Vävivallan anatomia
Väkivalta koetaan usein hahmottomana toimintana, johon ei voi vaikuttaa. Usein ratkaisuna on hyökkääminen voimalla tekijän kimppuun. Se ratkaisee väkivallan kierteen harvoin.
Väkivaltainen ihminen pelkää pääsääntöisesti enemmän kuin uhrinsa. Hän toimii eri tavoin kontrolloidakseen tasapainottomuuttaan, kuten siirtämällä pelon sijaiskärsijään.
Tekijä toimi silloin näiden periaatteiden mukaan:
1. Fyysisellä väkivallalla lamaannutetaan toinen ihminen.
2. Henkisellä väkivallalla mitätöidään toisen itsetuntemus.
3. Emotionaalisella väkivallalla saadaan uhri epäilemään aitoja tunteitaan.
4. Aatteeseen perustuvalla väkivallalla ihmiseen kylvetään negatiivisia mielikuvia.
Keinot eivät aina vaikuta uhriin. Se aiheuttaa tekijässä suurta pelkoa, pettymystä ja turhautumista. Se lisää väkivallan riskiä entisestään.
Väkivallattomuuden mekanismit
Väkivalta huumaa ihmisen helposti, siksi väkivallattomuus vaatii hyvää itsetuntemusta.
Ymmärtäminen alkaa neljän asian oivaltamisesta.
1. Väkivallan voi kääntää itsestään pois.
Se tapahtuu ymmärtämällä omat heikkoutensa, vahvuutensa, murtumakohtansa ja rajansa. Hyvä itsetuntemus kertoo kannattaako väkivaltaan vastata, antaa ajoissa periksi vai suojautua ja kävellä pois. Kokemus häpeästä estää tehokkaasti järkevän tilannearvioin tekemisen ja toiminnan.
2. Epäoikeudenmukaisuus synnyttää vihaa.
Epäoikeudenmukaisuus tuntuu voimakkaalta sisäiseltä voimalta. Se muuttuu helposti ihmistä kuluttavaksi raivoksi ja muiden syyttelyksi. Väkivaltaan johtaneille asioille ihminen saa olla vihainen, ihmisille ei. Syyttely tai kieltäytyminen avoimesta väkivallattomasta keskustelusta lisää vihaa ja pelko muuttuu mielikuvissa kauhuksi.
3. Pelko kasvaa, kun sitä ruokkii.
Käsittelemällä pelot niiden tilalle astuu varmuus. Usein pelottomuuden avain on väkivallan tekijän uhriin istuttaman syyllisyyden merkityksen ymmärtäminen. Usein tekijä on ollut jossain elämänsä vaiheessa väkivallan uhri, joten hän tietää mistä narusta vetää.
4. Kyvyttömyys sympatiaan synnyttää väkivaltaa.
Ilman sympatiaa väkivallan tekijä ei saa kosketusta uhrin kokemuksiin, eikä uhri kykene antamaan tekijälle anteeksi. Kaikkein väkevin väkivallan syy on niin tekijän kuin uhrinkin kostonhalu. Sitä halutaan joskus kutsua oikeuden jakamiseksi tai oikeuden hakemiseksi, mitä se ei ole.
Kyky rehelliseen itsensä tarkasteluun on avain väkivallattomuuteen.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.