Kuva: Maarit Auranen
Viime joulukuussa bongasin tutun kirjan. Se pilkisti sairaalan kanslian hyllystä. Kirjan selkämyksessä luki Päihderiippuvuudesta elämänhallintaan. Kyselin muina miehinä siitä vähän lisää. Heti ensimmäisen lukukerran jälkeen kirjan luvut hoitosuhteesta ja ikääntyneiden päihdetyöstä olivat jääneet elävästi osastonhoitajan mieleen. Hän oli suositellut kirjaa alaisilleen ja siitä oli lopulta tullut osa henkilökunnan työhön perehtymisen materiaalipakettia. Kirjoja oli pian tilattu lisää, jotta jokainen työntekijä kykeni lukemaan sen omassa tahdissaan. Teos oli löytänyt tiensä osastolle verkkouutisten ja lehtien kirja-arvioiden kautta. Mediuutiset oli arvioinut, että se on mainio käsikirja päihdeongelmaisten hoidon tueksi. Sairaanhoitaja -lehdessä taas oli nostettu esiin kirjan tieteelliseen tietoon perustuva käytännönläheinen ja asiantunteva kirjoitustyyli. Siitä se osastonhoitajan ajatus oli sitten lähtenyt. Kurssikirjana jäätävä Päihderiippuvuudesta elämänhallintaan -kirjasta tulee jatkuvasti hyvää palautetta. Laurean ammattikorkeakoulun opiskelijoilta tuli juuri sähköpostia: Jäätävän hyvä kirja! Helppo lukuinen. Lapset ja aikuisten alkon käyttö pysäytti ja pisti miettimään omia asenteita paremmiksi. Pikaisesti googlettamalla teos löytyy kymmenien sosiaali- ja terveysalan ammattiin opiskelevien nuorten opintoraporteista ja opinnäytetöistä. Surffatessani huomasin, että Metropolia ammattikorkeakoulu oli napannut kirjan rohkeasti kurssikirjaluetteloonsa. Ammatillisena opettajana tiedän kirjan sopivan hyvin päivittäiseen opetuskäyttöön. Opiskelijat pitävät lukukokemuksesta ja oppivat helposti uusia asioita mielenterveys- ja päihdehoitotyöstä. Yllättävät sattumat yhdistävät Opettaessani kirja kiertää luentosalissa kädestä käteen. Osalle se on uusi tuttavuus, mutta toisinkin voi käydä. Helsingissä pitämäni luentopäivän jälkeen näin innokkaalta vaikuttavan keski-ikäisen miehen lähestyvän minua. ”Luin sun kirjan ja just niin ihminen pitäis kohdata kun siinä lukee”, hän sanoi. Mies oli ollut sekä terveys- että sosiaalipalvelujen asiakkaana päihteiden käytön vuoksi. Hän oli saanut elämänsä raiteilleen ja valmistumassa kokemusasiantuntijaksi auttaakseen vuorostaan muita. Yhtenä päivänä istuin Turkuun menevässä junassa. Vastapäätäni istui kaksi nuorta naista, jotka silmäilivät raikasta vihreänvalkoista kirjaa. ”Mitä toi kirjottaja tolla päihdeinterventiolla oikein tarkottaa”, kysyi toinen. Vastasin toisen naisen puolesta ja esittelin itseni. Täydennyskoulutuk- sesta kotiin palaavat lähihoitajat eivät voineet uskoa korviaan. He olivat aivan sattumalta törmänneet ostamansa kirjan kirjoittajaan. Innostumisen ja onnistumisen kokemuksia Kirjan ilmestyttyä sanoin verkkohaastattelussa, että päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvät hoitotilanteet ovat usein vakavia ja haastavia. Siitä huolimatta hoitotyöstä saa nauttia, siitä saa innostua ja siinä saa onnistua. Olen yhä samaa mieltä ja aina yhtä riemuissani, kun uusi lukija oivaltaa tämän viestin. Vielä keskeisempää on lukijan oma kokemus. Hän on innostunut kirjasta ja lukenut sen itselleen merkityksellisistä syistä. Niistä kokemuksista kuulen mielelläni lisää. Päihderiippuvuudesta elämänhallintaan. Jan Holmberg. Edita, Helsinki 2010. Lisätietoja kirjasta saat tästä. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Yli kolme hikistä opiskeluvuotta ja titteli on sairaanhoitaja. Äidin kaveri on yksityisellä alalla ja lyhyemmällä koulutuksella Customer Experience Enhancement Consultant. Terveysalan kunnallisella puolella edut, kuten oma tablettitietokone, ilmainen kuntosalikortti tai työntekijän kehuminen, loistavat poissaolollaan. Paska duuni. Työhön sitoutuminen on out Iso osa Z-sukupolven (2000-luvun jälkeen syntyneistä) nuorista haluaa olla vähintään keskitason johtajia, luovia suunnittelijoita tai elää julkisuudesta. He haluavat itse päättää mitä suostuvat vapaa-aikansa vastineeksi tekemään. Nämä sairaanhoitajat eivät sitoudu työnantajaan, tule kiitollisina hampaat irvessä töihin tai tee kutsumuksensa riivaamana ylitöitä ilman palkkaa. Siinä ei ole mitään väärää. Säästökuurista toiseen raahustava kuntatyönantaja ei ole aiemminkaan voinut taata pitkää uraa palveluksessaan. 90-luvulla sen sai aikaan lama, nyt sote-kunta-myllerrys ja tulevaisuudessa toimintojen tehostaminen. Minä tahansa päivänä sairaanhoitaja voi taas satoine kollegoineen seistä toimipisteensä oven takana. Naamakirjan päivityksistä voidaan lukea: toimintoja leikattiin, viimeinen työpäivä kunnalla olikin tänään, ja 4ever. LOL (lots of love). Valelääkärin tasoista hoitoa Z-sukupolvi vaatii työn mielekkyyttä heti ensimmäisestä työvuorosta lähtien. Kun vakituista työtä ja lojaalia työnantajaa on lähes mahdotonta löytää, ei sitä enää tavoitella. Sen sijaan sairaanhoitaja ehdollistuu muille arvoille. Sitoutuminen ja korkealuokkainen hoitotyö eivät kuulu niihin. Tärkeää on joustaa kumilenkin tavoin, mukautua nopeasti erilaisiin töihin ja tuottaa ketterästi liikkuvia hoitopalveluita. Potilas-asiakkaathan ovat tyytyneet viime vuosina valelääkärin tasoiseen hoitoon: työntekijän ei tarvitse tietää mitään, kunhan on hirveän ystävällinen. Kertakäyttöiset työpaikat kiertoon Uusi sukupolvi elää sosiaalisen median elämyksistä. Netti todistaa muiden työn olevan mahtavaa. Yksi kaveri twiittaa työmatkalta Hong Kongista ja toinen kirjoittaa muotiblogia. Tuore sairaanhoitaja ajattelee: kunta-alan palkoilla mun työ on ihan tätä itseään. Jatkossa kumihanskat jäävät helposti siihen itseensä ja ovi käy. Eihän 30 000 Tehyn jäsentä tee nytkään oman alansa töitä. Tiedetään, että kunnan terveysalan palkkamiljardit on käytetty tietojärjestelmien kehittämiseen. Silti tiimalasin tuijottelu kanslioiden kuvaruuduissa jatkuu siellä edelleen. Nuoruus, rohkeus, kertakäyttöisyys ja nälkäinen asenne ovat valtteja kansainvälisillä hyvien tyyppien työmarkkinoilla. Kertakäyttöiset työt eivät sairaanhoitajien alanvaihtoa hidasta. Teveysala on treenannut heitä pätkätöiden maratoonareiksi jo vuosikymmenien ajan. Uuteen työhön kasvetaan Ne työpaikat täyttyvät hoitajista, jotka imaisevat heidät virtuaalisista yhteisöpalveluista magneetin tavoin töihin. Sairaanhoitajat realisoituvat viihtyisälle työpaikalle, jossa työajat joustavat, työ on mitoitettu oikein ja tuntuva korvaus on neuvoteltavissa. Onhan heillä varaa valita (vink, vink, sote-uudistajat). Sormea hoitajille heristelevät vain yksisuuntaiseen mediaan tottuneet dinosaurukset: työhalut puuttuvat, ennen oli toisin. Ei pidä paikkaansa. Digitaalisilla uudisraivaajilla kaikki voi olla jopa paremmin. He kasvoivat medialukutaitoiksi, kyvykkäiksi nappaamaan parhaimmat työt syyllistämisyrityksistä huolimatta ja liikkumaan avattarina kansainvälisissä työ- ja verkkoyhteisöissä. <3 P.S. fiksut sairaanhoitajat tietävät kyllä, ettei hieno titteli kerro työstä mitään. Se tuttu Customer Experience Enhancement Consultantkin tekee edelleen myymäläapulaisen töitä samalla vanhalla palkalla. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. |
Jan
bloggaa rohkealla tyylillä. Arkisto
January 2021
Kategoriat
All
|