Pikkujoulun juuret ovat jossain 1800-luvun adventin vieton paikkeilla. Sen jälkeen alkoivat paasto ja Kristuksen odotus, joka päättyi jouluna.
Vasta Tuomaan päivän puurojuhlassa sai maistella itse pantua olutta. Mutta jo 1920-luvulla ruotsalaisten opiskelijoiden kuusijuhlat olivat levinneet koko Suomen kansan bilehumuksi.
Nykyään kuusijuhla on yhdelle palkinto vuoden uurastuksesta tai rento ilta työkavereiden kanssa. Toiselle se on pakkojuhlintaa ja kolmannelle mahdollisuus räkäkännien vetämiseen tai syrjähyppyyn.
Harva valmistautuu huolella pikkujouluiltaan kädet ristissä rukoillen tavoitellen harrasta joulun henkeä.
Yhä useampi lähtee firman porukalla teatteriin tai stand up -iltaan. Ja sen jälkeen lasilliselle tai kahdelle, kolmelle tai...
Rennot pikkujoulut
Mitä paremmin henkilöstöasiat on firmassa hoidettu sitä siistimpi juhla on tiedossa.
Osassa firmoista pikkujouluperinne on osattu hyödyntää oikein. Niissä iloa, myönteisyyttä ja uurastuksesta palkitsemista tuetaan vuoden ympäri.
Pikkujoulu on vain yksi lisämahdollisuus palkita työtiimiä hyvin tehdystä työstä.
Hyvä henki näkyy kaikessa toiminnassa, kun firman työntekijät ottavat päihdeohjelman ja ammattimaisen työskentelyn tosissaan. Alkoholi ei ole se juttu, minkä ympärille halutaan ry(y)ppyotsaisesti kokoontua.
Pikkujoulujuhlasta lähdetään kotiin rentoina ja hyvillä mielin. Kaikkea on ollut sopivasti: syötävää, juotavaa, hyvää seuraa ja joulun odotuksen säihkettä.
Vai jankuttaako koko työtiimi tämän kuullessaan sormet korvissa bla bla blaata?
Toisinkin voi käydä
Työssä jaksamiselle olkaansa kohauttavalle työpaikalle pikkujoulu on vuoden odotetuin draaman näyttämö.
Kulissseista kuluu jännittynyttä kikatusta: viina on viisasten juoma, mutta mahtuu sitä ämpärillinen tyhmempäänkin päähän.
Esirippu repäistään auki aina yhtä innokkaasti, mutta pikkujoulun vuositeema on aina sama. Aikuisten teinimäinen sekoilu ja viinalla läträäminen.
Juhlapaikan ilmassa paikalle saapuneita juhlijoita odottaa villi odotuksen tuntu. Osa työkavereista jättää saapumatta juhliin aivan samasta syystä.
Stressi, uupumus, epäreiluus, työpaikkakiusaaminen, kauna ja salarakkaat leimahtavat odotetusti näissä bileissä liekkeihin.
Pari nyrkkitappelua, mielensä pahoittaneita työkavereita, hyvän maun rajat ylittävää kähmintää ja krapulapäiviä. Ja kihi kihi, siitä riittää sisäpiirille supistavaa seuraaviksi työpäiviksi, joskus jopa vuosiksi.
Pikkujoulu osana firman henkilökuvaa
Työnantaja järjestää pikkujoulun, jotta työhyvinvointi ja tuottavuus nousee, ei päinvastoin.
Pomo on työsuojeluvastuussa firman juhlassakin. Osa riehujista lähtee työterveyshuoltoon hoidettaviksi ja osan tuhoaman omaisuuden maksaa järjestäjä. Sekoilijat tekevät suuremman loven budjettiin, kuin juhlan järjestelykustannukset antavat myöden.
Neverhööd -työntekijät puhuvat, twiittaavat ja lähettävät some-kuvia juhlatunnelmista ympäri maailmaa. Ja hups, kuinka ollakaan. Niistä muodostuu tahtomattakin osa yrityskuvaa.
Viesti ulospäin on: Tättärää! Tässä ovat työtiimimme huippuhetket yhdessä. Haluamme siis rekrytoida firmaamme lisää sekopäisiä juoppoja. Näytä tissit!
Kippis iloiselle joulumielelle
Näinä yt-neuvottelujen kulta-aikoina monet työnantajat peruuttavat huojentuneina pikkujoulun. Juhla nähdään tekopyhänä, kun on vuosi puhuttu pelkistä säästöistä.
Ehkä ongelma tulee ratkaista, kuten peliyhtiö SuperCellissä. Tiimityön onnistumista juhlitaan yhdellä oluella, epäonnistumista samppanjalasilla. On juoma sitten alkoholitonta tai ei.
Siis iloista joulumieltä kaikille jo ehkäisevällä päihdeviikolla (vko 45), ja kippis!
P. S. Tähän loppuun vielä bilehenkinen muistutus. Monet pomot ja työntekijät muistetaan parhaiten juuri pikkujoulujuhlista – hyvässä ja pahassa.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.