Onko mitään rajaa?
Meistä kaikista tulee iän myötä suklaarusinoita: keho rasvoittuu ja kuivuu. Vesiliukoisten lääkkeiden pitoisuus kasvaa ja rasvaliukoisten pienenee. Veren alkoholipitoisuus taas nousee nopeammin kuin nuoremmilla.
Ikääntyneillä ei silti ole yhdessä selkeästi jaettua käsitystä kohtuujuomisesta tai monilääkityksen riskeistä.
Viisaasti kulutettuna alkoholi rentouttaa, lievittää stressiä ja on osa sosiaalista kanssakäymistä. Yhä useammin ikääntyneen maitolasiin kuitenkin lorahtaa viiniä ja kahvihetket ovat likööripainotteisia. Nukahtamislääkkeeksi, kolotuksiin ja tykytyksiin otetaan ”lääkekonjakkia”. Nuhakuumeeseenkin käytetään alkoholia, mikä entisestään vahingoittaa puolustuskykyä.
Moniko yli 65-vuotias tietää, mikä on terveellisenä pidetyn yhden alkoholipäiväannoksen koko? Kysyttäessä vastaus on yleensä lasillinen tai kaksi. Isossa keskioluttuopissa on kuitenkin jo 1,5 annosta.
Viisasten juomasta päänvaivaa
Osalle on terveyssyistä suositeltu lasiin sylkemistä. Syynä voi olla alkoholia vierastava perustauti, kuten maksasairaus.
Lääke- ja baarikaappikin voi olla yhdistettyä mallia, ja kuin pommin jäljiltä. Löytyy määrättyjä lääkkeitä, oikeasti käytettäviä lääkkeitä, vanhoja lääkevalmisteita, alkoholituotteita ja perimätiedon mukaisia rohtoja. Silti päivittelemme suu vaahdossa nuorten sekakäyttöä.
Terveydenhuollossa ihmetelläänkin nyt ikääntyneiden hoitotasapainon heittelyä. On huimausta, huonovointisuutta, unettomuutta, masennusta ja yleistilan romahtamista. Ne muodostavat oudon oireyhtymän. Erityisesti, kun taktiikkaryhmästä puuttuu päihdehoitotyön Dr. House.
Puuttumattomuuden kulttuuri
Ikääntyneeltä on aina tarkistettava, mitä hän tietää päihteiden ja lääkkeiden terveysvaikutuksista. Sekavia lonkkamurtumapotilaita kun alkaa tulla ovista ja ikkunoista sairaalaan, jos terveydenedistämisestä ja lääkelistan tarkastamisesta huolellisesti livetään.
Arvostavaan kohtaamiseen on koulutuksen lisäksi tarjolla oppaita ja apuvälineitä, kuten Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari.
Syitä puuttomattomuudelle on hyvin harvoin. Tässä on kuitenkin yksi huonoimmista: ei pian kuolevalta ihmiseltä voi ottaa pois ainoaa lohtua (eli alkoholin suurkulutusta).
Ei ole oikein, että ikääntyneet siivotaan pois silmistä koteihinsa lohduttamaan itseään alkoholilla ja lääkkeillä. Onko niin, ettei ikääntyneillä ja terveillä elinvuosilla ole enää mitään arvoa tai merkitystä yhteiskunnalle? Esimerkiksi sillä, ettei maistissa olevan mummon tai vaarin luokse voi viedä lapsia kylään.
Humaltuneena ja sekavana ikääntynyt joutuu kodissaan ja sen lähipiirissä helposti myös rikoksen uhriksi. Silloin pommi on räjähtänyt käsiin.
Se näkyy pahimmillaan fyysisen, psyykkisen tai henkisen väkivallan lisäksi taloudellisena ja seksuaalisena hyväksikäyttönä. Pahinta väkivaltaa käyttää ihminen joka ei välitä siitä, että selvänä ikääntyneen on helpompi tehdä itseään koskevia päätöksiä.
Harmaan pommin purkaminen
Pommin tulilinjalla ei yksin terveysalan henkilöstön terävöityminen riitä. Uutta kunta- ja sote-rakenneuudistusta kehitettäessä on mietittävä tuetaanko ikääntyneiden yksin kotona asumista liikaa.
Kotoilu voi tarkoittaa alkoholin suurkulutusta, haitallista monilääkitystä, yksinäisyyttä, eristäytymistä ja pärjäämättömyyttä. Niiden muodostama kokonaishinta tulee ylittämään moninkertaisesti vanhusbisneksen tuotto-odotukset.
Pommin piuhat on syytä irrottaa oikein. Osista voidaan luoda hyviä käytäntöjä ja toimivia innovaatioita. Silloin puhutaan sosiaalisesta tuesta ja uudenlaisista asumismuodoista. Esimerkiksi eri-ikäisten kasvukortteleista, joissa hoivakodilla on päiväkodin, koulun ja lähipalveluiden kanssa yhteiset toimitilat.
Tilakysymysten ja epäsosiaalisuuden ratkettua lisätään vertaistukitoimintaa, kokemusasiantuntijoiden käyttöä, etsivää työtä ja ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaisuutta. Kun ammattilaiset ja ikääntyneet saavat vielä yhteistä Ikääntyneet ja alkoholi -täsmäkoulutusta niin hyvä tulee.
Tähän vastataan poikkeuksetta, että nyt vaaditaan erittäin kalliita rakenteellisia muutoksia nuorempien ihmisten kustannuksella. Aivan oikein. Ne tehdään viimeistään pakon edessä vuonna 2030. Silloin arviolta joka neljäs meistä on ikääntynyt.
Voimavaralähtöinen työskentely ikääntyneen turvallisen elämän takaamiseksi on meille nuoremmille korvaamatonta.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.