Osan mielestä on mahdotonta sulkea lapsi pois koko maailmaa järkyttäneistä tapahtumista.
On ratkaisu mikä hyvänsä, on lapselle hyvä viestittää aikuisen olevan hänen turvanaan. Kaikkien tunteiden tulee olla perheessä sallittuja, kuten niistä puhuminenkin.
Tapahtuu perheen ulkopuolella mitä tahansa.
Kuvilta on vaikea välttyä, mutta pienen huomion voi siirtää uhkaavista asioista häntä lohduttaviin.
Poliisit saapuvat uutisissa paikalle muutamassa minuutissa suojelemaan hyviä ihmisiä.
Ambulanssi saapuu lehtikuvassa auttamaan ja parantamaan haavoittuneita.
Tuntemattomat ihmiset avaavat verkkojutussa kotinsa ovet terrori-iskusta selviytyneille lapsille ja aikuisille.
Yleensä parhaiten omalle lapselle huonot uutiset osaa kertoa hänelle läheisin ihminen. Viesti on, että aikuinen seuraa maailman tapahtumia.
Aikuinen kantaa vastuun vaikean tiedon käsittelystä, mikä siirtyy pikkuhiljaa lapselle. Silloin lapsen ei tarvitse olla yksinään ahdistunut, surullinen tai huolestunut uutisesta.
Lapsen tärkein tehtävänsä on leikkiä ja kasvaa tasapainoiseksi itsekseen. Sen vuoksi on hyvä oppia aikuisen kanssa erottamaan turha tieto, luuleminen, pelot ja ennakkoluulot toisistaan.
Tärkeintä olisi, että lapsen arkirutiinit, niiden pysyvyys ja elämänrytmi säilyisivät vaikeimpienkin uutisten yli. Se kertoo lapselle, ettei maailmassa ole vain pahantekijöitä ja uhreja, vaan myös selviytyjiä.
Arjen sankarivanhempien kanssa voi vaikkapa päivällä pohtia, miten hädänalaisia lapsia voi auttaa Suomessa.
Silti illalla syödään iltapalaa, harjataan hampaat ja mennään nukkumaan totuttuun aikaan.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.