Vältin aikaisen heräämisen, kiireisen työvaatteiden valinnan ja väsyneenä tyhjyyteen tuijottavat kanssamatkustajat.
Työpaikallani ei ole tänään hälinää tai puujalkavitsejä, joten uppoudun täysin töihini. Keskittymistäni ei riko edes ikkunasta eteeni levittyvä huikaiseva kaupunkimaisema.
Vastaan ensimmäisen tunnin ajan sähköposteihin ja verkkosivujeni kautta tulleisiin koulutuspyyntöihin.
Mutustelen työn lomassa rauhassa aamupalaa. Yksikään MIKSET-juo-kahvia- tai tää-työ-väsyttää-terroristi ei ole kimpussani.
Alan naputella käsikirjoitusta ensi vuonna ilmestyvään kirjaan. Välipalaksi teen muutaman koulutuspäivän ohjelman ja lähetän ne sähköpostilla hyväksyttäväksi asiakkaille.
Tsekatessani Twitterin, Facebookin, Instagramin ja LinkenInin keskusteluja oveeni koputetaan terävästi. Ovesta tupsahtaa siivooja.
Annan siivoojalle työrauhan ja livahdan lounastauolle.
Työpäivä jatkuu päihdehoitotyön asiantuntijoiden palaverilla. Siirryn kokoushuoneeseen ja takaisin minuutissa. Tapaaminen päättyy, kun kirjaudun ulos videoyhteydestä.
Selvitän heti palaverissa lupaamani asiat. Ilman etätyömahdollisuutta sama aika kuluisi paikasta toiseen siirtymiseen.
Iltapäivällä työstän hankesuunnitelmaa kreikkalaiseen hankkeeseen ja vastaan päivän aikana tulleisiin viesteihin. Juhlin kansallista etätyöpäivää kirjoittamalla aiheesta jutun blogiini.
Viimeisen työtunnin käytän opintotehtävien lukemiseen.
Lataan opiskelijoiden henkilökohtaiset palautteet ammattikorkeakoulun käyttämälle sähköiselle oppimisalustalle.
Koko opiskelijaryhmää tsemppaan puheviestillä: ”olette soveltaneet etäluentoni keskeisiä asioita hienosti tehtävissänne.”
Naps! Tietokoneen ruudun sammuessa työpaikkani haihtuu bittiavaruuteen.
Vedän lenkkivaatteet niskaan ja lähden nauttimaan syksyisestä Frankfurtista.
Huomenna tapaan saksalaisen yhteistyökumppanin. Se tapahtuu livenä.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.