Erityisesti psykiatrian tulosalueen budjetissa henkilöstömenot ovat ylivoimaisesti suurin kuluerä. Silti sairaanhoitaja ei ole vastuussa sairaanhoitopiirin ali- tai ylibudjetoinnista.
Kädet järkevään käyttöön
Yllättävintä on, ettei kukaan vaadi sairaanhoitopiirien ja kuntien päättäjiä tilille. Astumaan julkisuuteen suunnitelmiensa kanssa. Tutkiva journalismi ei ylety kuntalaisten potilasturvallisuuden säilymisen tai hoitoon pääsyn vaarantamisen estotoimien penkomiseen.
Nyt luotetaan kuin kiveen samaan hallintoon, joka käsi selän takana ylibudjetoi terveydenhuollon toiminnan. Seurauksena on rahojen loppuminen. Sairaalan tilaaja-tuottaja -mallissa lomautuspäätös taas tarkoittaa tulojen vähentymistä entisestään. Erityisesti, jos koko terveydenhuollon yksikkö suljetaan.
Seurauksena on terveyspalvelutuotteen, kuten osastohoidon menekin romahtaminen. Tuotteen toimivuuden kannalta kun yhden potilaan voi kääntää sairaalavuoteessa vain kaksi kättä, ei yksi.
Moraali ja mielenterveys uhattuina
Kaikkein vähiten suomalaisia tuntuu kiinnostavan yleisen moraalin rapautuminen. Sitä edustaa vaikkapa arvokkaan ikääntymisen polkeminen kuraan. Pakkolomautukset leikkaavat esimerkiksi viriketoiminnan pois vanhuspalveluista. Sellaisia ovat ikääntyneelle veronmaksajalle ulkoiluttaminen ja lehtien lukeminen.
Meillä luulisi olevan tarpeeksi näyttöä ehkäisevien palveluiden karsimisesta 90-luvun lamasta lähtien. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus vuonna 1987 syntyneistä on karua luettavaa. Joka viides on 21-ikävuoteen mennessä käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä. Heillä ei ole mennyt ihan niinkuin PISA-tutkimuksessa.
Nyt rahasäkkiä kursitaan taas kokoon kuluneilla keinoilla: säästämällä sairaanhoitajien tuloista.
Säästöjä ei synny
Miljoonasäästöt syntyvät kieltämättä heti. Ne saadaan aikaan pienillä vippaskonsteilla. Muun muassa vakituiset varahenkilöt voivat paikata pakkkolomautettuja sairaanhoitajia. Siis työssä, josta on vaikea suoriutua kunnolla täydelläkään miehityksellä.
Kuin ihmeen kaupalla hoitotyöstä on suoriuduttava lomautuksista huolimatta noudattaen lakia, STM:n yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita ja käypä hoito -suosituksia.
Tällä touhulla kymmenien miljoonien eurojen jälkipyykin pesu siirtyy parin vuoden päähän. Sillä välin säästöjen tuotto-odotus syö itsensä, kun potilasjonot paisuvat yli sakkorajojen ja pitkittyneiden oireiden tehokkaampi hoito vaatii lisärahoitusta. Vaihtoehtona on vain sairaiden potilaiden jättäminen heitteille.
Odotettavissa on lisäksi sairaanhoitajien työtyytyväisyyden ja -tehon lasku. Samalla työterveyshuollon menoissa ja sairauslomien määrissä tullaan näkemään räjähdysmäinen kasvu.
Mitä pidempään työnantajat kieltävät lyhytaikaisten sijaisten ottamisesta sairastuneiden sairaanhoitajien tilalle, sen väsyneemmäksi ja vihaisemmaksi sekä potilaat että heidän hoitajansa käyvät. Ja puf, rahat ovat haihtuneet savuna ilmaan.
Lomautushuijausta parhaimmillaan
Tämä lomautusaalto ei tosin jää viimeiseksi. Ensi vuoden valtion säästöistä 60 prosenttia kohdistuu kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin. Ja tittidii! Mikä on kuntien suurin menoerä? Oikea vastaus: sosiaali- ja terveydenhuolto.
Kun kunnat pannaan säästämään valtion puolesta ja sairaanhoitajat kunnan puolesta niin kyseessä on todellinen pyramidihuijaus. Sen viulut maksetaan sairaanhoitajan ostovoiman alentumisena.
Vaihtoehtona työnantaja on ehdottanut sairaanhoitajille vapaaehtoista palkanalentamista. Ihan vaan reilussa talkoohengessä.
Tarjous ei erityisesti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä saanut aikaan riemunkiljahduksia. Viidestä yliopistosairaanhoitopiiristä Turussa sairaanhoitajilla on jo valmiiksi maan alin palkkataso. Heillä oli sellainen fiilis, että talkoissa ollaan jo.
Alan vaihto mielessä
Ei ihme, että sairaanhoitajat kaipaavat hieman lisätukea työnsä suorittamiseen. Vaihtoehto on selvä, alanvaihto.
Turun yliopiston ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tutkimushankkeessa pohdittiin, miten nuoret sairaanhoitajat saataisiin pysymään alalla. Vastaajat toivoivat parempaa tukea ja vuorovaikutusta sairaalan johdon kanssa.
Terveystieteiden maisteri Marja Hietamäen väitöstutkimuksen mukaan nuoret sairaanhoitajat painottavat oman osuutensa tärkeyttä työn suunnittelussa ja työehdoista sopimisessa. Z-sukupolven sairaanhoitajat osaavat siis vaatia reilua peliä ja pitää oikeuksistaan kiinni. Hyvä niin.
Siis ne, jotka vielä ovat töissä sairaanhoitajina. Joka toinen heistä mietti tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan alanvaihtoa. Se on kansainvälisesti vertailtuna iso luku. Tässä tilanteessa ei tosin mikään ihme.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.