kustannuserä on korjattu. Työntekijän on syytä olla kiitollinen vuosien hyväksikäytöstä. Muu on yrityksen näkökulmasta silkkaa kateutta.
Yhtäkkiä sosiaalisessa mediassa leviävä työttömän tarina saa jokaisen vannomaan yhden asian. He eivät osta yhtäkään yrityksen tuotetta. Ikinä.
Yritys ei voi kuvitella, että yhä tiedostavammat kuluttajat ottavat yhtenä päivänä joukolla korit käteensä. He menevät metsään ja poimivat itse omat korvasienensä. Yrityksen tulot romahtavat.
Yritykseltä puuttuvat luontaiset konkurssin estävät mekanismit, kuten terve häpeä ja syyllisyys kuluttajien aliarvioimisesta.
Yritys ei konkurssin jälkeenkään usko konkurssin olleen mahdollista.
“Minulla meni loistavasti, mutta ne laskusuhdanteet, yritysverot ja epäonnistuneet työntekijävalinnat…”, kuluu mullan ropistessa arkun kanteen.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
”Korvasienien poimintaan erikoistunut Yritys etsii poimijaa. Sinulla on akateeminen loppututkinto, hygieniapassi ja ergonomian lisäkoulutus. Lisäksi aiempaa kokemusta ulkomailta, esimiestehtävistä ja hallitset useamman kielen sujuvasti. Omaat itsenäisen työotteen, teet tasalaatuista työtä ja olet joustava tiimipelaaja. Tarjoamme vakituisen työsopimuksen 0-80 h/vko, provisiopalkan ja poimintakorin.”
Patologisesti narsistinen yritys ei näkisi tässä ilmoituksessa mitään vikaa, päinvastoin. Yritys on maailman johtavin ainutlaatuisuudessaan, joten se voi vaatia työntekijältä mitä huvittaa.
Patologisesti narsistinen yritys keskittyy unelmaansa rajattomasta menestyksestä. Käytös on sen mukaista, röyhkeää ja ylimielistä.
Yritys luulee taikovansa vuosittain tyhjästä enemmän tulosta pienemmillä resursseilla. Se asettuu itserakkaasti työntekijän osaamisen, tukemisen ja toimeentulon yläpuolelle.
Tällaisella yrityksellä riittää älyä, muttei tippaakaan empatiaa työntekijää kohtaan. Ylimielinen yrityskulttuuri antaa pitkään harhaanjohtavan kuvan menestyksestä.
“Hei! Ensi viikolla alkavat yt-neuvottelut. Arviolta puolet työntekijöistä lähtee. Hyvää viikonloppua”, lukee perjantai-illalla lähetetyssä sähköpostiviestissä.
Asiasta ei voi syyttää yritystä.
Huonon menestyksen syy on tuotannollinen eli käytännössä huonosti tuottavassa työntekijässä. Yrityksen ei tarvitse ilmoittaa syytä irtisanoakseen työsopimuksen.
Vuosia yritystä palveleva kuvittelee, että yrityksen tulevaisuus riippuu juuri hänestä.
Väärin.
Lojaalin työntekijän tarvitessa yritystä hän saa periaatteessa kaksi vaihtoehtoa. Hän voi irtisanoutua arvokkaasti ennen kuin yritys (ei anna hänelle potkuja vaan) päästää hänestä irti.
Ylimitoitettu kustannuserä on korjattu. Työntekijän on syytä olla kiitollinen vuosien hyväksikäytöstä. Muu on yrityksen näkökulmasta silkkaa kateutta.
Yhtäkkiä sosiaalisessa mediassa leviävä työttömän tarina saa jokaisen vannomaan yhden asian. He eivät osta yhtäkään yrityksen tuotetta. Ikinä.
Yritys ei voi kuvitella, että yhä tiedostavammat kuluttajat ottavat yhtenä päivänä joukolla korit käteensä. He menevät metsään ja poimivat itse omat korvasienensä. Yrityksen tulot romahtavat.
Yritykseltä puuttuvat luontaiset konkurssin estävät mekanismit, kuten terve häpeä ja syyllisyys kuluttajien aliarvioimisesta.
Yritys ei konkurssin jälkeenkään usko konkurssin olleen mahdollista.
“Minulla meni loistavasti, mutta ne laskusuhdanteet, yritysverot ja epäonnistuneet työntekijävalinnat…”, kuluu mullan ropistessa arkun kanteen.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
RSS Feed