Kansainvälisten tutkimusten mukaan päihderiippuvuutta sairastavista 50–80 prosentilla on mielenterveyden sairauksia, toisinpäin tarkasteltuna 40–80 prosentilla. Kopin tästä viestistä ovat ottaneet esimerkiksi Mielen avain -hankkeeseen osallistuvat kunnat. Yhden oven periaatetta, jossa asiakas saa kaikki palvelut samasta paikasta, sovelletaan kuntapalveluissa silti harvoin. Onneksi poikkeuksiakin on.
Laiska, saamaton ja tyhmä
Kuulen liian usein asennemutinaa: mielenterveys- ja päihdeongelmainen on laiska, saamaton tai tyhmä. Se on sitkeää kansanperinnetietoa, vaikka tiedämme että ihmisillä esiintyy geneettistä alttiutta sairastua esimerkiksi skitsofreniaan tai alkoholismiin.
Tiedoistamme huolimatta ainakin päihdeongelma on monen mielestä käyttäjän oma syy. Niin on usein myös liikalihavuus, sukupuolitauti, selkävaiva, liikenneonnettomuus tai kapakkatappelu. Tasa-arvon nimissäkö nämä kaikki ihmiset tulisi jättää heitteille? Itseaiheutettu. Voi, voi.
Yleinen asenne on jakomielitautinen. Yhtä aikaa kyseenalaistetaan hoitamisen hyödyt ja toivotaan, että hoito olisi ratkaisu oireilevan ihmisen ongelmiin. Oikeus kunnan tarjoamaan hoitoon ja tutkimuksiinkin evätään helposti liian kalliina ratkaisuna. Masennus- ja alkoholismiepidemia saa tätä nykyään muhia kunnissa ihan kaikessa rauhassa.
Taas se on täällä
Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivän ihmisen hakeutuessa hoitoon ajatellaan helposti, ettei hän hyödy hoidosta tai sitoudu siihen. Samat epäilijät viisveisaavat ammattilaisten ohjeista tai terveysneuvonnasta itse. Useat tutkimukset osoittavat, että vain noin puolet ihmisistä ottaa lääkkeensä heille annettujen ohjeiden mukaisesti.
Samat valittajat hakeutuvat vuosi vuodelta aktiivisemmin hoitoihin. Terveyspalveluiden pyöröovi käy kuin karuselli, mutta ongelmana nähdään vain mielenterveys- ja päihdeongelmainen ihminen. ”Eikä, taas se on täällä. Eikö sille sanottu, että tänne se ei ainakaan...”, päivitellään.
Onko viestimme siis kaikkein heikommassa asemassa oleville ihmisille, etteivät he kuulu mihinkään, eivät saa hoitaa itseään tai ainakaan sitoutua hoitoonsa, kuten kunnon veronmaksajat ? Ei se niin voi olla. Ei ainakaan maassa, jonka aikuisista joka viides sairastaa mielenterveydenhäiriötä ja jossa aikuiset kuluttavat keskimäärin yli 26 Koskenkorva -pulloa vuodessa.
Menestystarinat muuttavat asenteita
Oudot asenteet kertovat, ettei edes perustuslaki tai päihdepalvelujen laatusuositus ole kaikkien ihmisten hallussa. Niitä lukemalla selviää, että kaikilla suomalaisilla on oikeus laadukkaaseen hoitoon. Päihdetilastollista vuosikirjaa lehteilemällä oppii, että terveydenhuollon vuodeosastoilla kirjataan vuosittain reilut 33 500 hoitojaksoa, joita selittää liiallinen alkoholin käyttö. Luku vastaa suunnilleen Kaarinan kaupungin väkilukua.
Itseasiassa juuri Kaarinan mielenterveys- ja päihdeyksikkö Vintti on menestystarina niin hoidollisesti kuin taloudellisestikin. Sen avulla esimerkiksi asiakkaiden psykiatriset osastohoitopäivät puolittuivat muutamassa vuodessa. Paikan viesti on ytimekäs: tämä potilas kuuluu meille. Kansanperinnetieto ei siis aina pärjää oikeudenmukaiselle asenteelle, tehokkaalle hoitotyölle ja positiiviselle kehitykselle.
TIETOLAATIKKO: Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan suomalaisten työikäisten ihmisten ykköskuolinsyyt johtuvat päihteiden käytöstä. Depression käypä hoito -suosituksen mukaan masennuksesta kärsiviä henkilöitä on arviolta 270 000. Mielenterveys- ja päihdeongelmien hyvän hoidon kehittämisellä on siis merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen vaikutus.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.