Minua vastapäätä istui juuri vähän vanhempi rouva. Hän tervehti, ja yritti aloittaa keskustelun kanssani. Sitten hän näytti jotain paperilappua, johon oli kirjoittanut kynällä.
Hänellä ei ollut mukana älypuhelinta, tablettia, eikä kannettavaa. Hän vaan tuijotti minua kysyvä ilme kasvoillaan. Olin vaivaantunut. Tilanne oli arvaamattomuudessaan vähän pelottavakin.
Hän ei selvästikään tiennyt, miten bussissa käyttäydytään.
Normaalit ihmiset viettävät enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa kuin unessa. Lyijykynäruutuvihkoraapustuksia löytyy varmaan vielä jostain Kansallismuseosta.
Ja kyllä. Samasta paikasta löytyvät luolamaalaukset ja Nokian ensimmäinen salkkumatkapuhelin.
Eikö reittiohjetta olisi voinut kirjoittaa siistillä fontilla älypuhelimeen, tai vielä villimpänä ideana katsoa ohjeet hiljaa itsekseen netistä?
Bussimatkalla matkustajien on saatava keskittyä selfie-kuvien ottamiseen, chattailyyn, päivitysten tekemiseen ja sähköposteihin vastaamiseen. Normaali vuorovaikutus älylaitteen kanssa katkeaa, jos toinen matkustaja vaatii reaalimaailmasta huomion itselleen.
Olisiko jokin mummojen kirjakerho ollut sopivampi paikka tylsyyden torjuntaan, jos hän sellaista kaipasi? Sielläkin tosin e-kirjat luetaan tabletilta ja keskustelu käydään chatissä.
Hän on lukenut netistä tutkimuksen, jonka mukaan vanhemmat puhuvat lapsilleen vähemmän kuin ennen, älylaitteiden vuoksi tietenkin. Nyt puheterapiasta löytyy kuulemma aiempaa enemmän puhumattomia lapsia.
Voin lohduttaa, ettei tutkimustulos koske minua tai kaveriani. Me kommunikoimme Snapchatissä.
Nämä häiriköt ovat Urho Kekkosen ajasta asti muista huolestuneita kansalaisia. Niitä, jotka käyvät verotoimistossa tai kiljuvat itsepalveluautomaatin edessä henkilökuntaa paikalle.
Kaikella rakkaudella kannustan kaikkia, ikään katsomatta, edes yrittämään älylaitteen räpläämistä linja-autossa. Sopivin alkuponnahdus mukaan digiloikkaan voi tapahtua vaikkapa nettiterapiassa.
Muiden ihmisten häiritseminen ja ikkunasta maisemien tuijottelu kun on niin viime vuosisadalta.
Kiitos, että kannatat ajatustani lukemalla tämän postauksen sähköisesti. Muussa tapauksessa olisin varmaan joutunut räpläämään kanteletta ja laulamaan tämän viestin sinulle.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.