Kuva: Jan Holmberg
Yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus erillisyydestä. Kokemus aktivoi samoja aivo-alueita kuin fyysinen kipu. Kuulostaa yksinkertaiselta. Yksinäisyydelle ei kuitenkaan ole yhtä syytä, seurausta tai ratkaisumallia. Monien tekijöiden summa Yksinäisyys ei ole ainoastaan sielun kumppanin puutetta. Se voi olla fyysinen tunne kehon toimimattomuuden vuoksi. Kiusaaminen, syrjiminen tai vieraskielisyys taas ovat sosiaalisen yksinäisyyden aiheuttajia. Yksinäisyys voi myös olla - tai siitä voi tulla - mielisairauksien, kuten masennuksen tai sosiaalisen fobian oire. Myös ympäristö ja aika eristävät tehokkaasti muista. Näin on niillä, jotka ovat eristäytyneet kotiinsa, viettävät vaihtoehtoista elämää tai asuvat pitkiä aikoja ulkomailla. Vaikeasti sairaalle yksinäisyys voi olla pitkäaikainen ja paikkakunnalta muuttavalle väliaikainen kokemus. Työkomennukselle lähtevälle se on onneksi vain tilapäinen vieras. Helppoja ohjeita yksinäisyyden poistamiseksi on kuultu julkisuudessa, vaikka tilanne on monen tekijän summa. Yhdessä ja yksin Nettikeskusteluissa sinkkuja surkuttelevilta unohtuu, että yksin oleminen ja yksinäisyys eivät aina ole samoja asioita. Monen yksineläjän mielestä taas parisuhteessa olevien on helppoa jaella heille ohjeita. He eivät tiedä, että parisuhteessakin voi kokea yksinäisyyttä. Näin on, kun ihmissuhteesta on jäljellä enää vain valeyhteys, kulissit tai jaettu huoltajuus. Harva tietää sitäkään, että yksinäisyys periytyy aikuisilta lapsille. Perintö annetaan eteenpäin yhteisöissä, joissa aikuisten sosiaaliset taidot ovat heikkoja, perhe-elämä koostuu vain hyöty- tai viranomaisverkostosta tai perhesuhteet ovat helposti katkolla. Tällaisista perheistä ei aina saada mallia kaveririitojen sopimiseen, naapurin auttamiseen tai edes vieraiden tervehtimiseen. Yksinäisyydestä voi oppia Yksinäisyydeltä suojaavia tekijöitä ovat hyvät sosiaaliset taidot, elämänilo ja pienikin ripe itseluottamusta. Hyvä uutinen on, että yhteistyötaitoja voi oppia. On vain tiedettävä, miten avata turvallinen ja empaattinen keskustelu vieraan kanssa. Keskustelun tuoksinassa itsetuntokin alkaa kasvaa. Menestyjiä palvovassa maailmassa yksinäisyydestä ei ole helppo puhua. Yhteyden toiseen sulkee kokemus häpeästä, arvottomuudesta tai huonommuudesta. Tilanteen riistäydyttyä käsistä ajatellaan, ettei enää olla muiden huomion arvoisia. Nuollaan haavoja menestyspelin ulkopuolella. Aivan turhaan. Meidän kaikkien on aika oppia kuvaamaan hyvinvointia aineellisten mittareiden sijasta onnellisuutta ja yhteisyyttä kuvaavilla asioilla. Onnellisesti liikkeelle Jokaisen on otettava yksinäisyydestään vastuu. On lopetettava mielikuvaruoskiminen ja hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, tai muutettava tapojaan. Yksinäisyydestä ja onnellisuudesta muille puhuminen on keino aloittaa jostain. Pian sen jälkeen on lähdettävä konkreettisesti liikkeelle. Itsepintaisimpien tilanteiden varalle on olemassa kriisipuhelimia, nettifoorumeita, ystäväpalveluita, vertaistukiryhmiä ja erilaisia terapeutteja. Yksinäisyyden lyttäystalkoisiin on kuitenkin helpointa lähteä itsensä kehittämisen, kuten harrastuksen, vuoksi. Muutoksen este on paikallaan polkeminen. Sen kuvitteleminen, että itsessä on vain ja ainoastaan muista ihmisistä erottavia tekijöitä. Itsensä surkuttelu on hukkaan heitettyä aikaa. Jokainen voi liittyä lempeään sotaan ynseyttä vastaan ja huomata ihmisiä yhdistävien tekijöiden rikkauden. Esimerkiksi kahden yksinäisen ihmisen tapaaminen voi muodostua arvokkaaksi ja onnea tuottavaksi ystävyydeksi. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Se kestää kolme minuuttia. Yksi minuutti perusteluille, toinen allekirjoituksille ja kolmas kättelyyn. Sukupuolineutraali avioliittolaki on astunut voimaan. Velvollisuuksia on, oikeuksia ei Samaa sukupuolta olevien perheiden työpanos ja verorahat ovat kelvanneet iät ja ajat yhteiskunnan pyörittämiseen. Valtion tehtävänä on ollut taata ihmisten yhtäläinen arvo yhteiskunnan jäseninä ja kunta on tarjonnut palvelut kaikille sen asukkaille. Höpsis. Kaikki eivät saa rahoilleen vastinetta pakkovalitessaan kakkosluokan rekisteröidyn parisuhteen. Se on sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja kielletty Suomen perustuslaissa. Muuntuva avioliitto Nykyisiä aviopareja on loukattu sanomalla, että mies- tai naisparien avioliitto uhkaisi heitä. Onko se todellinen tulevaisuuden uhka, että naapurin Petrin ja Mikon avioliitossa pyyhkisi paljon paremmin kuin muilla? Voi olla, mutta se on myös säälittävää pelottelua. Avioliittoa ja perheidylliä on uhannut vuosikymmenet vain yksi asia, ero. Asiaa eivät ole ainakaan auttaneet homoseksuaalien painostuksen alla solmivat heteroavioliitot. Avioliitto ei muutenkaan ole säilynyt muuttumattomana; huorintekijästä voi nykyään ottaa eron. Hyi, yök. Monet sanovat homojuttujen puistattavan pelkästään jo ajatuksena. Silloin ei luulisi olevan järin vaikeaa olla naimatta samaa sukupuolta. Oma avioliitto voi olla tyydyttävämpää, kun jokainen säästää tämän kaltaiset ajatukset vain omalle ihanalle kumppanilleen. Tuntemuksilla ja omantunnon vaivoilla ei kuitenkaan voi perustella syrjintää. Vuosikymmenet naimisissa olleet ihmiset tuskin arvioivat avioliittoaan vain seksielämän onnistumisen mukaan. Puolison menettäessään jokainen meistä kaipaa haikeudella rakkautta, kiintymystä ja jaettua elämää toisen ihmisen kanssa. Uhista mahdollisuudeksi Suomi on ainoa Pohjoismaa, josta sukupuolineutraali avioliittolaki vielä puuttuu. Naapurimaiden kokemuksista ei korviimme kantaudu mitään uusia aviollisia ongelmia. Parisuhteita solmitaan edelleen, eivätkä lapset ole loppumassa. Arkiaskareetkin sujuvat ihan hyvin. Ydinperheistä saarnaavien soisi avaavan silmänsä. Yleisinhimillinen tosiasia on, että nykyperheet ovat monimuotoisia. On uudisperheitä, yksinhuoltajia, sateenkaariperheitä, lapsettomia ja puolisonsa menettäneitä. Uudistuva avioliittolaki voi luutuneiden uhkakuvien sijasta luoda mahdollisuuden vastata nykyajan tarpeisiin paremmin. Vastaväittäjien joukot Sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat jakautuvat pieniin 1. luonnottomuutta korostaviin, 2. lasten oikeuksia puolustaviin, 3. uskonnolla kantaansa perusteleviin ja 4. lisääntymisestä huolestuneisiin ryhmiin. 1. Luonnonvastaisuutta korostavat ihmiset voisivat tutustua luontoon hieman tarkemmin. Eläinkuntaa kun seksuaalinen suuntautuminen ei juuri huoleta. Ei-heteronormatiivista hellyyttä, parin muodostusta ja poikasista huolehtimista on havaittu noin 1 500 eläinlajilla. 2. Lasten oikeuksista huolestuneet taas voisivat tutustua uusimpiin tietoihin. Tutkimustulokset ja lasten tarinat hyvistä perheistä kertovat lapsiaan rakastavista vanhemmista, turvallisista kodeista ja ohjauksesta, jonka turvin voi kasvaa omaksi itsekseen. Vanhempien sukupuoli ei ole kokemuksia määrittävä tekijä. 3. Monesta uskontokunnasta on ehätetty kertomaan, että samaa sukupuolta olevan avioparin on turha anella heiltä uskonnollista seremoniaa. Hyvä niin. Jokaisella on oikeus pitää omasta vakaumuksestaan kiinni. Kaikilla aikuisilla ihmisillä on oikeus mennä naimisiin tavalla, joka parhaiten kunnioittaa heidän avioliittoaan. Moni kirkko voi siunata ihmiset siviilisäädystä huolimatta, jos aviopari näkee sen tarpeelliseksi. 4. Lisääntymistä avioliiton ykköstehtävänä pitävä ihmisryhmä on ehkä kaikista edellä mainituista ihmisryhmistä tunteettomin. He ovat niitä ”ollaanko jo pieniin päin” -terroristeja, joita jokainen lapseton aviopari vihaa. Kaikki avioparit eivät saa omaa vauvaa joko omasta halustaan tai siitä riippumatta. Vastaväitteiden loputtua bravuurina kysytään yleensä, miten sateenkaariperheet sitten saavat lapsensa. Sitä kannattaa kysyä vanhemmilta itseltään, jos kehtaa. Yhdenvertaista huolenpitoa Käymme kiivasta keskustelua romanttisen, lakisääteisen ja ties minkälaisen avioliiton välillä. Keskustelun käydessä kuumimmillaan on muistettava, että pidämme toisistamme ja rakkaimmistamme hyvää huolta. Siihen meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus. Parhaiten se toteutuu yhdenvertaisella avioliittolailla. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. Olen alkanut törmätä yhä useammin koulutettuihin kokemusasiantuntijoihin. Ihailen heitä salaa. Omakohtaisesta kokemuksesta selviytymisessä on jotain syvästi puhuttelevaa ja lohduttavaakin.
Kokemusasiantuntijoita näkee silloin tällöin mielenterveys- ja päihdehäiriöistä kärsivien ihmisten tukihenkilöinä kuntapalveluviidakossa, avohoitoyksiköissä ja asumispalveluissa. Alan välittömästi heidät nähdessäni haaveilla laajemmasta osaamisen hyödyntämisestä. Parhaimmillaan kokemusasiantuntija kun murtaa ennakkoluuloja, tunnistaa hoitoketjun katvealueet ja tietää, mikä edistää ihmisen toipumista. Heidän maanläheistä asiantuntemustaan tulee hyödyntää terveyspalvelujen suunnittelussa, kuntapalvelujen kehittämisessä tai asiakaslähtöisten palveluiden arvioimisessa. Itse asiassa kokemusasiantuntijoiden arvion tulisi olla lakisääteinen velvoite. Heitä tulisi käyttää aina, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteita muutetaan, ammatillisia perusopetussuunnitelmia tarkastetaan tai kehittämishankkeiden tuloksia arvioidaan. Aitoa asiakaslähtöisyyttä Eniten olen tehnyt asiantuntijoiden kanssaan yhteistyötä koulutus- ja hankekuvioissa. Kokemusasiantuntijat ovat osallistuneet yleisötilaisuuksiin, paneelikeskusteluihin ja tiedotustilaisuuksiin. Olen pannut merkille, että he ovat toivottuja esiintyjiä. Luentosali hiljenee ja jokaisen läsnäolijan kuulo terävöityy, kun he astuvat estraadille. Sinne he kaiken tekemänsä henkilökohtaisen työn jälkeen kuuluvatkin. Paraatipaikalle kertomaan tehokkaasti ja positiivisesti, että pahimmastakin voi selvitä. Antamaan toivoa vielä silloinkin, kun muut jo pyörittelevät päätään. Olen todella ylpeä saadessani työskennellä heidän rinnallaan erilaisissa kehittämishankkeissa. He tekevät tärkeää ja aidosti asiakaslähtöistä työtä. Usein kuulen asiakaslähtöisistä terveyspalveluista vain juhlapuheissa, siksi kokemusasiantuntijat tarvitsevat virallisen aseman osana toimivia sosiaali- ja terveyspalveluita. Lakimuutosta siis tarvitaan, jotta monessa asiassa alkaisi hymistelyn sijasta tapahtua. Siitä minulla on omakohtaista kokemusta. Kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan ihmistä, jolla on omakohtaista kokemusta esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmista, joko niistä kärsivänä, toipuneena tai palveluita käyttäneenä henkilönä. Kokemusasiantuntija voi olla myös omainen tai läheinen. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Kirjakaupoista puuttuvat miesten kokemaa seksuaalista väkivaltaa käsittelevät suomalaiset tietokirjat. Ajattelin korjata tilanteen. Kirjoittaisin teoksen miesuhreille ja ammattiauttajille. Hyvä idea, eikö? Ei kaikkien mielestä. Otin yhteyttä viiteen suomalaiseen kustantajaan. Kustannuspäälliköiden mielestä seksi myy, tällainen kirja ei. Peruin aikeeni, mutten aikonut luovuttaa heti. Kirjoitin seksuaalisesta väkivallasta vähän suppeammin, lehtiartikkelin. Toimituksen editointioikeudella tekstistä hävisivät heti rivit, joissa viitattiin miehen voivan olla seksuaalisen väkivallan uhri. Artikkelia ei koskaan julkaistu lehdessä. Liian seksikästä tietoa Ihmisiä ei siis kiinnosta tietää, että erektio ei ole aina seksihalukkuuden merkki tai mies ei ole aina seksuaalisen väkivallan tekijä. Tosimies on siis aina valmis, eikä avuton uhri. Hän pitää kaikissa tilanteissa lähentelystä, lääppimisestä ja seksiin pakottamisesta. Nuorten miesten on edelleen rohkeasti alistuttava nais- tai miespuumien seksuaaliseen painostamiseen halukkuudestaan riippumatta. Meistä jokainen tietää nämä asiat siinä määrin, että niistä vaietaan tai puhutaan vitsaillen. Ei meidän tarvitse niistä enää lukea. Tosin yksikään edellä mainituista asioista ei pidä paikkaansa. Totta on vain se, että tällaisen rikoksen uhri on naisen, tytön, pojan tai miehen raiskaama mies. Se ei ole seksikästä, saatikka sitten hauskaa. Uhreja on, turvaverkkoa ei Emme tiedä, miten paljon raiskattuja miehiä maassamme on. Tilastointia tai tieteellistä tutkimusta ei aiheesta juuri tehdä. Tutkimushankkeet saavat rahaa siinä tapauksessa, että uhri on nainen. Hankkeet ovat kuulemma onnistuneita, jos yksikin uhri saa apua. Samoilla tutkimuksilla perustellaan, ettei miesuhreja oikeastaan ole. Tai on heitä, mutta he eivät uskaltaudu päivänvaloon. Kaksi prosenttia edellisen vuoden raiskausrikosilmoituksista oli miesten tekemiä. Niitä miehiä, jotka ovat valmiita rikkomaan tabun, siis on. Tästä rohkeudesta kerron mielelläni ammattilaisille luennoidessani aiheesta. Joudun kertomaan myös sen, että hoitopalveluita tai rikosoikeudellista järjestelmää ei Suomessa kehitetä, koska miehet eivät hakeudu niihin. Tosin meillä ei ole juuri miesten tapauksiin erikoistuneita ammattilaisia, virallisia hoitotahoja, turvakoteja tai jatkohoitopaikkoja joihin hakeutua. Lääkkeitä ongelmiin ei löydy, koska tietoa ei ole riittävästi. Toki mieskin saa esimerkiksi soittaa nimettömänä naisille suunnattuihin auttaviin puhelinpalveluihin. Se on kai jonkinlainen groteski vitsi, mikä ei taida kiinnosta virkamiehiä tai palveluiden rahoittajiakaan. Tosimies puhuu, tuntee ja toipuu Suomen perustuslaki turvaa ihmisen koskemattomuuden, turvallisuuden ja ihmisarvon. Valitettavasti laki ei suojele miehiä seksuaalisilta myyteiltä, ennakkoluuloilta ja väärältä kansanperimätiedolta. Raiskatut miehet kohtaavat uskomattomia ongelmia koettaessaan saada äänensä kuuluviin ja oikeutta kokemilleen vääryyksille. Toisin kuin usein luullaan, tosimies puhuu, tuntee ja toipuu – kun me annamme siihen luvan ja välineet. Tällä hetkellä miehet eivät saa tarpeeksi ajoissa asiallista tietoa, tukea ja apua. Perheiden, koulujen ja työpaikkojen seksuaalista väkivaltaa ehkäisevässä työssä miesten seksuaalisuutta ei osata suojata. Tietoa tarvitaan lisää mutta, kuten jo tiedämme, miehen raiskaus ei myy tarpeeksi. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Heräät hyvillä mielin. Keität kupin kuumaa kahvia ja avaat sanomalehden. Artikkelit maalaavat mielesi mustaksi uutisilla lapsiperheiden ongelmista, lomautuksista ja rattijuopoista. Viikkaat huolestuneena inhoa kahisevan lehden takaisin pöydälle. Mailma on muuttunut yön aikana entistä pahemmaksi paikaksi elää. Suu viivaksi ja eteenpäin Töissä päätät hymyillä hyväntuulisesti koko päivän. Mutta ainoa narina ei kuulukaan työhuoneen oven saranoista. Pitkin päivää kuulet ilkeää kuiskuttelua ja ivallisia kommentteja. Töistä kotiin kulkiessasi päälle puskevat hyytävä sää, vaaralliset liikennesikailijat ja kaikesta stressaavat mielensä pahoittajat. Päiväsi sujuu yhtä nihkeästi kuin tervan juominen. Lähimarketissa hukut mustanharmaaseen massaan. Kassajono nytkähtelee hermostuneesti eteenpäin puhisten pahaa oloa. Kassan kohdalla viivahuultesi välistä puristuvat enää vain kitkerät inahdukset, kiitti ja hei. Vastaisku kiukulle on hyvä mieli Seis. Unohda äskeinen. Vain sinä seisot hykerryttävän ja elämänmakuisen tulevaisuutesi edessä. Anna pienten arjen harmien mennä menojaan ja ala taas tykätä itsestäsi. Liity lempeään sotaan ynseyttä vastaan. Ympärilläsi tuskailevat ihmiset ovat unohtaneet elämisen taidon. Anna se heille anteeksi. He uskottelevat, että kiukku on tehokkain keino tehdä asiat kunnolla. Ei ole. Hyvä mieli tarttuu ihmisiin helpommin kuin ynseys, joten anna palaa. Onnellinen elämä valloittaa Onnellisuus asuu arjen pienissä kätköissä. Ne löytyvät iloisen mielen, mokaamisen taidon ja itsensä hellimisen avulla. Hyvän elämän salaisuuksia ovat huumorintaju, avoimuus ja utelaisuus. Kokeile vaikka. Lue huomenna lehdestä vain sarjakuvat ja pue aamulla yllesi lämpimät ja värikkäät vaatteet. Anna töissä muiden purra myrkkykielensä poikki. Osta kaupasta vain rakastamaasi ruokaa ja juttele kassajonossa hyväntuulisesti kaikille. Illalla voitkin sitten liukua nautinnollisen kirjan lukemisesta rauhalliseen uneen. Näin helppoa se on. Annat hyvän kiertää ja pienten onnellisten muutosten valloittaa arkesi. Eikä haittaa, vaikka aloittaisit jo tänään. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Suomesta on tullut vastustajien maa, jota kiukuttelijat pompottavat. Samalla tunteen palolla vastustetaan niin liikuntareseptiä, hallituskokoonpanoa kuin Muumimukin vuosiväriäkin. Kukaanhan ei ole kysynyt jokaiselta veronmaksajalta erikseen lupaa yhteenkään näistä päätöksistä. Kamalaa. Eniten äänessä ovat ne, jotka vaativat suvaitsemaan suvaitsemattomuutta ja irtisanoutuvat hyvinvointivaltiosta. Haukotus. Yksi määrää tahdin Sosiaali- ja terveydenhuollon johtoon tulee valita yksinvaltias. Ehdokkaat osallistuvat pääsykokeeseen, joka sisältää kysymyksen jokaisesta Trivial Pursuit -lautapelin väriaiheesta. Valittu johtaja päättää kylmän viileästi aivan kaikesta. Annetaanko lapset homo- vai juoppoperheille. Homoille. Sijoitetaanko 200 ex-kansanedustajaa muuntokoulutuksella töihin vanhustenhuoltoon? Kyllä. Aika tylyä, mutta nyt on tarpeeksi kädet suun ympäri tötteröllä huudeltu tehokkaiden ja halpojen palveluiden perään. Huhuilu on hukkunut eriävien mielipiteiden valtamereen. Samalla tiedetään suurimman vuosilaskun terveysalalle mätkähtävän vältettävissä olevista elintasosairauksista, väärin sijoitetusta henkilökunnasta ja tuntemattomasta syystä hukatuista resursseista. Itsevaltiaan määräysvallan alla mitään ei tuhlata. Potilas tekee juuri niinkuin sanotaan ja sairaanhoitaja niiata niksauttaa sairastuvalla vain puhuteltaessa. Aivan kuten sata vuotta sitten. Ihanaa. Asiakas toimii, terveydenhuolto ei Pikkulapsellekin on selvää, että tulevaisuuden terve yhteiskunta vetää yhtäköyttä, mutta ei. Suomalainen genotyyppi ei voi nytkään jonottaa hetkeäkään terveyskeskuksessa raivostumatta. Peruspotilas on jo katsonut netistä hoidon vaivaansa, joten koko käynti on tavallaan turha. Netti on tiennyt, että esimerkiksi influenssan oireisiin määrätään aina antibioottikuuri. Siitä on tullut fakta, jonka kuka tahansa nettisurffailija tietää paremmin kuin koulutettu sairaanhoitaja. Perusoikeutensa tunteville veronmaksajille on turha nikotella itsestään paranevista virustaudeista, levon merkityksestä tai näyttöön perustuvasta hoitotyöstä. He ovat ostaneet terveyspalvelun, eivätkä kuuntele selittelyä. Vastaanotolta selvittyään ainakin puolet heistä jättää määrätyn lääkkeen syömättä ja sovitut terveysmuutokset tekemättä. Terveydenhuolto ei siis toimi. Terveysalan asiantuntijoiden äänen vaientaa LIG (Lukisit Itte Googlesta) ja nettiadressi heitä vastaan on jo vetämässä. Terveyspalveluissa asiakas on aina oikeassa, siksi potilaan käytöksestä ei voi valittaa mihinkään. Mitäpä siihen sairaanhoitaja sitten lisäämään kuin kiitos ja anteeksi. Anonyymin viisastelun loppu Ammattilaiset tarvitsisivat toimivien terveyspalvelujen kehitystyöhön rinnalleen joukon iloisia ja positiivisia kokemusasiantuntijoita. Se on vaikeaa maassa, jonka asukkaiden mielestä mikään ei ole pääsääntöisesti hyvin yhtenäkään päivänä vuodesta. Yksikin vääränvärinen kritiikki saa tummissa riveissä aikaan suoranaisen lottovoittajien huutoraivarin. On aika lopettaa demokratia, kansanäänestykset ja nykyinen terveydenhuolto. Tervetuloa Suomeen Itä-Aasiasta kehitysapuna tuotu yksinvaltiaan terveydenhoitomalli. Onhan puolesta ajattelija parempi vaihtoehto kuin tämä, jossa kaikesta saavat päättää valintastressistä väsähtäneet asiakkaat. Meillä uskotaan vielä vakaasti yksilön tietävän mikä hänen terveydelleen on parasta, jos hän osaa laatia nettiadressin. Luultavasti niiden laatijat ovat heitä, jotka eivät voineet pienenä allekirjoittaa yhtään mitään. Tussit olivat ikävästi patterin takana jumissa. Heidän mielestään kansa puhuu mitä vain, kun vetoomuksen takana on puolituhatta anonyymiä allekirjoittajaa ja satatuhatta hiljaista hymistelijää. Tittidii. Nyt siihenkin tulee loppu. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Työntekijän seitsemän kuolemansyntiä ovat: laiskuus, viha, kateus, ylpeys, ahneus, himo ja kohtuuttomuus. Näistä kaikki ilmestyvät työpaikalle työntekijöiden vapaasta tahdosta. Isoihin ja pieniin työsynteihin voi siis jokainen omassa työssään vaikuttaa. Laiskuus innostuksen tappajana Työpaikan ehdottomasti paras innostuksen tappaja on laiskuus. Sitä ei huomaa heti. Laiskuus näkyy parhaiten työyhteisössä uuden tulokkaan ehdotettua, että asiat voitaisiin tehdä paremmin. ”Ylimääräistä” työtä aiheuttava ihminen jyrätään välinpitämättömällä asenteella. Hoetaan, ettei koskaan ennen ole tehty näin, ei jaksa, ei ehdi, eikä edes kiinnosta. Ahkerassa työpaikassa on toisin. Siellä toteutuskelpoiset uudet ajatukset testataan, sovittuja asioita kehitetään pitkäjänteisesti ja virheistä opitaan niistä syyllistymättä. Näillä työpaikoilla uskalletaan pohtia ovatko laiskat työntekijät oikeassa paikassa töissä. Sen pohtiminen ääneen voi aiheuttaa jopa vihaa, mutta hyvässä työryhmässä ei vieroksuta erilaisia tunteita. Itkupotkuraivari with love Töissä jokainen vihastuu ja menettää joskus hermonsa. Silloin sohaistaan työkaveria arkaan paikkaan, paukautetaan ovet irti saranoilta tai istutaan itkupotkuraivarin partaalla kahvihuoneessa. Mikään ei ole rasittavampaa kuin kroonisesti tällä tavoin käyttäytyvä työkaveri, joka on saanut yliotteen työpaikasta. Viisaat työntekijät tunnustavat vihan kääntöpuolen olevan rakkaus. Työpaikalla ei tarvitsee kiitää tehtävästä toiseen pupillit sydämmiä sykkien, mutta työstä on hyvä tykätä. Sellaista on työ, joka tarjoaa sopivan määrän mielenkiintoisia haasteita ja mahdollisuuksia. Vihan puuskat rauhoittuvat ja kateuskin helpottaa, kun tietää tekevänsä juuri sitä työtä josta pitää. Kolikkoja kateellisten kisoista Kateus johtuu toisen työntekijän menestyksen aiheuttamasta mitättömyyden ja riittämättömyyden tunteesta. Se näkyy työpaikan ilmapiirissä terävänä piikittelynä ja kiusaamisena tai verhoutuu oppineisuuden kaapuun. Kateellisten olympialaisissa yksi atleetti onnistuu työsuorituksissa aina nopeammin, paremmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin muut. Se aiheuttaa alisuoriutujissa ärsyyntynyttä pahansuopaisuutta ja halun kampata kultamitalistit päivystyksen vuodepotilaiksi. Kateellisuuden voi kanavoida myös toisin. Voi tutkia, mitä työkaverilta voisi oppia yltääkseen yhtä hyvään työsuoritukseen itse. Kateus kääntyy helposti myös ihailuksi johtaen terveeseen kunnianhimoon. Se on raaputettavissa esiin oikeanlaisella ammattiylpeyden kolikolla. Tähän tarkoitukseen käyvät hyvin työntekijän osaamisen hyötykäyttö, tuntuva korvaus ja kehuminen hyvin tehdystä työstä. Ammattiylpeiden kaksi puolta Ammattiylpeyttä on kahdenlaista: hyvää ja huonoa. Huonossa työpaikassa tärkeää on nokkimisjärjestys ja tittelinkipeys. Rehellisestä vuorovaikutuksesta voidaan silloin tuskin puhua, koska pelokas työporukka keskittyy juoruamiseen ja oman hännän nostattamiseen. Jokainen on omillaan ja yksin. Toimivalla työpaikalla ollaan suoraselkäisesti ylpeitä omasta ja muiden osaamisesta. Siellä ammattiosaamista arvostetaan ja ahneutta puretaan kunnioittaen toisia. Tunnusomaista on, että jokainen työpaikan ovesta sisään astuva ihminen huomaa oitis tehokkaan tekemisen meiningin. Kun mikään ei riitä Joskus työntekijöiden ahneus johtuu työpaikan tehokkuusvaatimuksista, mutta usein mulle-kaikki-heti-nyt -paine luodaan itse. Työstä halutaan irti mielihyvän maksimitehot. Epämiellyttäviä tilanteita, kuten kiireellisiä tehtäviä tai tylsiä rutiineja vältellään. Työkavereilta vaaditaan eri tekosyin kohtuuttomia, kunnes mikään ei enää riitä. Työryhmässä voi unohtua, että terve narsismi ei tapahdu työkavereiden kustannuksella tai heitä väheksyen. Terveellisellä tavalla narsistinen työntekijä uhkuu hyvää itsetuntoa ja tasapainoista työhyvinvointia. Hän löytää päivittäin työstään pieniä mielihyvää tuottavia asioita. Ahneuden kääntöpuolena onkin kohtuus, tasainen työtahti ja tulosten oikeudenmukainen jakaminen työporukan kesken. Kohtuuton työn imu himottaa Liiallisen himon ilmiöt, työholismi ja uupumus, naamioituvat joskus positiivisiksi asioiksi, kuten kilpailuksi paremmista tehtävistä. Rajan yli mennään, kun työ muuttuu pakonomaiseksi, uuvuttavaksi ja se tehdään muun elämän kustannuksella. Lopulta jäljellä on vain henkihieverissä ja ylikierroksilla käyvä arjen sankari. Kohtuuttomuudesta on tullut himon liittolainen. Niiden jäljiltä työntekijän simahtaminen ei enää helpotu työtehtäviä keventämällä, levolla tai edes lomilla. Positiivisen työn himon sytyttävät hetket, joissa työnteko sujuu kuin itsestään. Työntekijän hyvinvointi on silloin kohdallaan ja työn imu johtaa onnistumisen kokemuksiin. Ne lieventävät tehokkaasti kuormituksen ja stressin tunnetta. Tällaisilla työpaikoilla työkavereista puhutaan paljon selän takana. Kuiskuttelu on ihailevaa ja hävyttömän hyvää kehumista. Parhaimmilla työpaikoilla samat asiat sanotaan häpeilemättä ääneen. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. P.S. Ehdotus postaukseen tuli Mainion Facebook -sivun kautta. Kiitos Marialle hyvästä ideasta. |
Jan
bloggaa rohkealla tyylillä. Arkisto
January 2021
Kategoriat
All
|