Kuva: Jan Holmberg
Nyökkäätkö, jos kysyn onko sinua joskus kiusattu. Entä, jos kysyn oletko tuntenut itsesi joskus lohduttoman yksinäiseksi. Minä joudun laskemaan pääni alas myöntymisen merkiksi molempien kysymysten kohdalla. Kokemuksia kiusaamisesta Lyöminen, potkiminen, nimittely, ivallinen nauru, vähättely, muista eristäminen ja pelko. Olen kokenut niistä kaikki, enkä varmasti ole ainoa. Mietin aikoinaan päivittäin milloin kiusaajat oppivat, ettei heikkoa itsetuntoa, epävarmuutta, yksinäisyyttä tai hyväksytyksi tulemisen tarvetta voi piilottaa väkivallan taakse. Nyt tiedän, että kiusaaja on meistä kaikista yksinäisin, heikoin ja sairain ihminen. Kiusaajaan itseensä sattuu eniten, kun hän jää yksin. Silloin pahuus alkaa syödä tekijäänsä hengiltä. Ainutlaatuisia kokemuksia Olemme rikkaampia ja meillä on enemmän aikaa, kuin koskaan aiemmin. Hoemme, että ihmisen on hyvä olla yksin ja vapaa tekemään mitä itse haluaa. Silti olen nähnyt työssäni monta kertaa menestystään vakuuttavan työpaikkakiusaajan tai -kiusatun purskahtavan itkuun. Syitä ovat olleet hylätyksi ja kelpaamattomaksi tulemisen kokemukset. Koston kierteestä on maksettu kova hinta. On tyypillistä, että jokainen kiusaaja ja kiusattu luulee olevansa yksin ainutlaatuisen kokemuksensa kanssa. Olen puhunut heidän kanssaan siitä, miten itsetunto, tiensä raivaaminen menestykseen tai sylkykuppina oleminen ovat eri asioita. He puhuvat lohduttomalla tavalla erityisesti yksinäisyydestä. Kaikilla ei esimerkiksi ole sellaista ystävää, jolle voi soittaa koska tahansa. Ei kiusaajaa kummempi Miksei asia voi olla toisin? Työpaikoilla heittopussileikit ihmisillä voivat loppua. Keinoja on, ja sinä päätät otetaanko ne käyttöön vai ei. Ilman muutosta kiusatut eivät ole kiusaajia kummempia. Helposti he rääkkäävät mielikuvitusmaailmassaan itsensä henkihieveriin, vaikka itsensä piiskaamisessa on vain yksi häviäjä. Ihmiset osaavat yllättää, kun avaat suusi oikeassa paikassa ja teet ensimmäisen siirron. Pelin voi avata kahden kesken, ruokajonossa tai vaikkapa, siinä kaikkein vaikeimmassa kenkientuijottelutilanteessa, hississä. Minulla on kiusaajien jämäkästä kohtaamisesta hyviä kokemuksia. Heistä on usein kuoriutunut esiin hurmaavia ja keskustelutaitoisia ihmisiä. Pienempi ryhmä on niitä, jotka eivät kykene muuttamaan käytöstään. Heidän kanssaan on vedettävä selvät rajat kaikelle yhteistyölle. Hyvää tekevä muutos Harva ihminen syntyy kiusaajaksi tai mököttäjäksi. Me muovaamme elämäämme joka ikinen päivä. Ihmiset aloittavat uuden elämän, korjaavat kokemansa vääryyden hyvällä teolla tai murtautuvat ulos yksinäisyyden kehästään. Toiset taas viisastuvat, laskevat nyrkkinsä ja antavat toisen ihmisen koskettaa itseään. Ne ovat hetkiä, joissa meillä jokaisella on mahdollisuus loistaa kiusaajana, kiusattuna tai tilanteen poikki viheltävänä ihmisenä. Uskon, että jokainen hyvä teko on osa arjen ihmeelliseksi tekevää voimaa, joka muuttaa maailmaa. Sellaista muutosta haluan tukea käyttämällä miekan sijasta näppäimistöä. Mitä sinä ajattelit tehdä tänään yksinäisyyden ja kiusaamisen vähentämiseksi? Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Se kestää kolme minuuttia. Yksi minuutti perusteluille, toinen allekirjoituksille ja kolmas kättelyyn. Sukupuolineutraali avioliittolaki on astunut voimaan. Velvollisuuksia on, oikeuksia ei Samaa sukupuolta olevien perheiden työpanos ja verorahat ovat kelvanneet iät ja ajat yhteiskunnan pyörittämiseen. Valtion tehtävänä on ollut taata ihmisten yhtäläinen arvo yhteiskunnan jäseninä ja kunta on tarjonnut palvelut kaikille sen asukkaille. Höpsis. Kaikki eivät saa rahoilleen vastinetta pakkovalitessaan kakkosluokan rekisteröidyn parisuhteen. Se on sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja kielletty Suomen perustuslaissa. Muuntuva avioliitto Nykyisiä aviopareja on loukattu sanomalla, että mies- tai naisparien avioliitto uhkaisi heitä. Onko se todellinen tulevaisuuden uhka, että naapurin Petrin ja Mikon avioliitossa pyyhkisi paljon paremmin kuin muilla? Voi olla, mutta se on myös säälittävää pelottelua. Avioliittoa ja perheidylliä on uhannut vuosikymmenet vain yksi asia, ero. Asiaa eivät ole ainakaan auttaneet homoseksuaalien painostuksen alla solmivat heteroavioliitot. Avioliitto ei muutenkaan ole säilynyt muuttumattomana; huorintekijästä voi nykyään ottaa eron. Hyi, yök. Monet sanovat homojuttujen puistattavan pelkästään jo ajatuksena. Silloin ei luulisi olevan järin vaikeaa olla naimatta samaa sukupuolta. Oma avioliitto voi olla tyydyttävämpää, kun jokainen säästää tämän kaltaiset ajatukset vain omalle ihanalle kumppanilleen. Tuntemuksilla ja omantunnon vaivoilla ei kuitenkaan voi perustella syrjintää. Vuosikymmenet naimisissa olleet ihmiset tuskin arvioivat avioliittoaan vain seksielämän onnistumisen mukaan. Puolison menettäessään jokainen meistä kaipaa haikeudella rakkautta, kiintymystä ja jaettua elämää toisen ihmisen kanssa. Uhista mahdollisuudeksi Suomi on ainoa Pohjoismaa, josta sukupuolineutraali avioliittolaki vielä puuttuu. Naapurimaiden kokemuksista ei korviimme kantaudu mitään uusia aviollisia ongelmia. Parisuhteita solmitaan edelleen, eivätkä lapset ole loppumassa. Arkiaskareetkin sujuvat ihan hyvin. Ydinperheistä saarnaavien soisi avaavan silmänsä. Yleisinhimillinen tosiasia on, että nykyperheet ovat monimuotoisia. On uudisperheitä, yksinhuoltajia, sateenkaariperheitä, lapsettomia ja puolisonsa menettäneitä. Uudistuva avioliittolaki voi luutuneiden uhkakuvien sijasta luoda mahdollisuuden vastata nykyajan tarpeisiin paremmin. Vastaväittäjien joukot Sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat jakautuvat pieniin 1. luonnottomuutta korostaviin, 2. lasten oikeuksia puolustaviin, 3. uskonnolla kantaansa perusteleviin ja 4. lisääntymisestä huolestuneisiin ryhmiin. 1. Luonnonvastaisuutta korostavat ihmiset voisivat tutustua luontoon hieman tarkemmin. Eläinkuntaa kun seksuaalinen suuntautuminen ei juuri huoleta. Ei-heteronormatiivista hellyyttä, parin muodostusta ja poikasista huolehtimista on havaittu noin 1 500 eläinlajilla. 2. Lasten oikeuksista huolestuneet taas voisivat tutustua uusimpiin tietoihin. Tutkimustulokset ja lasten tarinat hyvistä perheistä kertovat lapsiaan rakastavista vanhemmista, turvallisista kodeista ja ohjauksesta, jonka turvin voi kasvaa omaksi itsekseen. Vanhempien sukupuoli ei ole kokemuksia määrittävä tekijä. 3. Monesta uskontokunnasta on ehätetty kertomaan, että samaa sukupuolta olevan avioparin on turha anella heiltä uskonnollista seremoniaa. Hyvä niin. Jokaisella on oikeus pitää omasta vakaumuksestaan kiinni. Kaikilla aikuisilla ihmisillä on oikeus mennä naimisiin tavalla, joka parhaiten kunnioittaa heidän avioliittoaan. Moni kirkko voi siunata ihmiset siviilisäädystä huolimatta, jos aviopari näkee sen tarpeelliseksi. 4. Lisääntymistä avioliiton ykköstehtävänä pitävä ihmisryhmä on ehkä kaikista edellä mainituista ihmisryhmistä tunteettomin. He ovat niitä ”ollaanko jo pieniin päin” -terroristeja, joita jokainen lapseton aviopari vihaa. Kaikki avioparit eivät saa omaa vauvaa joko omasta halustaan tai siitä riippumatta. Vastaväitteiden loputtua bravuurina kysytään yleensä, miten sateenkaariperheet sitten saavat lapsensa. Sitä kannattaa kysyä vanhemmilta itseltään, jos kehtaa. Yhdenvertaista huolenpitoa Käymme kiivasta keskustelua romanttisen, lakisääteisen ja ties minkälaisen avioliiton välillä. Keskustelun käydessä kuumimmillaan on muistettava, että pidämme toisistamme ja rakkaimmistamme hyvää huolta. Siihen meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus. Parhaiten se toteutuu yhdenvertaisella avioliittolailla. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Olen alkanut törmätä yhä useammin koulutettuihin kokemusasiantuntijoihin. Ihailen heitä salaa. Omakohtaisesta kokemuksesta selviytymisessä on jotain syvästi puhuttelevaa ja lohduttavaakin.
Kokemusasiantuntijoita näkee silloin tällöin mielenterveys- ja päihdehäiriöistä kärsivien ihmisten tukihenkilöinä kuntapalveluviidakossa, avohoitoyksiköissä ja asumispalveluissa. Alan välittömästi heidät nähdessäni haaveilla laajemmasta osaamisen hyödyntämisestä. Parhaimmillaan kokemusasiantuntija kun murtaa ennakkoluuloja, tunnistaa hoitoketjun katvealueet ja tietää, mikä edistää ihmisen toipumista. Heidän maanläheistä asiantuntemustaan tulee hyödyntää terveyspalvelujen suunnittelussa, kuntapalvelujen kehittämisessä tai asiakaslähtöisten palveluiden arvioimisessa. Itse asiassa kokemusasiantuntijoiden arvion tulisi olla lakisääteinen velvoite. Heitä tulisi käyttää aina, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteita muutetaan, ammatillisia perusopetussuunnitelmia tarkastetaan tai kehittämishankkeiden tuloksia arvioidaan. Aitoa asiakaslähtöisyyttä Eniten olen tehnyt asiantuntijoiden kanssaan yhteistyötä koulutus- ja hankekuvioissa. Kokemusasiantuntijat ovat osallistuneet yleisötilaisuuksiin, paneelikeskusteluihin ja tiedotustilaisuuksiin. Olen pannut merkille, että he ovat toivottuja esiintyjiä. Luentosali hiljenee ja jokaisen läsnäolijan kuulo terävöityy, kun he astuvat estraadille. Sinne he kaiken tekemänsä henkilökohtaisen työn jälkeen kuuluvatkin. Paraatipaikalle kertomaan tehokkaasti ja positiivisesti, että pahimmastakin voi selvitä. Antamaan toivoa vielä silloinkin, kun muut jo pyörittelevät päätään. Olen todella ylpeä saadessani työskennellä heidän rinnallaan erilaisissa kehittämishankkeissa. He tekevät tärkeää ja aidosti asiakaslähtöistä työtä. Usein kuulen asiakaslähtöisistä terveyspalveluista vain juhlapuheissa, siksi kokemusasiantuntijat tarvitsevat virallisen aseman osana toimivia sosiaali- ja terveyspalveluita. Lakimuutosta siis tarvitaan, jotta monessa asiassa alkaisi hymistelyn sijasta tapahtua. Siitä minulla on omakohtaista kokemusta. Kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan ihmistä, jolla on omakohtaista kokemusta esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmista, joko niistä kärsivänä, toipuneena tai palveluita käyttäneenä henkilönä. Kokemusasiantuntija voi olla myös omainen tai läheinen. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Kirjakaupoista puuttuvat miesten kokemaa seksuaalista väkivaltaa käsittelevät suomalaiset tietokirjat. Ajattelin korjata tilanteen. Kirjoittaisin teoksen miesuhreille ja ammattiauttajille. Hyvä idea, eikö? Ei kaikkien mielestä. Otin yhteyttä viiteen suomalaiseen kustantajaan. Kustannuspäälliköiden mielestä seksi myy, tällainen kirja ei. Peruin aikeeni, mutten aikonut luovuttaa heti. Kirjoitin seksuaalisesta väkivallasta vähän suppeammin, lehtiartikkelin. Toimituksen editointioikeudella tekstistä hävisivät heti rivit, joissa viitattiin miehen voivan olla seksuaalisen väkivallan uhri. Artikkelia ei koskaan julkaistu lehdessä. Liian seksikästä tietoa Ihmisiä ei siis kiinnosta tietää, että erektio ei ole aina seksihalukkuuden merkki tai mies ei ole aina seksuaalisen väkivallan tekijä. Tosimies on siis aina valmis, eikä avuton uhri. Hän pitää kaikissa tilanteissa lähentelystä, lääppimisestä ja seksiin pakottamisesta. Nuorten miesten on edelleen rohkeasti alistuttava nais- tai miespuumien seksuaaliseen painostamiseen halukkuudestaan riippumatta. Meistä jokainen tietää nämä asiat siinä määrin, että niistä vaietaan tai puhutaan vitsaillen. Ei meidän tarvitse niistä enää lukea. Tosin yksikään edellä mainituista asioista ei pidä paikkaansa. Totta on vain se, että tällaisen rikoksen uhri on naisen, tytön, pojan tai miehen raiskaama mies. Se ei ole seksikästä, saatikka sitten hauskaa. Uhreja on, turvaverkkoa ei Emme tiedä, miten paljon raiskattuja miehiä maassamme on. Tilastointia tai tieteellistä tutkimusta ei aiheesta juuri tehdä. Tutkimushankkeet saavat rahaa siinä tapauksessa, että uhri on nainen. Hankkeet ovat kuulemma onnistuneita, jos yksikin uhri saa apua. Samoilla tutkimuksilla perustellaan, ettei miesuhreja oikeastaan ole. Tai on heitä, mutta he eivät uskaltaudu päivänvaloon. Kaksi prosenttia edellisen vuoden raiskausrikosilmoituksista oli miesten tekemiä. Niitä miehiä, jotka ovat valmiita rikkomaan tabun, siis on. Tästä rohkeudesta kerron mielelläni ammattilaisille luennoidessani aiheesta. Joudun kertomaan myös sen, että hoitopalveluita tai rikosoikeudellista järjestelmää ei Suomessa kehitetä, koska miehet eivät hakeudu niihin. Tosin meillä ei ole juuri miesten tapauksiin erikoistuneita ammattilaisia, virallisia hoitotahoja, turvakoteja tai jatkohoitopaikkoja joihin hakeutua. Lääkkeitä ongelmiin ei löydy, koska tietoa ei ole riittävästi. Toki mieskin saa esimerkiksi soittaa nimettömänä naisille suunnattuihin auttaviin puhelinpalveluihin. Se on kai jonkinlainen groteski vitsi, mikä ei taida kiinnosta virkamiehiä tai palveluiden rahoittajiakaan. Tosimies puhuu, tuntee ja toipuu Suomen perustuslaki turvaa ihmisen koskemattomuuden, turvallisuuden ja ihmisarvon. Valitettavasti laki ei suojele miehiä seksuaalisilta myyteiltä, ennakkoluuloilta ja väärältä kansanperimätiedolta. Raiskatut miehet kohtaavat uskomattomia ongelmia koettaessaan saada äänensä kuuluviin ja oikeutta kokemilleen vääryyksille. Toisin kuin usein luullaan, tosimies puhuu, tuntee ja toipuu – kun me annamme siihen luvan ja välineet. Tällä hetkellä miehet eivät saa tarpeeksi ajoissa asiallista tietoa, tukea ja apua. Perheiden, koulujen ja työpaikkojen seksuaalista väkivaltaa ehkäisevässä työssä miesten seksuaalisuutta ei osata suojata. Tietoa tarvitaan lisää mutta, kuten jo tiedämme, miehen raiskaus ei myy tarpeeksi. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. |
Jan
bloggaa rohkealla tyylillä. Arkisto
January 2021
Kategoriat
All
|