Näit minut jo kaukaa. Meitä oli autiolla tiellä vain sinä ja minä.
Lähestyessäni sinua kasvoillesi levisi pelonsekainen ilme.
Tihensit askeleitasi. Käänsit katseesi tiukasti maahan.
Yhtäkkiä pinkaisit juoksuun, jotta ehdit karistaa minut kannoiltasi.
Hämmästyin. Mieleeni ei olisi edes juolahtanut vahingoittaa sinua.
Olin kävelemässä töihin.
Kauppakassissa, jota kauhulla vilkuilit, oli eväät.
Tulin surulliseksi reaktiostasi. En tiedä mikä minussa laukaisi pelkosi. Se, että olen iso tumma mies, vai jokin muu asia?
En ole sellainen ihminen, joka huutelee tai viheltelee vieraille ihmisille, lähentelee heitä tai puristelee ihmisiä yhtään mistään.
Olisin kyllä halunnut huutaa perääsi, ettei minua tarvitse pelätä. Se olisi todennäköisesti pahentanut mielikuvaasi ”läheltä piti” -tilanteesta, joten pysyin vaiti.
Mietin, miltä minun olisi pitänyt näyttää. Miten minun olisi pitänyt käyttäytyä tai pukeutua toisin, jotta olisit tulkinnut tilanteen oikein?
Mikä olisi tehnyt minusta miehenä, viimeaikaisesta raiskausuutisoinnista huolimatta, mielessäsi turvallisen ohikulkijan?
En millään tavoin tuomitse reaktiotasi. En ole kulkenut hetkeäkään kengissäsi, enkä tiedä mitä sinulle on tapahtunut.
Haluan vain kertoa sinulle yhden asian. Olisin suojellut sinua kaikelta siltä, mitä sillä hetkellä pelkäsit.
Olisin puuttunut asiaan, jos ohikulkija olisi huudellut sinulle epäasiallisia.
Olisin juossut apuun, jos joku olisi hyökännyt sinun tai koirasi kimppuun.
Olisin pysähtynyt auttamaan, jos olisit sairauskohtauksen vuoksi tuupertunut hankeen.
Olisin antanut sinulle ensiavun ja soittanut paikalle lisäapua.
Ensi kerralla kohdatessamme voit jatkaa matkaasi siis kaikessa rauhassa.
Toivon sydämestäni, että jonain päivänä voit ajatella minun olevan kuten valtaosa meistä.
Ihan tavallinen mies.
Ystävällisin terveisin
Jan Holmberg
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.