Satojentuhansien lukijoiden, tuhannen viestin ja lukuisten naistoimittajien kysymysten jälkeen olo on yllättynyt.
Valtaosa verkossa käydystä keskustelusta on ollut ajatuksia herättävää, rakentavaa, ja välillä hyvin koskettavaa. Kiitos asiallisten viestien lähettäjille.
Tähän tekstiin olen tiivistänyt sen, mitä viestien lähettäjiltä opin. Se ei ehkä ole paljon.
Tämä on kuitenkin alku. Yritys ymmärtää miehenä monen naisen kokemaa pelon ilmapiiriä, aina ja kaikkialla.
---
Kuljen yksin pimeällä tiellä. Näen jo kaukaa lähestyvän miehen.
Adrenaliini alkaa kohista kehossani, sykkeeni nousee.
Pelkokertoimiini eivät vaikuta lähestyvän miehen ikä, koko, näkö, pukeutuminen tai kansallisuus.
Mieleeni palaavaat kaikki ne kerrat.
Vahvemman oikeudella lääppimiset, ei-sanan tulkitsemiset seksin mahdollisuudeksi, väkisin seuraan änkeämiset ja aggressiiviset perään huutelut.
Muistan, miten kaverit ovat avautuneet saunaillassa. Riitaisista käsirysyistä, nöyryyttämisistä, hakkaamisista ja raiskauksista.
Myös media on mässäillyt raiskauksilla. Otsikoissa kaiken maalaiset miehet vaanivat kaltaistani ihan tavallista naisia. Iso osa rikosilmoituksista ei johda mihinkään.
Muutamassa lukemassani jutussa ahdistelusta ei ole oikeudessa tarpeeksi näyttöä.
Entä, jos olisikin? Minut on jo alistettu. Mikään ei korvaa viattomuuteni ja luottamukseni hyväksikäyttöä.
Mieleeni nousevat tuhannet varoitukset. Miehet haluavat vain sitä yhtä. Saat syyttä itseäsi, jos sinulle käy hullusti. Fiksu nainen vaihtaa kadun puolta, ennen kuin...
Aistini terävöityvät äärimmilleen.
Seuraan takanani kasvavaa varjoa, mies saavuttaa minua. Päässäni jyskyttää, kehoni valtaa paniikki.
Hätäsuunnitelma, mikä hitto on hätäsuunnitelmani?
Pakenen tutun talon pihaan, jos tässä käy hullusti. Tietenkään juuri tänä iltana talossa ei ole valoja, eikä missään näy ristin sielua.
Painan katseeni maahan, lisään vauhtia ja teeskentelen puhuvani kännykkään. Koetan yhtä aikaa tekeytyä huomaamattomaksi ja viestittää miehelle varmuutta.
Miehen saavuttaessa minua olen valmis huutamaan apua ja pakenemaan. Nyt tai ei koskaan.
Puristan kotiavaimet nyrkin sisään. Tällä kädellä lyön.
Minusta ei tule seuraavaa uhria.
Tarkkailen vaivihkaa miestä takanani. Hän puhuu kännykkään ja kulkee omissa maailmoissaan.
Hyvä.
Hän hidastaa tahtia, ei katso minua kohti. Vielä parempi.
Nyt!
Vedän keuhkot täyteen ilmaa. Juoksen pikasprintin kotiovelle ja lukon taakse turvaan.
Mitään ei onneksi tapahtunut.
Mutta.
Minulla ei ole kokemusta siitä, mitä on liikkua vapaasti missä ja milloin tahansa. Se on asia, josta ohitseni kulkenut mies ei tiennyt mitään.
Paniikkikäyttäytymisestä on tullut osa ”tervettä” itsesuojeluvaistoani. Vastaantulevista miehistä kun ei koskaan tiedä.
Ei pelko yksistään miesten vika ole, mutta he aiheuttavat minulle ison ongelman. Arjen, jossa koen väkivallan uhkaa.
Tiedän, että valtaosa naisista ajattelee samoin.
Suurin osa miehistä on varmasti harmittomia, mutta miten erotan heidät raiskaajista.
En mitenkään. Moni raiskaaja on ennen tekoaan mukava ja miellyttävä.
Minun on oletettava jokaisen miehen kykenevän tekemään minulle mitä tahansa.
Sitä kokemusta miehet eivät ymmärrä.
Mietin, miten muutos lasten kasvatuksessa ehkä auttaisi. Silloin naisia ei kasvatettaisi pelkäämään tai väkivaltaa kuitattaisi kommentilla pojat ovat vain poikia.
Tytöille ei mielestäni tulisi opettaa, miten välttää raiskatuksi tuleminen. Sen sijaan pojille tulisi opettaa, miten seksuaalinen häirintä ja väkivalta tuhoavat naisen elämän.
Parasta olisi, että miehet tuomitsisivat yksiselitteisesti muiden miesten harjoittaman häirinnän ja väkivallan.
Miehet puuttuisivat keskenään toisen miehen harjoittamaan naisen ahdisteluun. Ja alatyylisiin vitseihin tai seksuaalisen väkivallan ihannointiin.
Lähtien huorittelusta koulun pihalla tai lähibaarissa, kun "en suostu antamaan".
Ihannemaailmassani näiden itsestään selvyyksien kertomiseen ei vastuutettaisi yhtään naista.
Muutenkin naisten kokemukset otettaisiin todesta. Tämän iltainenkin.
Jokaikinen väkivallan läheltä piti -tilanne johtaisi heti miehen elämässä tuntuviin seurauksiin.
Tärkeintä olisi, että pääsisin todelliseen vuoropuheluun miesten kanssa minuun kohdistuvan katuväkivallan vähentämisestä.
Ei.
Kaikkein tärkeintä on, että voisin huoletta liikkua mihin aikaan tahansa missä haluan.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.