16-vuotias Eveliina Söderström on perustanut Facebookiin koskettavan ryhmän. Sen ajatus on auttaa konkreettisesti vaikeassa tilanteessa olevaa lasta.
Sivuilla vanhemmat ja nuoret kirjoittavat koskettavia tarinoita lapsen yksin jäämisestä, kiusaamisesta, vaikeuksista ja erilaisuudesta.
Sitten tapahtuu pieni ihme. Tuntematon lähettää onnittelukortin lapselle, jonka syntymäpäiväkutsuille ei koskaan osallistu ketään.
Apu kohtaa tarvitsijan
Vedet nousivat silmiin liikutuksesta, kun luin apua tarvitsevien arkisia ja lyhyitä viestejä. Ne ovat vuosia kestäneitä toiveita ja rukouksia avun saamisesta lapsen vaikeaan elämäntilanteeseen.
Sama teema toistuu viestistä toiseen. Toive, jossa joku haluaa edes yhtenä päivänä olla maailman tärkein lapsi. Asia, jonka tulisi toteutua jokaisen meidän kohdalla jokaikinen päivä.
Eniten koskettaa ryhmästä löytyvä välittämisen, tukiviestien ja tsemppaamisen määrä. Se on suunnatonta.
Muutama ystävällinen sana tai yksi postikortti rikkirevitylle. Se ei ole paljon vaadittu lähettäjältä, mutta voi parhaimmillaan pelastaa yhden nuoren elämän.
Kristianon kortti
Minun korttini lähtee 7-vuotiaalle Kristianolle. Hän on lastenpsykiatrisen kriisihoitojakson jälkeen äitinsä pyynnöstä perhetukikeskuksessa.
Pieni poika on neljä kuukautta pois kotoa ilman, että äiti saa peitellä poikansa iltaisin nukkumaan. Äiti kirjoittaa matkan pojan tukena vaativan todennäköisesti enemmän, kuin he osaavat vielä aavistaa.
Tarjoamani tuki ei ole suuri. Silti kirjeeni ja peukutukseni Facebookissa tulevat suoraan sydämestäni pienelle Kristianolle. Ylivilkkaalle ja hämmentyneelle pikkupojalle, jollainen joskus olin itsekin.
Tukeni on samalla kunnianosoitus kaikkien niiden nuorten kamppailulle, joita olen saanut sairaanhoitajana psykiatrisilla osastoilla hoitaa.
Haastan kaikki Mainio -blogin lukijat auttamaan apua tarvitsevia perheitä ja heidän lapsiaan. Annetaan hyvän kiertää, yhdessä.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.