Ikkunasta näin miehen kerjäämässä kadulla kolikoita.
Ulkona oli kylmä ilma, eikä kukaan laittanut ropoakaan miehen pahvimukiin.
Puoli tuntia kului. Mitään ei tapahtunut.
Lähtiessäni kahvilasta annoin miehelle viisi euroa. Hän katsoi minua.
- Kiitos, en mä voi millään korvata tätä sulle takasin, kuulin takaani.
Jäin miettimään hänen sanojaan.
Olen kuullut, ettei rahalla voi saada onnea. Jokainen euro, joka on pois ruuan hankinnasta, laskuista ja oman aseman parantamisesta on turhaa. Se on itseltä pois. Onko se totta?
On ja ei.
Kertoessani tapahtuneesta kaverilleni hän hymähti.
- Itseen käytetty raha tekee ainakin mut onnellisemmaksi, kaverini sanoi.
Viisi euroa oli kuulemma liian suuri summa annettavaksi pois noin vain.
Vastasin sanonnalla: köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan.
Kaverini tykitti takaisin sanonnalla ei ole tyhmä se joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Ymmärsin hänen pointtinsa. Olen silti eri mieltä. Käytin miehelle antamani viisi euroa paremmin kuin 7,50 euroa kahvilassa.
Mikä oli vapaapäiväni mieleen painuvin ja onnellisin asia? Parin sekunnin mittainen kohtaaminen kadulla.
Suoraan sanoen liikutuin miehen sanoista. Hän korvasi tekoni moninkertaisesti takaisin.
Rahalla voi siis saada onnea – antamalla sitä joskus pois yrittämättä itse hyötyä kaupasta senttiäkään.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.