Potilas puhuu hi-taas-ti. Yritän ystävällisesti ohjata keskustelua. Minulta odotetaan täsmällisiä potilastietoja iltaraportilla. Se alkaa puolen tunnin kuluttua. Keskustelun lomassa petaan vuodevaatteet lattialla olevalle patjalle, potilaspaikalle. Osasto on ylipaikoilla. Uusi potilaani katsoo minua väsyneena ja pelokkaana. Voidaanko minua täällä auttaa, hän kysyy hiljaa. Kyllä varmasti, mutta voitteko vastata kysymyksiini, tokaisen. Onko teillä lääkeaineallergioita, oletteko olleet aiemmin psykiatrisessa sairaalahoidossa ja muistatteko yliannostustilanteessa ottamienne lääkkeiden kauppanimet..? Katson takaisin kysyvästi. Odottaessani vastausta, mietin miten hoitotyöstä tuli tällaista. Kiirettä ja kohtaamattomuutta. Potilaan tulittamista kysymyspatterilla. Potilaan rannekellon tikitys keskeyttää ajatukseni. Vilkaisen siitä vaivihkaa ajan. Olen myöhässä. Voitteko puhua vähän kuuluvammalla äänellä ja vastata esittämääni kysymykseen, kiitos? Kyllä, olen yrittänyt tappaa itseni ennenkin, kuuluu ärtynyt vastaus. Viime vuonna tuli lomautus, potkut ja ero. En jaksanut enää elää. Vastaan robottimaisesti kokemuksen olleen varmasti vaikea. Laukkaan päätäpahkaa ulos huoneesta. Teen listaa mielessäni. Lääkkeet jakamatta, EKG ottamatta, laboratoriokokeet ja erikosiruokavalio tilaamatta, kirjaukset potilastietojärjestelmään tekemättä. Äh, ja potilaan miehellekin piti soittaa... Ei-voi-olla-totta, huudahdan mielessäni. Se tapahtui minulle juuri nyt. Potilas ei hyödy ”hoidostani” mitään. Palaan takaisin potilashuoneeseen. Saan selville, mikä keski-ikäistä musiikinopettajaa ahdistaa. Hänen kotonaan on kaksi alaikäistä poikaa lastensuojelun tarpeessa. Äiti on kuollut viime viikolla. Hän ei jaksa edes sormeaan nostaa, saati sitten siivota tai ajatella hautajaisjärjestelyjä. Sunnuntai-ilta, maanantai-aamu ja kaikki siinä välissä ahdistaa. Potilassängyllä istuva lahjakas äiti haluaa vain kuolla. Kuuntelen. Lohdutan. Pala nousee kurkkuun. Sanon, että vielä tästä noustaan. Masennus on sairaus, joka houkuttelee synkkyyteen. Me löydämme keinot toipumiseen. Osastolla voi kuunnella rauhoittavaa musiikkia, vinkkaan. Potilas on huojentunut. Kiitos, kun kuuntelit vaikka sinulla on noin kiire, hän kuiskaa pidätellen kyyneliä. En sano mitään. Olen myöhässä raportilta ja potilaskirjaukset ovat tekemättä. Olen huono sairaanhoitaja, silti tunnen tehneeni eettisesti oikein. Ihmismielen pelastaminen on arvokasta, ainutlaatuista ja tärkeää työtä. Todellisuus on välillä toista. Täpötäydellä osastolla työskennellään sekunttikellon, sijaispulan ja psykiatristen vuodepaikkojen vähentämispaineen armoilla. Meille ajasta on tullut lähes ihmismieltäkin kalliimpaa vaihtovaluuttaa. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Yle televisioi eilen kannabis-illan. Moni katsoja olisi halunnut tietää muun muassa: Miten kannabiksen käytöstä voisi tulla yksityisoikeus, jos siitä johtuvien terveysongelmien hoito jää yhteiskunnan vastuulle? Miksi poliisi ohjaa rikollisen päihteen käyttäjän hoitoon samalla kun rankaisee häntä? Miksi Youth against drugs (nuoret huumeita vastaan) edistää päihteidenkäyttäjien tasapuolista kohtelua? Kysymykset jäivät vaille vastausta. Patenttiratkaisuja Kannabiskeskustelusta nousi yksi mielenkiintoinenkin kysymys. Onko ihmisen kannabiksen käyttö ongelma ollenkaan vai onko ihmisellä ongelma, jonka vuoksi hän turvautuu kannabikseen? Se näytti olevan studiovieraille helppo pala. Televisiolähetyksen edetessä ilma sakeni erilaisista patenttiratkaisuista kysymykseen. Yhdessä puheenvuorossa nähtiin ongelmaisten ihmisten voivan käyttää kannabista, mikä ei tarkoita kannabiksen käytön johtavan ongelmiin. Toinen peräsi, miksi ylipäätään pää pitää saada sekaisin millään päihteellä. Kolmas toisteli päihteiden käyttöä olleen ihmiskunnan historiassa aina. Neljäs kertoi menettäneensä kannabiksen vuoksi mielenterveytensä. Viidennelle kannabiksen vaikuttava aine oli lääke, ei ongelma. Kuudes sanoi kaikkien olevan – omalla tavallaan – oikeassa. Lopulta hymähdettiin onnellisinta olevan, jos kukaan ei koskaan käyttäisi epäterveellisiä aineita. Nyökyttelyä Kannabis-illan tärkeimmät kannanotot tulivat kannabispohdinnan ulkopuolelta. Keskustelijat painottivat, etteivät päihteet sovi alaikäisille. Kaikenlaisten ongelmien ennaltaehkäisyyn haluttiin siksi satsata resursseja. Kehittyvä keho ja mieli eivät tarvitse mitään päihdettä, todettiin kuorossa. Hyvä niin. Mitä tahansa ongelmia kokevat ihmiset keskustelijat olisivat ohjanneet hoitoon. Hoitoonohjausta ja hoitojärjestelmää tuli heidän mielestään kehittää (olkoonkin, ettei kaikelle hoidolle nytkään löydy rahoitusta). Päihdyttävien aineiden lääkekäyttökin oli ok, kunhan se oli määrätty perustellusti sairauden hoitoon. Check. Mielipidemix Neuvonpito kannabiksesta hiihteli odotetusti välillä oudoilla laduilla. Yksi tiesi rikkoneensa lakia, muttei ollut uhmakkaana tehnyt mielestään mitään väärää. Toinen kysyi retorisesti, pitäisikö murtomaahiihto kieltä lailla rinnastaen sen kannabiksen käyttöön. Kolmas halusi antaa tiukan viestin päihteiden käytön vääryydestä perustelematta sitä kunnolla. Neljäs, viides ja kuudeskin rinnasti epäloogisesti alkoholin käytön suoraan kannabiksen käyttöön. Kokonaisuudessaan keskustelu oli yhtä mielipidemössöä. Jokainen oli omasta poterostaan vähän samaa mieltä muiden kanssa. Jospa seuraavassa tunnin mittaisessa lähetyksessä olisi päästy itse aiheeseen? Mene ja tiedä. Nyt selvää näkemystä kannabiksen käytön hyödyistä, haitoista tai sen asemasta yhteiskunnassa ei katsojalle syntynyt. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Minulla oli vapaapäivä. Istuin kahvilassa nauttimassa suklaakakusta ja lämpimästä kaakaosta. Ikkunasta näin miehen kerjäämässä kadulla kolikoita. Ulkona oli kylmä ilma, eikä kukaan laittanut ropoakaan miehen pahvimukiin. Puoli tuntia kului. Mitään ei tapahtunut. Lähtiessäni kahvilasta annoin miehelle viisi euroa. Hän katsoi minua. - Kiitos, en mä voi millään korvata tätä sulle takasin, kuulin takaani. Jäin miettimään hänen sanojaan. Olen kuullut, ettei rahalla voi saada onnea. Jokainen euro, joka on pois ruuan hankinnasta, laskuista ja oman aseman parantamisesta on turhaa. Se on itseltä pois. Onko se totta? On ja ei. Kertoessani tapahtuneesta kaverilleni hän hymähti. - Itseen käytetty raha tekee ainakin mut onnellisemmaksi, kaverini sanoi. Viisi euroa oli kuulemma liian suuri summa annettavaksi pois noin vain. Vastasin sanonnalla: köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan. Kaverini tykitti takaisin sanonnalla ei ole tyhmä se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Ymmärsin hänen pointtinsa. Olen silti eri mieltä. Käytin miehelle antamani viisi euroa paremmin kuin 7,50 euroa kahvilassa. Mikä oli vapaapäiväni mieleen painuvin ja onnellisin asia? Parin sekunnin mittainen kohtaaminen kadulla. Suoraan sanoen liikutuin miehen sanoista. Hän korvasi tekoni moninkertaisesti takaisin. Rahalla voi siis saada onnea – antamalla sitä joskus pois yrittämättä itse hyötyä kaupasta senttiäkään. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Listasin mystisimmät mielenterveyshoitotyöstä kuulemani kommentit. 1. Työsi täytyy olla henkisesti tosi rankkaa. On se sitäkin. Sairaanhoitajan työ on myös mielenkiintoista, antoisaa ja sillä maksaa ainakin osan laskuista. 2. Työskentelet siis hoitajana siellä hullujenhuoneella. Työskentelen sairaanhoitajana erilaisissa psykiatrian tulosalueen yksiköissä. Yhä useammin työpaikat ovat sairaalatyön sijasta avohoidon toimipisteissä ja kotiin vietävissä palveluissa. Lisäksi sairaanhoitajat toimivat muun muassa asiantuntijoina, yrittäjinä, kouluttajina, projektityöntekijöinä ja erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä. 3. Niin, niin, sinä olet siis mielisairaanhoitaja. Mielisairaanhoitaja on eri ammattinimike kuin sairaanhoitaja. 4. Sinun työsi on leppoisaa, juttelet vaan ihmisten kanssa mukavia. Suoran vuorovaikutuksen lisäksi me tutkimme, havainnoimme, teemme päätöksiä ja ratkaisemme ongelmia mielenterveysongelmaa sairastavan ihmisen ja hänen läheistensä kanssa. Me suunnittelemme ja koordinoimme hoitoa, toteutamme lääkehoitoa, tuemme ihmistä pitämään huolta hygieniastaan, maksamaan laskunsa ja pitämään itsestään huolta. Teemme aktiivisesti... noh, pointti tuli varmasti selväksi. 5. Kyllä hoiturina on helppoa, teet vaan mitä lääkäri käskee. Sairaanhoitajilla on rekisteröity ammattitutkinto. Teemme vastuullista ja itsenäistä työtä, joka rakentuu näyttöön perustuvalle hoitotyölle. Mielenterveyspalveluissa työskentelemme monialaisissa työrymissä hoitotyön asiantuntijoina. Hyvin toimiva ja itseohjautuva tiimi ei tarvitse käskyttäjää. 6. Halusit tietenkin olla lääkäri, mutta et päässyt sisään lääkkikseen. En ole koskaan hakenut opiskelemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan. Valitsin sairaanhoitajan koulutuksen. Olen ylpeä sairaanhoitajan ammatista ja osaamisestani. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihminen haluaa työskennellä jossain toisessa ammatissa kuten lääkärinä. Se ei vaan ole minun juttuni. 7. Mies ei sovi sairaanhoitajaksi yhtä hyvin kuin nainen. Ammattinimikkeeni ei ole miessairaanhoitaja, joten hoitotyön osaaminen ei ole sukupuoli- vaan koulutuskysymys. Sairaanhoitajan työ vaatii jatkuvaa treenausta. Miehenä oleminen taas sujuu tässä iässä jo ihan hyvin. Yhden parhaimmista työn tekemiseen liittyvistä neuvoista sain puolustusvoimista: kun parhaansa yrittää niin enempää ei tarvitse tehdä. Se pätee myös sairaanhoitajan työhön, sukupuolesta riippumatta. 8. Olisi kiva joskus nähdä sellainen ihan oikea pakkopaita. Öö... samoin. Ta-daa! Siinä kahdeksan kommentin lista. Mikä on sinun lempimyyttisi? Mikä usein kuultu kommentti jäi pois listalta? Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Huippu-uimari Ari-Pekka Liukkonen kertoi televisiossa olevansa homoseksuaali. Monet katsoivat teon lietsovan toiseutta ja epätasa-arvoisuutta. Jokainen saa olla ihan rauhassa homo, muttei sitä pidä uutisoida, kirjoitettiin eri nettipalstoilla. Olen heidän kanssaan eri mieltä. Teko oli tarpeellinen ja rohkea. Homous tabu urheilupiireissä Liukkonen ei ole ensimmäinen suomalainen huippumiesurheilija. Hän on ensimmäinen, joka uskaltaa aktiiviuransa aikana olla avoimesti homoseksuaali. Olen ajatellut, että urheilumaailmassa ollaan reiluja. Tunnustan kyllä, etten ymmärrä huippu-urheilusta mitään. Uskon Liukkosta hänen sanoessaan homoseksuaalisuuden olevan tabu urheilupiireissä. Uskon hänen urheilukavereitaan, uinnin päävalmentajaa ja olympiakomitean pääjohtajaa, jotka kaikki pitivät tekoa poikkeuksellisen rohkeana ulostulona. Ei ole mitään syytä olettaa, että he kaikki valehtelisivat. Hyväksytty hys hys -asia Olisi törkeää väittää, ettei Liukkonen tiedä homoseksuaaleihin kohdistuvasta syrjinnästä mitään. Aiheen ympärillä käydyssä keskustelussa olivat äänessä fiksut naapurin sedät ja tädit. He tiesivät hänen puolestaan, mitä saa tuntea ja mitä ei. Siis ihmiset, jotka eivät ole koskaan olleet syrjinnän, kuten homottelun tai viharikoksen, kohteena. Homouttaan televisiossa kailottavaa urheilijaa paheksuttiin kuin Pohjois-Koreassa. Henkilökohtainen homouden hyväksyntä häivytti heidän mielestään kaikenlaisen syrjinnän. Liittyen siis siihen hys hys -yksityisasiaan, josta he eivät halunneet kuulla mitään. Haluan uskoa, että moni tarkoitti kommenteillaan ihan hyvääkin. Todellisuudessa Liukkonen ei voi halutessaan esimerkiksi mennä naimisiin ja adoptoida lasta valitsemansa miehen kanssa. Sellaiset perusoikeudet eivät ole Suomessa mahdollisia. Tästä paheksujat vaikenivat. Onneksi Liukkosta koskee sentään oikeus sananvapauteen, televisiossakin. Sensaatiomaista homosaatiota Monia arvostelijoita kaapista tulija ärsytti, kyllästytti tai nolotti. Kommentteja alkoi sadella keskustelupalstoille. ”Tulkoon vaan kaapista, muttei siitä tarvitse tehdä numeroa”, ”eivät heterotkaan revi otsikoita itsestään”, ”homosaatiota” ja niin edelleen. Liukkonen vaikutti televisiohaastattelussa rehelliseltä suomalaiselta mieheltä. Eivät hänen mielipiteensä olleet mitään sensaatiohakuista homosaatiota. Hän ei halunnut ottaa keneltäkään mitään pois. Hän ei vaatinut päitä vadille. Hän kauhoi kaapista ulos ja vihelsi pelin päättyneeksi. Henkilökohtainen juttu Valitettavasti Liukkosen antamia haastatteluja tarvitaan edelleen. Uutinenhan ei kiinnostanut tippakaan tuhansia ihmisiä. Siitä huolimatta he lukivat jutut ja kommentoivat niitä välittömästi muun muassa verkossa. Keskustelusta opittiin, että seksuaalisuuden ilmentämisestä on sen henkilökohtaisuuden vuoksi vaiettava. Se on normi juttu. Tämä kannattaa ensi kerralla muistaa, kun iloinen ja helpottunut miesurheilija on julkisuudessa. Erityisesti, kun uutisena on avioliiton solmiminen ja vaimon kanssa lasten teosta haaveilu. Nyt sormet valmiiksi näppäimistölle, ärsyyntyneet. Seksuaalisen suuntautumisen mainostamista kannattaa tasa-arvon nimissä silloinkin jälleen paheksua. Minä keskityn sillä välin onnitteluviestien lähettämiseen. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Hei lapsi, jota kiusataan! Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet upealla tavalla oma persoonasi. Eniten ongelmia on kiusaajalla, ei sinulla. Unelmoi itsesi pois vaikeista tilanteista. Nyt kaikki tuntuu pahalta, ja jonain päivänä tilanne paranee. Älä lannistu niinäkään päivinä, jolloin et jaksaisi enää elää. Jokainen ymmärtää, ettet ole se ihminen josta kiusaajat puhuvat. He eivät tunne sinua. Sinussa on uskomatonta voimaa, joka vahvistuu ja kasvaa jokaisesta pilkkasanasta, vitsistä, tönäisystä ja nettiviestistä. Käytä voimaasi mahdottomilta tuntuvina päivinä. Vaadi itsellesi ajoissa apua aikuisilta tai lapsilta. Sinulla on oikeus kokea turvallisuutta. Usko siihen, että löydät elämääsi oikeita kavereita. Ystäviä, jotka eivät koskaan vahingoita sinua pilkkaamalla tai käymällä sinuun käsiksi. Ihmisiä, jotka kunnioittavat oikeuttasi määrätä omasta kehostasi ja olla oma itsesi. Ympärilläsi on paljon ihmisiä jotka ajattelevat, että sinua kohdellaan väärin. Kaikki heistä eivät voi auttaa sinua. Sitten on niitä lapsia ja aikuisia, joihin kannattaa takertua. He eivät katso läpi sormien kiusaamistasi tai kulje ohitsesi – koskaan. He kulkevat mukanasi, huomaat sen tai et. Kuuntele tarkasti niitä jotka tietävät, miten paljon kiusaaminen haavoittaa. He kantavat sisällään salaisuutta: sankaruutta. Sinä kuulut siihen porukkaan. Kiusaajille käy elämässä automaattisesti huonosti. Sen kuvittelemiseen ei tarvitse tuhlata aikaa, vaikka se joskus tuntuisi lohduttavan sinua. Sinä olet se, joka selviytyy. Se, joka voi kiusaamisesta huolimatta vanhempana hyvin. Löydät tiesi läpi mahdottomalta tuntuvista kiusaamistilanteista. Usko siihen. Yhtenä päivänä kaikki muuttuu paremmaksi. Sinusta kasvaa voimakas aikuinen. Joku, joka ei anna yhdenkään lapsen kärsiä, kuten sinä kärsit tänään. Autat syrjittyjä ja heikompia. Kirjoitat kirjeen, joka rohkaisee satoja kaltaisiasi selviytymään seuraavaan päivään. Se on paras kostosi kiusaajiasi vastaan. Se tuntuu pyyteettömästi ja aidosti hyvältä. Kasvata tänään elämällesi siivet, jotta voit myöhemmin juurtua paikoillesi tyytyväisenä itseesi ja valintoihisi. Ystävällisin terveisin Jan Holmberg janholmberg.weebly.com Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. ______________________________ Hej du som blir mobbad! Det är inget fel på dig. Du är din egen person på ett fint sätt. De som retar dig är de som har mest problem, inte du. Dröm dig ifrån de svåra situationerna. Just nu känns allting illa men en dag blir det bättre. Låt dig inte bli nedslagen ens under de dagar då du inte skulle orka leva. Alla vet att du inte är den människa som mobbarna talar om. De känner inte dig. Du har en otrolig kraft i dig som bara blir starkare och växer an efter varje glåpord, vits, knuff eller internetmeddelande. Använd din kraft under de dagar som känns omöjliga. Kräv hjälp av andra barn eller vuxna i tid. Du har rätt att känna dig trygg. Tro på att du hittar riktiga kompisar i ditt liv. Vänner som aldrig skadar dig genom att håna dig eller göra dig fysiskt illa. Människor som respekterar din rätt att bestämma över din egen kropp och tillåter dig vara dig själv. Det finns många människor omkring dig som tänker att du behandlas fel. De kan ändå inte hjälpa dig. Sen finns det vuxna och barn som det lönar sig att klänga sig fast vid. De ser inte mellan fingrarna på att du retas, de går inte bara förbi dig – aldrig någonsin. De går tillsammans med dig, vare sig du märker det eller inte. Lyssna noggrant på dem som vet hur mycket mobbning sårar. De bär en hemlighet inom sig: de är hjältar. Du tillhör hjältarna. Det kommer automatiskt att gå illa för mobbarna i livet. Du behöver inte öda energi på att tänka på deras framtid även om det ibland känns som en tröstande tanke. Du är den som klarar sig. Du är den som trots att du blivit mobbad mår bra. Du finner vägen genom mobbningssituationer som känns omöjliga. Tro på det. En dag bli allting bättre. Du kommer att växa och bli en stark vuxen, en som aldrig låter ett barn lida som du lider idag. Du kommer att hjälpa dem som är svaga och utanför. Du kommer att skriva ett brev som uppmuntrar hundratals sådana som du att orka till följande dag. Det är det bästa sättet som du kan hämnas dina mobbare. Det kommer att kännas bra. Låt ditt liv få vingar idag så att du i framtiden kan rota dig och vara nöjd med dig själv och de val du gjort. Med vänliga hälsningar Jan Holmberg janholmberg.weebly.com Svensk översättning av texten: Pia Fredriksson. Följa och kommentera på bloggen eller skicka sidan länken till dina vänner. Mainio Facebook-sida? Klicka här. |
Jan
bloggaa rohkealla tyylillä. Arkisto
January 2021
Kategoriat
All
|