Oman lapsen persoona pitää tuntea ennen korkkaamista, päihdyttävien lääkkeiden nappaamista tai savukkeen sytyttämistä.
Koti on tärkein ehkäisevän päihdetyön paikka. Silti vanhemman ei tarvitse järjestää suurta huumeiltaa olohuoneessa. Lapsi tarvitsee muun kasvatuksen ohella asiatietoa päihteistä.
Keskustelussa tulisi tukea lapsen itsetunnon vahvistumista, kuulla lapsen mielipiteitä ja asettaa yhdessä sovitut rajat.
Keskustelun aloittamista voi auttaa, kun miettii mikä päihteissä aikanaan itseä kiinnosti. Jännitys, ryhmäpaine, kapina, aikuismaisuus vai mikä?
Tärkeää olisi auttaa lasta miettimään, miten alaikäisenä voi kieltäytyä asioista. Niistä, joita ei halua tehdä tai joista tulee ongelmia vanhempien kanssa.
Ja olla läsnä, kun lapsi on epävarma. Sitä lapset eniten vanhemmiltaan toivovat.
Hyvistä stalkkaustaidoista ei ole haittaa esimerkiki vanhemman selvittäessä keiden kanssa lapsi liikkuu. Tai varmistaessa kaverin luokse mentäessä, että vanhemmat ovat kotona ja tietävät lasten suunnitelmat.
Päihdekokeilut tehdään useimmiten yläkouluiässä. Osa vanhemmista ajattelee, että ne olisi turvallisinta tehdä kotona. Päihteiden välittäminen alaikäiselle on kuitenkin laitonta. Se koskee myös vanhempaa.
Lapsen kehittyvä keho ei kestä, saatikka tarvitse, päihteitä. Ei edes nuorten keskuudessa ajoittain trendikästä kannabista.
Ei-sanan sanomistakin päihteitä tarjoaville voi treenata kotona. Sitä ei tarvitse perustella kavereille mitenkään. Mutta tarvittaessa hyviä repliikkejä ovat ”juominen/polttaminen/vetäminen ei kiinnosta mua” tai ” sori, mulla on jo siksi illaksi sovittu muuta”.
Monesta muustakin asiasta voi keskustella. Lapsen tulisi saada tietää esimerkiksi onko hänellä vanhempien lupa liikkua selvin päin päihtyneiden kavereiden kanssa. Tai mitä tehdä, jos kaveri sammuu.
Jos ehkäisevän päihdetyön treenit pettävät niin on hyvä tarkkailla kotiin palannutta päihtynyttä nuorta. Huomio kannattaa kiinnittää päihtymys(myrkytys)tilaan, mahdolliseen tajunnantason laskuun ja oksentamiseen.
Lasta ei kannata laittaa yksin nukkumaan päätään selväksi, vaan valvoa vierellä. Lapsen voi tarvittaessa toimittaa päivystykseen tarkkailtavaksi.
Pään selvittyä päihteiden käyttöön tulee puuttua aina. Sillä tavalla aikuinen osoittaa välittävänsä lapsestaan.
Silloin kerrotaan omat tunteet, pelot, pettymys ja kiukku. Sitten sovitaan seuraamuksista ja yhteisten pelisääntöjen mahdollisesta kiristämisestä.
Tärkeintä on päättää, miten perheessä toimitaan jatkossa toisin.
Vanhempana kannattaa muistaa, ettei kukaan ole näissä tilanteissa yksin. Yleensä alaikäisen päihdekokeilutkin jäätävät yhteen tai muutamaan kertaan.
Tarvittaessa tukea saa esimerkiksi muilta vanhemmilta ja nuorilta, koulun henkilökunnalta, nuorisotyöntekijöiltä, perhe-, neuvola- ja päihdetyöntekijöiltä tai kokemusasiantuntijoilta.
Vanhemmille järjestetään lasten ja nuorten päihteiden käytöstä myös hyviä tilaisuuksia. Niihin kannattaa osallistua.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.