Kuvittele öinen tilanne.
Yli 20 000 ihmisen kaupunki tarjoaa päivystyspalvelua arkisin vain virka-aikaan. Muulloin äkkisairastuneen on hakeuduttava yhteispäivystykseen.
Päivystys sijaitsee kymmenien kilometrien päässä. Sinne ei voi kävellä.
Julkisia liikenneyhteyksiä on etenkin iltaisin, viikonloppuisin ja öisin vähän.
Opiskelu tai työttömyys ei ole peruste ambulanssin soittamiseen, vaan taksin tilaamiseen.
Taksimatkaan ei monella autottomalla lapsiperheellä, yksinhuoltajalla tai eläkeläisellä ole varaa. Hallitus on leikannut heiltä taksirahat.
Maalaisjärjellä ajateltuna omalle päivystykselle on kaupungissa tarvetta.
Niinpä.
Vuoden alusta lähtien päivystysasetus keskitti päivystykset isompiin yksiköihin. Laatu paranee, ärähti valtiovalta.
Siispä iltapäivystyksen palauttaminen paikalliseen terveyskeskukseen ei ole mahdollista. Eikö laadun yksi kriteeri ole palveluiden saavutettavuus?
Jos olisikin, niin siihen ei kaupungilla ole varaa.
Saman lain mukaan jokaisella kaupungin asukkaalla on oikeus turvallisuuteen ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Erityisesti laki määrää pitämään huolta lasten hyvinvoinnista ja kasvusta.
Öisessä päivystystilanteessa perustuslaissa on köyhän mentävä aukko, kuten Torniossa.
Oman terveyskeskuspäivystyksen säilyttämisestä tehtiin siellä kansalaisaloite. Sen allekirjoitti muutamassa kuukaudessa 582 ihmistä.
Adressi luovutettiin lokakuussa kaupungille.
Kansalaisaktivismi tuskin johtaa mihinkään. Köyhien pelonsekaiset päivystysretket yön pimeydessä saavat jatkua. Näin on käymässä kaikkialla Suomessa.
Mikä siis ratkaisuksi? Köyhien ambulanssitaksi?
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.