Helppoa.
Tiesitkö, että kirjan teksti on kirjoitettu tietokirjailijan vapaa-ajalla?
On, on.
Oppikirjat kirjoitetaan muiden töiden jälkeen. Junamatkalla, viikonloppuna, mökkilomalla ja öisin muiden nukkuessa.
Tietokirjoittaminen on lähteitten keräämistä, kirjoittamista, uudelleen kirjoittamista, tekstin tarkastamista ja kritiikistä oppimista.
Hyvä kirjailija tarvitsee kunnon sormi-, niska- ja pakaralihaksia satojen tuntien kirjoittajaurakkaansa varten. Kutsun kirjoittamista kynäniskan salitreeniksi.
Ympärilleen kirjailija tarvitsee muita kirjoittajia, kustannustoimittajia, kriitikkoja, taittajia, painajia, markkinoinnin ammattilaisia, kirjakauppiaita, informaatikkoja – ja hyvät hermot omaavia läheisiä.
On hienoa jättää historian kirjoihin omaa tekstiä. Kokea, miten uudet ihmiset saavat oppikirjoista uusia oivalluksia tai harmaita hiuksia. Tai saada luennointi- tai haastattelukutsuja kirjan aiheista.
Ei tietokirjailija Suomessa silti rikastu. Lähinnä kirjoittaminen on jonkinlainen öinen sadomasokistinen harrastus.
Silti jokainen verkkoklikkaus tai kirjastolaina lämmittää kirjailijan sydäntä.
Jossain joku avaa kirjan, lehteilee sen sivuja ja löytää etsimänsä tiedon. Tekstistä tykätään, sitä päntätään tai tuijotetaan epäuskoisesti.
Usein tieto- tai oppikirjaa luetaan vapaa-ajalla. Usein yötä myöten.
Oikeastaan öisin eläminen sitoo tietokirjailijan ja lukijat samaan kirjojen heimoon.
Kiitos siitä.
(Kirjoitettu lauantaina 31.10.2015 klo 3.55.)
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.