Potilas puhuu hi-taas-ti. Yritän ystävällisesti ohjata keskustelua. Minulta odotetaan täsmällisiä potilastietoja iltaraportilla. Se alkaa puolen tunnin kuluttua. Keskustelun lomassa petaan vuodevaatteet lattialla olevalle patjalle, potilaspaikalle. Osasto on ylipaikoilla. Uusi potilaani katsoo minua väsyneena ja pelokkaana. Voidaanko minua täällä auttaa, hän kysyy hiljaa. Kyllä varmasti, mutta voitteko vastata kysymyksiini, tokaisen. Onko teillä lääkeaineallergioita, oletteko olleet aiemmin psykiatrisessa sairaalahoidossa ja muistatteko yliannostustilanteessa ottamienne lääkkeiden kauppanimet..? Katson takaisin kysyvästi. Odottaessani vastausta, mietin miten hoitotyöstä tuli tällaista. Kiirettä ja kohtaamattomuutta. Potilaan tulittamista kysymyspatterilla. Potilaan rannekellon tikitys keskeyttää ajatukseni. Vilkaisen siitä vaivihkaa ajan. Olen myöhässä. Voitteko puhua vähän kuuluvammalla äänellä ja vastata esittämääni kysymykseen, kiitos? Kyllä, olen yrittänyt tappaa itseni ennenkin, kuuluu ärtynyt vastaus. Viime vuonna tuli lomautus, potkut ja ero. En jaksanut enää elää. Vastaan robottimaisesti kokemuksen olleen varmasti vaikea. Laukkaan päätäpahkaa ulos huoneesta. Teen listaa mielessäni. Lääkkeet jakamatta, EKG ottamatta, laboratoriokokeet ja erikosiruokavalio tilaamatta, kirjaukset potilastietojärjestelmään tekemättä. Äh, ja potilaan miehellekin piti soittaa... Ei-voi-olla-totta, huudahdan mielessäni. Se tapahtui minulle juuri nyt. Potilas ei hyödy ”hoidostani” mitään. Palaan takaisin potilashuoneeseen. Saan selville, mikä keski-ikäistä musiikinopettajaa ahdistaa. Hänen kotonaan on kaksi alaikäistä poikaa lastensuojelun tarpeessa. Äiti on kuollut viime viikolla. Hän ei jaksa edes sormeaan nostaa, saati sitten siivota tai ajatella hautajaisjärjestelyjä. Sunnuntai-ilta, maanantai-aamu ja kaikki siinä välissä ahdistaa. Potilassängyllä istuva lahjakas äiti haluaa vain kuolla. Kuuntelen. Lohdutan. Pala nousee kurkkuun. Sanon, että vielä tästä noustaan. Masennus on sairaus, joka houkuttelee synkkyyteen. Me löydämme keinot toipumiseen. Osastolla voi kuunnella rauhoittavaa musiikkia, vinkkaan. Potilas on huojentunut. Kiitos, kun kuuntelit vaikka sinulla on noin kiire, hän kuiskaa pidätellen kyyneliä. En sano mitään. Olen myöhässä raportilta ja potilaskirjaukset ovat tekemättä. Olen huono sairaanhoitaja, silti tunnen tehneeni eettisesti oikein. Ihmismielen pelastaminen on arvokasta, ainutlaatuista ja tärkeää työtä. Todellisuus on välillä toista. Täpötäydellä osastolla työskennellään sekunttikellon, sijaispulan ja psykiatristen vuodepaikkojen vähentämispaineen armoilla. Meille ajasta on tullut lähes ihmismieltäkin kalliimpaa vaihtovaluuttaa. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä toimialajohtajan paikka täytettiin 11 kuukaudeksi. Johtoryhmä valitsi tehtävään yksimielisesti terveystieteiden tohtorin. Kuusikymmentä lääkäriä raivostui valinnasta. Tuloksena oli oikaisuvaatimus sairaanhoitopiirin hallitukselle. Lopulta muutama erikoislääkäri iritisanoitui protestiksi. Niin koville valinta otti. Lääkäriliittokin pisti lusikkansa soppaan. Se vetosi Terveydenhuoltolakiin: jokaisella terveydenhuollon toimintayksiköllä on oltava vastaava lääkäri. Kliinistä työtä tekevällä lääkärillä on oltava lääkäriesimies, sieltä ojennettiin. Sairaanhoitopiirin hallituksen ja Tehyn mukaan valintamenettely oli laillinen ja johtosäännön mukainen. Valittiin pätevin Toimialajohtajan tehtävä on toteuttaa sairaanhoitopiirin strategiaa, johtaa toimintaa ja pyrkiä pysymään budjetissa. Valintakriteerinä tehtävään on terveydenhuoltoalan tohtorin tutkinto, alan tuntemus ja johtamiskokemus. Tehtävään valittiin osaavin ja pätevin hakija. Muulla tavalla toimittaessa olisi rikottu yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa. Mikä päätöksessä sitten närästää? Esiesimiehen oltava lääkäri Lääkäreiden esimiesten esimiestä ei kuulemma voi johtaa kukaan muu kuin lääkäri. Ongelmia tulee viimeistään päätösten ja hankintojen kanssa, povattiin lääkäripalavereissa. Ei pidä paikkaansa. Päätöksiä tehdessään toimialajohtaja konsultoi tarvittaessa asiantuntijaa. Sellainen on muun muassa johtajaylilääkäri. Näin toimii hyvä toimialajohtaja. Se on osa huippujohtamista. Lääketieteellisen päätöksenteon toimialajohtaja voi tarvittaessa delegoida varahenkilölleen tai vastuualuejohtajalle. Toimialajohtajahan ei vastaa ainoastaan lääkäreiden, vaan koko henkilöstön, asioista. Lääkärien logiikkaa mukaillen sairaanhoitajia ja ylihoitajia voi johtaa vain sairaanhoitaja ja hoitotieteen tohtori. Lääkärin koulutuksessa kun ei opeteta yhdenkään opintopisteen edestä hoitotiedettä tai hoitotyötä. Tehdyllä valinnalla vääryys on ensimmäistä kertaa pula-ajan ammatin historiassa korjattu. Voimia tulevaan Asia tuskin jää tähän. Hallinto-oikeuteen lähtee pian valitus menettelytavasta. Sillä välin toivotan voimia ja menestystä tehtävään valitulle ylihoitajalle. Toimialajohtajan tehtävä on haastava pesti (ilman niskoittelevaa lääkärilaumaakin). Lohduttavat sanat vielä kaikille osapuolille. Ne tulevat Ylä-Savosta. Siellä tehdyn tutkimuksen mukaan lääkärien työteho kasvoi akuuttitoiminnassa 2-3 kertaiseksi. Miten se saatiin aikaan? Hoitajat eivät enää avusta akuuttitoiminnassa lääkäreitä, vaan toisinpäin. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Uutisviikko on ollut mielenkiintoinen, ja ristiriitainen. Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti viidentoista yleisimmän pula-ammatin listan. Sairaanhoitajat ovat listan kärjessä. Samoilla linjoilla on sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko. Hän myönsi tunnustukset vetovoimaisimmille sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoille tiistaina. Ministerin mukaan sote-alalla eletään hurjaa eläkebuumia. Yksi ratkaisu työntekijäkadolle on kannustaa jo alalla olevia jatkamaan työssään. Alan vetovoimaa on lisättävä kaikin keinoin riittävän työvoiman takaamiseksi. Hassua. Ristiriitaisia tuloksia Samaan aikaan päättyivät Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymässä yt-neuvottelut. Tulos oli 2 500 ammattilaisen jättilomautukset. Tehyn edustajat kyseenalaistivat päätöksen edistävän työnantajan säästötavoitetta. Työnantajalle lomautusmyllerryksen hyöty tullee olemaan vähäinen. Sairaanhoitajalle siitä koituva haitta on merkittävä. Käytännössä yksi ammattilainen tekee muiden työt. Potilaat häviävät kaupassa, napauttivat Tehyläiset. Tehyläiset saavat näyttöä sanoilleen muun muassa arvovaltaisesta tiedelehdestä, Lancetista. Uudessa tutkimuksessa vertailtiin leikkauspotilaiden selviämistä hengissä yhdeksässä Euroopan maassa, Suomi mukaanlukien. Korkeimmat kuolleisuusluvut nähtiin tilanteissa, joissa hoitajien työtaakka oli korkea ja koulutustaso alhainen. Hoitajan työmäärän kasvattaminen yhdellä potilaalla lisäsi kuolleisuutta seitsemällä prosentilla. Hoitaja nappaa tahtipuikon Ainakin Iisalmen ja Oulun suunnalla hoitajien osaamisalueita on laajennettu. Ylä-Savossa on pistetty akuuttitoiminta uusiksi. Hoitajat eivät avusta enää lääkäriä vaan toisinpäin. Hoitajat ottavat kaikki potilaat vastaan lääkäreiden toimiessa konsultteina. Lääkäreiden työteho on kasvanut toiminnan seurauksena 2-3 kertaiseksi. Hoitajat hoitavat jo yli puolet akuuttitiimin potilaista ilman lääkäriä, ja potilasjonot ovat lyhentyneet. Samaa kuuluu Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Neurologisten potilaiden hoitajavastaanotto nopeuttaa poliklinikoiden potilaiden pääsyä kontrolliajoille. Käyntien kuntalaskutuksen hintakin on edullisempi kuin ennen. Pula-ajan ammatti Voisiko joku fiksumpi näiden tulosten valossa selittää, miksi sairaanhoitajat lomautetaan? Hoitajat tahkoavat tulosta, vaikka työkavereista on jatkuva pula. Ei ihme, että ihmeidentekijät loppuvat lähitulevaisuudessa käsiin, kuten ministeri Risikko pelkää. Kysymyksessä ei näyttäisi olevan pula-ammatti, kuten Työ- ja elinkeinoministeriö ehdotti, vaan pula-ajan ammatti. Ehkäpä juuri siksi tärkeimmästä alan vetovoimatekijästä ei ole uskallettu viikon uutisissa mainita sanallakaan. Sairaanhoitajan palkanlisistä. Eikö ole kohtuullista ottaa rahaa pois niiltä, joiden hommia sairaanhoitaja nykyisin tekee? Se ei ole vaikeaa. Uutta työmäärää vastaava prosenttiosuus lisätään kylmästi tulonsiirtona sairaanhoitajan palkkaan. Sairaanhoitajat ovat nyt käyneet pitkiä erikoistumiskoulutuksia, virtaviivaistaneet hoitotyötä, hyväksyneet tehtäväsiirrot ja joustaneet kaikin tavoin muiden hyväksi. Vuosien ahkeran työn tulokset näkyvät uusimmista tutkimustuloksista. Niitä ovat muun muassa säästetyt kulut, työtehon kasvu ja potilastyytyväisyyden lisääntyminen. Kaikki tämä on saatu aikaan taloudellisesti haastavana aikana. Lomautuksillako sairaanhoitajat hyvästä työstään nyt palkitaan? Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Sairaanhoitajan ammatin arvostus on sen syvimmässä kriisissä koko hoitotyön historian aikana. Me teemme yhä monimutkaisempia toimenpiteitä vähenevillä resursseilla. Samalla hoitotyön tieto ja toimenpiteiden määrä on räjähtänyt käsiin. Kalliit sairaanhoitajat Suomella ei ole enää varaa kalliiseen terveydenhuoltoon. Aihe on ollut otsikoissa kyllästymiseen saakka. Nyt halutaan palata takaisin ”vanhaan hyvään aikaan”. Se tarkoittaa halpaa ja tehotonta hoitoa. Aikaa, jossa hoitotyön tietoa oli niin vähän, että se pysyi helposti sairaanhoitajan mielessä. Sen seurauksena potilaita kuoli kuin kärpäsiä. Ikivanhoihin hoitotyön arvoihin kuuluivat potilaiden auttamiseksi esimerkiksi: rohkeus, empaattisuus ja tarkkuus. Arvot pärjäävät huonosti kustannustehokkuuden vaatimuksille. Tarkkuus on toissijaista, kun ihmishengillä tahkotaan tulosta. Rohkeus näkyy sairaanhoitajan kyvyssä löytää potilastyöstä uusia säästökohteita. Onneksi empaattisuus ei maksa mitään. Laatutyötä halvalla Modernin sairaanhoitajan on oltava nöyrä ja kurinalainen erikoisosaaja. Häntä on kyettävä liikuttelemaan halvasti potilaan luota toiselle. Sairaanhoitajan on keskityttävä hoidettavien potilaiden tärkeysjärjestykseen. Kaikkia ihmisiä ei ole varaa hoitaa, ellei sairaanhoitaja veny. Tuottavuusongelma on, että huippuun treenatut ja ahkerat hoitotyön asiantuntijat väsyvät. Hoitotyön laadun ja potilasturvallisuuden rajoilla empaattinen sairaanhoitaja ei voi hoitaa potilaita enää niin hyvin, kuin osaisi. Jospa empaattisuus sittenkin maksaa? Silloin palkkaamme vääränlaisia sairaanhoitajia. Vasen käsi piilossa oikealta Potilaat liikkuvat vikkelästi kapean erikoisalan asiantuntijalta toiselle. Se estää kokonaisvaltaisen hoitotyön toteuttamista ja sen hallintaa. Siitä pitää huolen eri tieteenhaaroista putkahtanut erityistyöntekijöiden armeija. Sairaanhoitajien lisäksi on erikoislääkäreitä, toimintaterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, fysioterapeutteja, psykologeja, psykoterapeutteja, lähihoitajia, perushoitajia, mielenterveyshoitajia, röntgenhoitajia, palveluohjaajia ja niin edelleen. Puhumattakaan erikoistyöryhmistä ja erikoistuneista poliklinikoista. Valitettavasti terveydenhuollon vasen käsi ei enää tiedä mitä oikea käsi näillä ammattilaisilla tekee. Samalla potilaan valintaoikeudet ja sairaanhoitajan lukuisten hoitojen koordinointivaikeudet kasvavat. Tottakai jokainen sairas ihminen haluaa ja ansaitsee itselleen parhaan mahdollisen hoidon. Potilas ei vain voi hoitovaihtoehtojen valintaähkyssä enää hyvin. Terveydenhuollon tulevaisuus on utopia Tulevaisuus näyttää olevan virtaviivaistetussa terveydenhuollossa, jossa: 1. Potilaat käyvät rallimaailmasta tutuilla huippunopeilla varikkokäynneillä. Niissä ammattilaistiimi toimii tarkasti suunniteltujen toimintamallien mukaan. 2. Asiakas hoitaa leijonan osan ammattilaisen työstä. Toimii se pikaruokaketjun kassallakin. Miksei terveydenhuollossa? 3. Terveydenhuollon tuloksen on oltava aina aiempaa vuotta tuottavampi. Logiikkana on priorisoida eli vähentää kysyntää. Se on kaikkien talousoppien vastaista touhua. Osa avun tarvitsijoista on tästä syystä harhautettava hoitotyön ulottumattomiin. 4. Harvojen – mutta yhä äänekkäämpien – päättäjien ratkaisu on tässä: karsitaan kustannukset hoitoalan ammattilaisten pikakoulutuksilla. Ei enää burn out -vikinää, ei saurauslomia, ei työterveyshuollon kasvavia menoja, eikä inhimillisyyttä. Imetään parissa vuodessa laillistetuista valehoitajista mehut irti. Sitten kaadetaan terveydenhuollon laariin uusi kuorma innokkaita pika-ammattilaisia puoskaroimaan biomassaa. Kohti parempaa Jatkossa valtion ja kunnan päättäjät saavat talousorgasmin nähdessään talousarvioissa terveydenhuollon uudet maksimituotot minimikustannuksilla. He eivät halua huomata, että valtikka vaihtaa kliimaksin aikana omistajaa. Sitä hipelöivät kansainväliset sijoittajat, pörssihait, rekrytointifirmat, vakuutusvirkailijat ja konsultit. Peli kovenee entisestään. Siinä pelissa sairaanhoitajat ovat potilaineen pieniä suomalaisia pelinappuloita. Tämäkö on terveydenhuollon uusi uljas tulevaisuus? Sitä meistä ei kukaan vielä tiedä. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Nämä asiat opin työskennellessäni sairaanhoitajana sairaalassa: 1. Kolmivuorotyö hämärtää käsityksen vuosikalenterista. Erityisesti viikonloput ja pyhäpäivät menettävät merkityksensä. Ne ovat sairaanhoitajan ansioiden pelastus, ja sosiaalisen elämän tuho. 2. Sairaanhoitajan töitä riittää, mutta vain tiettyinä aikoina. Pyhäpäivinä vakituinen henkilökunta tulee vaikka pää kainalossa työvuoroihinsa. Keikkaa pukkaa pyhäpäivien jälkeen, ja maanantain ja perjantain aamuvuoroihin. Silloin painetaan niska limassa töitä. 3. Mikään sairaalan huipputeknologia ei korvaa hyviä kenkiä, osaavaa kollegaa ja hyvin toimivaa kuulakärkikynää. Niiden arvon pitkissä työvuoroissa voi mitata kullassa: bodypumppaat, tarvitset apua tai kuittaat jotain johonkin suunnilleen vartin välein. 4. Työvuoron alkaessa ei voi tietää, koska ehtii seuraavaksi syödä tai käydä vessassa. Sairaanhoitajan tarpeet noudattavat sairaalan työrytmiä. Tauoista ei päätä hätä tai nälkä, vaan neuvottelutaito kollegoiden, potilaiden ja omaisten kanssa. 5. Sairaanhoitajat eivät pidä kaikista potilaista. On potilaita, jotka ovat vastenmielisiä, uhkaavia, väkivaltaisia tai ylittävät kaikki tunkeilun rajat. Omaisista puhumattakaan. 6. Sairaanhoitajan työ on tiedettä, taidetta, inhimillisyyttä ja tiimityötä. Se koskettaa sisintä, opettaa uutta ja yököttää aika ajoin. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Päivystävällä psykiatrisella osastolla työskentelee ympäri vuoden hoitotyöntekijöitä. Niin on myös jouluaattona. Joku voi olla eri mieltä, mutta se on sairaanhoitajan uran hienoin kokemus.
Osastolle laskeutuu aattona joulun ihmeellinen rauha. Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Osa sitä ovat päiväsalissa kimmeltävä kuusi, kauniit kukat, ja osastolla leijaileva lämpimän glögin ja piparkakkujen tuoksu. Aidon joulun tunnelman osastolle tuo henkilökunnan ja potilaiden luoma yhteishenki. Ajatus siitä, että hetken kaikki on hyvin. Ja niin. Hoitajilla on kerrankin riittävästi aikaa potilailleen. Huolimatta siitä, että potilaat ovat vakavasti sairaita, heistä jokainen tunnistaa joulun merkityksen. Joulun taikaa eivät sairauden oireetkaan voi viedä heiltä pois. Joulussa on siis jotain rauhoittavaa, herkkää ja parantavaa voimaa. Jotain, jota hoitotiede ei pysty selittämään. Tunnetta siitä, että tänä iltana kaikki on hyvin. Tunnelmallista joulun aikaa osastolta sinne jouluisiin koteihin. P.S. Kiitos, joulupukki, kun luit kirjeeni viikko sitten. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. |
Jan
bloggaa rohkealla tyylillä. Arkisto
January 2021
Kategoriat
All
|