Astuessani junaan mies saavuttaa minut sopertaen vihaisesti: ”Go back where you come”. Koetan miettiä sopivaa sanottavaa, kuten olevani Suomessa syntynyt suomalaisten biologisten vanhempieni kasvattama suomalainen. Junan ovet sulkeutuvat ennen kuin ehdin sanoa mitään.
Nämä arkipäiväiset jytkyt hiipivät elämääni muutama vuosi sitten. Ne ovat seurausta uudesta epidemiasta. Siinä harhaluuloisuus säilyy hengissä ihmisen aisteista tai järjestä huolimatta, mikä aiheuttaa itse taudin. Oireita ovat ajattelemattomuus, ennakkoluuloisuus, loukkaava käytös ja suora toiminta.
Järjetöntä rotusortoa
Asemalaiturilta tuttuja miehiä, ja naisia, tapaan yhä useammin esimerkiksi sairaalan päivystyksessä. Ei ole tavatonta kuulla potilaan omaisen tivaavan tiukasti, olenko minä varmasti suomalainen hoitaja. Totean aina mielessäni, ettei rotusorto kuulu potilaan tai omaisten oikeuksiin. Samaan aikaan terveeltä vaikuttava suomalainen rotuyksilö jatkaa sortamistani vailla järjen häivää.
Kerta toisensa jälkeen vakuutan kysyjälle olevani syntyperäinen suomalainen. Henkiseen väkivaltaan on vaikea puuttua niiden kohdalla joille on, suomalaista sananlaskua lainatakseni, lusikalla annettu.
Töistä kotiin palatessani mietin mitä kauheauksia olisin sujuvaa suomea puhuvana, ammattitaitoisena, mutta ulkomaalaisena sairaanhoitajana voinut potilaille tehdä. Hoitaa heidät kuntoon?
Häkellyttäviä ihmisiä
Törmään epidemian oireisiin tämän tästä luennoidessani ympäri Suomea. Monesta vaasalaisesta on kummallista, etten nimestäni huolimatta puhu sujuvaa ruotsia. Mielestäni ihmettelijät eivät itsekään puhu mainitsemaansa kieltä, vaan sekakieltä. Kerran vastasin kyselijälle, että on kanske just tärkeää, att vi alla ha så jätte kiva tiden här i Finland. Keskustelu ei jatkunut kummallakaan kotimaisella kielellä.
Turussa erään korkeakoulun sihteeri puolestaan totesi minulle heti keskustelun kärkeen, että aikukiva ku sä tajuut noi hyvi suamee ku mä en oikee osa mittää kiälii. Helsingissä minulle puhutaan kysymättä asiakastilanteissa englantia ja Lappeenrannassa Venäjää.
Psykiatrisena sairaanhoitajana olen tottunut asioimaan harhaluuloisten ihmisten kanssa. Tilanteista selviäminen ei tuota hankaluuksia, mutta kieltämättä häkellyn ja vaivaannun tällaisten ihmisten edessä edelleen.
Realismia etsimässä
Miettiessäni asiaa ääneen minulle vastataan kukkahattusedän vilauttelevan natsikorttia. Tapaamillani ihmisillä on kuulemma oikeus olla kriittisiä ja puhua suunsa puhtaaksi. Totta, mutta ihmisillä ei ole oikeutta sanoa ihan mitä tahansa ilman järkeviä perusteita. Reiluuden ja reaalitajun pettäessä vaikeneminen on kultaa.
Jokaisen on ymmärrettävä, että erilaisuuden kunnioittaminen ei automaattisesti tarkoita tasa-arvottomuutta. Myötätunnottomuus ja ajattelemattomuus sen sijaan luovat helposti ihmisarvottomuutta.
Sinänsä mainioissa tilanteissa voi nähdä koomisia piirteitä, silti epidemian kohtaaminen on outoa ja epämiellyttävää. Suosittelen jokaiselle epäilijälle työskentelyä ulkomaalaisena omassa maassaan. Se on silmät avaava elämys.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.