Hoitoalan ammateissa työskentelee 40 000 työväkivallan uhria. Tilastokeskuksen mukaan työväkivallan kokeminen on terveysalalla toiseksi yleisintä heti turva-alan jälkeen.
Töissä sairaanhoitajia lyödään, purraan, potkitaan, nimitellään ja uhkaillaan. Se on jokaviikkoista tai päivittäistä.
Vartiointialalle hakeuduttaessa tiedetään, että väkivallan riski kuuluu päivittäiseen työhön. Sairaanhoitajien urahaaveisiin se tuskin kuuluu.
Tavisväkivaltaa
Millainen ihminen lyö sairaanhoitajaa? Valtamediassa vakiovastaus on mielenterveysongelmainen ja päihteidenkäyttäjä.
Suljetulla päihdepsykiatrian osastolla työskennelleenä on heti tunnustettava jotain. Siellä on pääsääntöisesti turvallisempaa kuin perusvuodeosaston mäiskeessä tai ensihoidon keikalla.
Huutajat ja hakkaajat ovat päihteiden käyttäjien lisäksi yhä enemmän taviksia, perusäitejä ja -isiä. Vaarallisimpia he ovat vaatiessaan oikeuksiaan. Erityisesti silloin, kun niitä ei ole tai he ovat ymmärtäneet asiat väärin. Silloin nyrkki heiluu.
Perille ei mene, ettei asiakkaalla ole koskaan oikeutta käydä käsiksi hoitajaan. Ei edes sairauteensa vedoten.
Terveyskentän turvatarkastus
Yksi vakioaiheistani kouluttajana on Väkivallan monet kasvot terveysalan työssä. Koetan luennoidessani välillä keventää vakavaa ja raskasta tunnelmaa.
Pohdin ääneen, vaatiiko asiakastyytyväisyys aina välillä pientä veristä tappelua. Kuuluuko sairaanhoitajan tulevaisuudessa ommella ensin Rambomaisesti omat haavansa, ja vasta sitten tikata uuden potilaansa pää?
Rituaalin jälkeen voidaan vasta reilusti kätellä. Sopia potilaan kanssa, että häntä aletaan hoitaa ihan normaalisti. Onhan ilma nyt puhdistettu asiakkaan pahasta olosta. Eettinen velvoitekin sitoo sairaanhoitajan jokaisen potilaansa hyvään hoitoon.
Ei. Sairaalan turvallisuus tulee jatkossa hoitaa, kuten lentokentällä. Vaaralliset esineet ja nesteet pois, henkilötietojen tarkastus ja tietojen skannaus potilas- ja rikosrekisteritietokantojen läpi.
Seuraavaksi turvatarkastukseen. Liikkuminenkin vain tarkkaan rajatulla alueella. Lopulta lähtöportilta tuubia pitkin turvakoulutetun sairaanhoitajan turvatyöhuoneeseen tai panssarilasien taakse osastolle.
Ensimmäisestä huutelusta asiakas nippusiteillä patteriin, tarjoilun lopettaminen ja vartijoiden saattamana putkaan. Noh, leikki leikkinä. Liioitella ei toki saa.
Kiire lisää väkivaltaa
Edellä ollut kuulostaa hauskalta. Todellisuudessa työtilanteet voivat mennä surullisen pitkälle. Viime vuonna kotikäynnille mennyt terveydenhoitaja ei palannut enää töistä elävänä kotiin. Asiakas tappoi hänet.
Asiakkaiden moraalittomuudesta kertoo jotain se, että sairaanhoitajiin kohdistuvat väkivaltatilanteet ja sairauspoissaolot jatkavat kasvuaan. Läheltä piti -tilanteitakin sattuu lähes päivittäin.
Eivät sairaanhoitajat tarvitse keinoja väkivaltaan puuttumiseen, vaan uhan ennakointiin. Sen jälkeen he tarvitsevat suojelua.
Sairaaloihin ovat ilmestyneet vartijat, mutta oikeasti sinne saisi muuttaa poliisilaitos. Kiireisen sairaanhoitajankin olisi helpompi viedä asiakkaastaan rikosilmoitus suoraan poliisille viereiseen huoneeseen.
Kiire ja työpaineet lisäävät väkivallan uhkaa ja kokemuksia. Niitä aiheuttavat esimerkiksi trendikkäät yt-neuvottelut ja sairaanhoitajien pakkolomautukset.
Työkaverien puuttuessa haastavia potilasryhmiä hoidetaan enemmän yksin. Se tarkoittaa vihaisempia asiakkaita, enemmän iskuja ja lisää kalliita sairauslomia.
Heikon taloudellisen tilanteen vuoksi uusia sairaanhoitajan työtä suojaavia toimenpiteitä ei ole tiedossa. Siitä joku meistä sairaanhoitajista maksaa lopulta hengellään.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.