Kuva: Jan Holmberg
Etsi työssäsi tekemät virheet ja menesty! Otamme hyvältä kuulostavat elämänohjeet ihan liian tosissamme. Erityisesti silloin, kun ne ovat huonoja mutta kaik-ki muut-kin uskovat niin. Mutku vielä tämä yksi juttu ja sitku vielä... Selitämme ihan tosissamme, että tässä elämäntilanteessa onni saa odottaa. Nyt kaikki aika kuluu menestyksen tavoitteluun. Sen hintana on krooninen stressi, kiire ja onnen kaukaa kiertäminen. Oman onnensa seppä Höristelen korviani kuullessani, ettei tietynlaisessa elämäntilanteessa tai työympäristössä voi olla onnellinen. Muutos lähtee aina ihmisestä itsestään. Esimerkiksi onko päätelmä puolivälissä lasia olevasta vedenpinnasta, että lasi on puoliksi tyhjä vai täynnä? Vastaus on helppo. Jokainen päättää sen itse. Ei ympärillä olevat ihmiset. Sama juttu töissä. Toisen mielestä työ on raskasta rehkimistä, toiselle sama homma on kevyttä kenttätyötä. Kiinnostaako tietää miksi? Onnea ja menestystä työntekoon Olemme ymmärtäneet menestymisen ihan väärin. Onnellisuus ei ole menestyksen tulos, vaan sen avain. Aidosti onnellinen ihminen on tarmokas ja tekee työssään hyviä ratkaisuja nopeammin kuin muut. Hän on pieneen tyytyväinen, käyttää saamiaan resursseja oikein, saa aikaan hyviä asioita ja tekee tulosta. Usein ajatellaan, että työ on onnellisuuden vastakohta. Turhaa raadantaa, jota kukaan ei arvosta. Se on totta. Kukaan ei arvosta työtä, jota työntekijä itse aliarvioi tai vihaa. Työtään voi arvostaa palaamalla sen peruspalikoihin. Töihin voi tulla myytyään vapaa-aikansa vastahakoisesti työnantajalle tai saadakseen työssään päivittäin jotain hyvää aikaan. Sekin on valinta. Ihminen voi äänestää jaloillaan, jollei meno työpaikalla miellytä. Terve tie menestykseen Työntekijät ajattelevat tyypillisesti, että heidät on palkattu ratkomaan ja hautomaan ongelmia. Mutta. Mitä etevämpi työntekijä on löytämään asiakkaan tilanteesta ongelmia, sitä kielteisemmäksi hän tulee työtään kohtaan. Entä mielenterveyttä edistävät ja motivoivat työtavat? Etsittäisiinkin työstä sitä, mikä ongelmista huolimatta onnistuu ja sujuu. Silloin virheistä opitaan ja samalla työssä onnistuminen tunnistetaan. Tärkeintä on, ettei jäädä tuleen makaamaan ja turhaan märehditä muiden sanomisia. Virheistä stressaaminen heikentää terveyttä, keskittymiskykyä ja muistia. Ote työstä ei suinkaan terävöidy, kuten taistele tai pakene -reaktiosta oikeassa olemisen huumassa ajatellaan. Päinvastoin. Kukaan ei jaksa tehostaa työkykyään sietämättömällä tahdilla loputtomiin. Mieli seuraa kehon oireita ja lopulta molemmat hajoavat. Pessimisti ei pety, mutta positiivisuus ja onnellisuus on terve tie menestykseen. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Opimme jo hyvin pienenä läksyn. Virheitä tekevä ihminen ei saavuta elämässään mitään. Hylättyjä arvosanoja kotiin tuova koululainen on tyhmä ja laiska. Elämässä menestyminen vaatii oikeiden ratkaisujen tekemistä. Vähän virheitä tekevä ihminen on älykäs, pätevä, uskottava ja ihailtu. Kympin arvoisia ajatuksia, mutta ne eivät pidä paikkaansa. Oikeassa olemisen huuma Teoriassa jokainen tietää, ettei voi olla aina oikeassa. Siitä huolimatta siihen pyritään määrätietoisesti. Intämme olevamme oikeassa, koska se saa meidät tuntemaan itsemme tarpeellisiksi ja älykkäiksi menestyjiksi. Emme pidä v-sanasta, koska väärässä oleminen hävettää, nakertaa arvovaltaa, näyttää tyhmältä tai pelottaa. Ajattelemme mielipiteemme vastaavan todellisuutta paremmin kuin kenenkään muun. Niinpä jatkuvasta oikeassa olemisen huumasta on tullut iso sosiaalinen ongelma. Entä jos pikkulapset toteaisivat, kävelyä opetellessaan ja yhä uudestaan kaatuessaan, ettei kukaan voi oppia kävelemään? He jäisivät voitonriemuisena maahan makaamaan loppuelämäkseen. Lapset olisivat mielestään oikeassa, mutta kukaan ei koskaan enää kävelisi. Aikuiset ratkaisevat asioita usein juuri niin. Mutta miksi päällepäsmärin on muka helppo hymyillä, vaikka hän tekee inttämisellä itsestään idiootin? Ansassa rimpuilu riuduttaa Oudointa on, että oikeassa oleminen tuottaa aina tyydytystä. Se pätee niin elämän suurissa valinnoissa kuin pienen nippelitiedon muistamisessa. Silläkään ei näytä olevan suurta merkitystä, saako oikeassa olemisesta osakseen julkista ihailua vai henkilökohtaista salaista tyydytystä. Tunne hivelee aina valheellista itsetuntoa. Ansa on viritetty. Ansa on yli- tai alisuoriutuminen. Mitä enemmän pyrimme välttämään väärässä olemista, sitä hankalammaksi menestymisen esteeksi oikeassa olemiseen tarrautuminen muodostuu. Rimpuillessamme loukussa olemme onnettomia ja tyytymättömiä kaikkeen. Ehkä parhain tapa välttää virheitä on olla salamannopeasti tekemättä elämänvalintoja, työtehtäviä tai ylipäätänsä mitään. Nokkelimmat muistavat vielä varmuuden vuoksi pahoitella tai suitsuttaa joka käänteessä tekemättömyyttään. Vauhtisokeudessa asiat myös sekoittuvat toisiinsa. Monen mielestä esimerkiksi Lotto-arvonnassa joku muu valitsee aina oikeat numerot ja omat rahat kuluvat hukkaan. Kyseessä on kuitenkin sattuma, ei oikea tai väärä valinta. Menestyjät mokaavat Menestymisen tärkein tekijä ei ole nähdä maailmaa kuten se todellisuudessa on, vaan miten se ei (vielä) ole. On ratkaisevan tärkeää luopua oikeana pitämästään päätelmästä paremman tiedon lisääntyessä. Reilu mokaaminen kun on oppimisen, luovuuden, ja uudistumisen ehtymätön lähde. Jokaisen on syytä myöntää tarvittaessa olevansa väärässä ja tehdä vääriä valintoja. Niistä voi nauttia ja hehkuttaa ne heti innolla muille. Miksi kertoisimme olevamme väärässä ainoastaan silloin, kun sille voi naureskella? Rapatessa roiskuu aina. Menestyminen vaatii intohimoa, luovuutta , mokaamista ja kovaa työtä. Sen esteenä oleviin bunkkereihin kaivautuminen aiheuttaa lähinnä vaikutusvaltakuolemia. Ei tosin niille, jotka myöntävät välillä olevansa väärässä. He loikkivat ketterästi esteiden yli ja menestyvät elämässään. Ja se on heille ihan oikein. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus erillisyydestä. Kokemus aktivoi samoja aivo-alueita kuin fyysinen kipu. Kuulostaa yksinkertaiselta. Yksinäisyydelle ei kuitenkaan ole yhtä syytä, seurausta tai ratkaisumallia. Monien tekijöiden summa Yksinäisyys ei ole ainoastaan sielun kumppanin puutetta. Se voi olla fyysinen tunne kehon toimimattomuuden vuoksi. Kiusaaminen, syrjiminen tai vieraskielisyys taas ovat sosiaalisen yksinäisyyden aiheuttajia. Yksinäisyys voi myös olla - tai siitä voi tulla - mielisairauksien, kuten masennuksen tai sosiaalisen fobian oire. Myös ympäristö ja aika eristävät tehokkaasti muista. Näin on niillä, jotka ovat eristäytyneet kotiinsa, viettävät vaihtoehtoista elämää tai asuvat pitkiä aikoja ulkomailla. Vaikeasti sairaalle yksinäisyys voi olla pitkäaikainen ja paikkakunnalta muuttavalle väliaikainen kokemus. Työkomennukselle lähtevälle se on onneksi vain tilapäinen vieras. Helppoja ohjeita yksinäisyyden poistamiseksi on kuultu julkisuudessa, vaikka tilanne on monen tekijän summa. Yhdessä ja yksin Nettikeskusteluissa sinkkuja surkuttelevilta unohtuu, että yksin oleminen ja yksinäisyys eivät aina ole samoja asioita. Monen yksineläjän mielestä taas parisuhteessa olevien on helppoa jaella heille ohjeita. He eivät tiedä, että parisuhteessakin voi kokea yksinäisyyttä. Näin on, kun ihmissuhteesta on jäljellä enää vain valeyhteys, kulissit tai jaettu huoltajuus. Harva tietää sitäkään, että yksinäisyys periytyy aikuisilta lapsille. Perintö annetaan eteenpäin yhteisöissä, joissa aikuisten sosiaaliset taidot ovat heikkoja, perhe-elämä koostuu vain hyöty- tai viranomaisverkostosta tai perhesuhteet ovat helposti katkolla. Tällaisista perheistä ei aina saada mallia kaveririitojen sopimiseen, naapurin auttamiseen tai edes vieraiden tervehtimiseen. Yksinäisyydestä voi oppia Yksinäisyydeltä suojaavia tekijöitä ovat hyvät sosiaaliset taidot, elämänilo ja pienikin ripe itseluottamusta. Hyvä uutinen on, että yhteistyötaitoja voi oppia. On vain tiedettävä, miten avata turvallinen ja empaattinen keskustelu vieraan kanssa. Keskustelun tuoksinassa itsetuntokin alkaa kasvaa. Menestyjiä palvovassa maailmassa yksinäisyydestä ei ole helppo puhua. Yhteyden toiseen sulkee kokemus häpeästä, arvottomuudesta tai huonommuudesta. Tilanteen riistäydyttyä käsistä ajatellaan, ettei enää olla muiden huomion arvoisia. Nuollaan haavoja menestyspelin ulkopuolella. Aivan turhaan. Meidän kaikkien on aika oppia kuvaamaan hyvinvointia aineellisten mittareiden sijasta onnellisuutta ja yhteisyyttä kuvaavilla asioilla. Onnellisesti liikkeelle Jokaisen on otettava yksinäisyydestään vastuu. On lopetettava mielikuvaruoskiminen ja hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, tai muutettava tapojaan. Yksinäisyydestä ja onnellisuudesta muille puhuminen on keino aloittaa jostain. Pian sen jälkeen on lähdettävä konkreettisesti liikkeelle. Itsepintaisimpien tilanteiden varalle on olemassa kriisipuhelimia, nettifoorumeita, ystäväpalveluita, vertaistukiryhmiä ja erilaisia terapeutteja. Yksinäisyyden lyttäystalkoisiin on kuitenkin helpointa lähteä itsensä kehittämisen, kuten harrastuksen, vuoksi. Muutoksen este on paikallaan polkeminen. Sen kuvitteleminen, että itsessä on vain ja ainoastaan muista ihmisistä erottavia tekijöitä. Itsensä surkuttelu on hukkaan heitettyä aikaa. Jokainen voi liittyä lempeään sotaan ynseyttä vastaan ja huomata ihmisiä yhdistävien tekijöiden rikkauden. Esimerkiksi kahden yksinäisen ihmisen tapaaminen voi muodostua arvokkaaksi ja onnea tuottavaksi ystävyydeksi. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
”Taas täysin turhanpäiväinen uudistus! En todellakaan aio muuttaa työtapojani, koska pomona on idiootti.” Kuulostaako tutulta? Alaistaitaja ei leiki puukkohippaa Pysähdymme harvoin miettimään millaisia olemme työntekijöinä. Työporukan kahvikeskustelussa eksytään helposti esimiehen toiminnan haukkumiseen. ”Minä tekisin työni paljon paremmin, mutta kun meillä on niin surkea pomo...” Ja pyh. Yksikään työntekijä ei saa käyttäytyä muita kohtaan häiritsevästi tai epäasiallisesti. Niin määräävät työsopimuslaki, työturvallisuuslaki, ja maalaisjärki. Hyvä alaistaitaja ymmärtää oman ja esimiehensä merkityksen omassa työssään. Hän ei nyökyttele esimiehelleen kuuliaisen näköisenä ja puukota tätä heti lammasmaisesti selkään. Ei sittenkään, kun työpaikan epävirallinen laumanjohtaja yllyttää kollegoitaan esimiehen henkiseen salamurhaan. Alaistaidoilla parempaa laatua On toki totta, että työntekijän on vaikea kehittää ja toteuttaa työtään huonon esimiehen alaisuudessa. Mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Huippuesimieskään ei voi mitään, jos hänen työntekijänsä on alaistaidoiltaan kuin tielle jämähtänyt aasi. Tutkimuksista tiedetään, että alaistaidoilla on selvä yhteys työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen. Sujuvat työyhteisötaidot parantavat työn laatua. Ne tehostavat ajankäyttöä ja auttavat pärjäämään työelämän hurlumheissä. Pelkästään esimiestä sparraamalla ei saavuteta yhtä hyviä tuloksia. Kysymys kuuluukin, mitä jokainen voi itse tehdä tullakseen johdetuksi hyvin. Alaistaitaja, ei alamainen Hyväksi alaistaitajaksi tullaan, ei synnytä. Lähtökohtana kehittymiselle on kaikkia arvostava ja kohtelias käytös työpaikalla. On sisäistettävä oma perustehtävänsä ja perehdyttävä esimiehen tehtäviin vaatimatta niiltä kohtuuttomia. Tiimipelaajana työntekijältä odotetaan vastuunkantamista, työtapojen läpinäkyvyyttä ja vaivatonta kriittisen palautteen vastaanottokykyä. Tähän asti kaikki on ihan selvää. Eikö? Huippuun hiottu alaistaitaja sietää työkavereiden erilaisuutta ja erehdyksiä, eikä mene henkilökohtaisuuksiin ristiriitatilanteissa. Hän antaa työyhteisössä tilaa muille ja joustaa tarvittaessa itse eli ymmärtää omat rajansa työtiimin jäsenenä. Vaikuttaa kohtuullisen helpolta. Työyhteisön ylä- ja alamäessä Reiluna työkaverina alaistaitaja luo yhteishenkeä ja kannustaa työkavereitaan ja esimiestään huippusuorituksiin. Alaistaitajaa on helppo johtaa, mutta hän ei kuitenkaan suostu työpaikan heittopussiksi. Vaatiessaan kannustusta, tasapuolista kohtelua ja yhteistyöhalukkuutta, hän toimii itse niissä hyvänä esimerkkinä. Hyvän alaistaitajan ominaisuuksia lukiessa moni tuntee piston sydämessään. Työvuosien karttuessa itsestään selvät asiat ovat unohtuneet. Moni työssä jaksamista kuormittava ristiriitatilanne johtuu työpaikalla juuri siitä. Työssä jaksamisen luennollani hyvistä alaistaidoista puhuminen tulee työntekijöille eteen monesti aivan kuin puun takaa. Silloin on ajauduttu miettimään työkavereiden työstä suoriutumista oman ajattelun muuttamisen sijasta. Paitsi silloin, kun työpaikalla jo ollaan hyviä alaistaitajia. Niissä työyhteisöissä työkavereita ja esimiehiä kannatellaan niin hyvän kuin pahankin edessä. Toimintatapa on jokaiselle itsestään selvä, koska se on sovittu työpaikan psykologisessa työsopimuksessa. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. __________________________________________ Arbetstagarkunnig i gott och ont ”Igen en fullständigt onödig reform! Jag tänker faktiskt inte ändra mitt arbetssätt bara för att min chef är en idiot!” Låter det bekant? Den som behärskar arbetstagarkunskaper sätter inte en dolk i ryggen på andra Vi stannar sällan upp för att begrunda hurdana vi är som arbetstagare. Arbetstagarnas kaffebordsdiskussioner leder lätt till kritik beträffande förmannens sätt att fungera. ”Jag skulle utföra jobbet mycket bättre, men när chefen är så eländig…” Pyttsan heller. Inte en enda arbetstagare får bete sig störande eller osakligt gentemot andra. Så stipulerar arbetsavtalslagen, arbetarskyddslagen och ja, bondförnuftet Den arbetstagare som behärskar arbetstagarkunskaper förstår sin egen och sin förmans betydelse i sitt arbete. Arbetstagaren nickar inte lydigt inför sin förman och hugger sedan i sin feghet dolken i ryggen vid första bästa tillfälle. Inte ens då när arbetsplatsens inofficiella ledare uppmuntrar sina kolleger att mentalt lönnmörda chefen. Arbetstagarkunskaper ger bättre resultat Det är ett faktum att arbetstagaren under ledningen av en dålig chef har svårt att utveckla och förverkliga sitt jobb. Men myntet har två sidor. En toppchef är handlingsförlamad om arbetstagarens arbetstagarkunskaper är lik en åsna som stampar på stället. Enligt forskningar har arbetstagarkunskaper en tydlig koppling till välbefinnande i arbetet och arbetets produktivitet. Smidiga medarbetarkunskaper förbättrar arbetskvaliteten. De effektiverar tidsanvändningen och hjälper oss att reda oss i arbetslivets stök och jäkt. För att nå goda resultat räcker det inte att enbart stöda förmannen. Frågan lyder, vad kan var och en göra för att chefen skall kunna leda väl? Arbetstagarkunnig, inte underordnad Ingen föds med goda arbetstagarkunskaper, men arbetstagarkunskaper kan utvecklas. Utgångspunkten för utvecklingen är ett uppskattande och artigt uppförande gentemot alla på arbetsplatsen. Man bör inse vilken grunduppgift man har och bekanta sig med förmannens arbetsuppgifter utan att förvänta sig orimliga prestationer. Arbetstagare förväntas vara teamspelare, ansvarstagande, använda sig av genomskådliga arbetssätt och ha en förmåga att emotta kritisk respons utan att känna obehag. Hittills är allt klart, eller hur? En arbetstagare som har strålande arbetstagarkunskaper tolererar det faktum att kolleger är olika och att de ibland misstar sig. Denna arbetstagare attackerar inte personliga egenskaper i konfliktsituationer utan ger utrymme för andra i arbetsgemenskapen och är flexibel. Hon förstår sina egna gränser som en medlem i arbetsgemenskapen. Verkar rimligt. I arbetsgemenskapens upp- och nedförsbacke En hygglig arbetskompis med goda arbetstagarkunskaper skapar samhörighet och uppmuntrar sina kolleger och sin förman till goda prestationer. En sådan arbetstagare är lätt att leda men hon vägrar bli en dörrmatta. Då hon kräver uppmuntran, jämlik behandling och samarbetsvilja fungerar hon även själv som ett gott exempel av dito. Då man läser om vilka egenskaper definierar en arbetstagare som besitter goda arbetstagarkunskaper känner många ett sting i hjärtat. Ju längre vi arbetat desto lättare faller självklarheter i glömska. Många belastande konfliktsituationer på arbetsplatser beror just på detta. Under mina föreläsningar där jag talar om ork i arbetet, kommer diskussionen om arbetstagarkunskaper ofta som en överraskning för arbetstagarna. Då har man drivits till att fundera hur kolleger klarar av arbetet istället för att försöka förändra egna tankesätt. Med undantag av arbetsplatser, där man redan innehar goda arbetstagarkunskaper. I dylika arbetsgemenskaper bär man upp kolleger och förmän i gott och ont. Handlingssätten är självklara för alla eftersom det är så överenskommet i arbetsplatsen psykologiska arbetsavtal. Svensk översättning av texten: Pia Fredriksson. Följa och kommentera på bloggen eller skicka sidan länken till dina vänner. Mainio Facebook-sida? Klicka här.
Kuva: Jan Holmberg
Nyökkäätkö, jos kysyn onko sinua joskus kiusattu. Entä, jos kysyn oletko tuntenut itsesi joskus lohduttoman yksinäiseksi. Minä joudun laskemaan pääni alas myöntymisen merkiksi molempien kysymysten kohdalla. Kokemuksia kiusaamisesta Lyöminen, potkiminen, nimittely, ivallinen nauru, vähättely, muista eristäminen ja pelko. Olen kokenut niistä kaikki, enkä varmasti ole ainoa. Mietin aikoinaan päivittäin milloin kiusaajat oppivat, ettei heikkoa itsetuntoa, epävarmuutta, yksinäisyyttä tai hyväksytyksi tulemisen tarvetta voi piilottaa väkivallan taakse. Nyt tiedän, että kiusaaja on meistä kaikista yksinäisin, heikoin ja sairain ihminen. Kiusaajaan itseensä sattuu eniten, kun hän jää yksin. Silloin pahuus alkaa syödä tekijäänsä hengiltä. Ainutlaatuisia kokemuksia Olemme rikkaampia ja meillä on enemmän aikaa, kuin koskaan aiemmin. Hoemme, että ihmisen on hyvä olla yksin ja vapaa tekemään mitä itse haluaa. Silti olen nähnyt työssäni monta kertaa menestystään vakuuttavan työpaikkakiusaajan tai -kiusatun purskahtavan itkuun. Syitä ovat olleet hylätyksi ja kelpaamattomaksi tulemisen kokemukset. Koston kierteestä on maksettu kova hinta. On tyypillistä, että jokainen kiusaaja ja kiusattu luulee olevansa yksin ainutlaatuisen kokemuksensa kanssa. Olen puhunut heidän kanssaan siitä, miten itsetunto, tiensä raivaaminen menestykseen tai sylkykuppina oleminen ovat eri asioita. He puhuvat lohduttomalla tavalla erityisesti yksinäisyydestä. Kaikilla ei esimerkiksi ole sellaista ystävää, jolle voi soittaa koska tahansa. Ei kiusaajaa kummempi Miksei asia voi olla toisin? Työpaikoilla heittopussileikit ihmisillä voivat loppua. Keinoja on, ja sinä päätät otetaanko ne käyttöön vai ei. Ilman muutosta kiusatut eivät ole kiusaajia kummempia. Helposti he rääkkäävät mielikuvitusmaailmassaan itsensä henkihieveriin, vaikka itsensä piiskaamisessa on vain yksi häviäjä. Ihmiset osaavat yllättää, kun avaat suusi oikeassa paikassa ja teet ensimmäisen siirron. Pelin voi avata kahden kesken, ruokajonossa tai vaikkapa, siinä kaikkein vaikeimmassa kenkientuijottelutilanteessa, hississä. Minulla on kiusaajien jämäkästä kohtaamisesta hyviä kokemuksia. Heistä on usein kuoriutunut esiin hurmaavia ja keskustelutaitoisia ihmisiä. Pienempi ryhmä on niitä, jotka eivät kykene muuttamaan käytöstään. Heidän kanssaan on vedettävä selvät rajat kaikelle yhteistyölle. Hyvää tekevä muutos Harva ihminen syntyy kiusaajaksi tai mököttäjäksi. Me muovaamme elämäämme joka ikinen päivä. Ihmiset aloittavat uuden elämän, korjaavat kokemansa vääryyden hyvällä teolla tai murtautuvat ulos yksinäisyyden kehästään. Toiset taas viisastuvat, laskevat nyrkkinsä ja antavat toisen ihmisen koskettaa itseään. Ne ovat hetkiä, joissa meillä jokaisella on mahdollisuus loistaa kiusaajana, kiusattuna tai tilanteen poikki viheltävänä ihmisenä. Uskon, että jokainen hyvä teko on osa arjen ihmeelliseksi tekevää voimaa, joka muuttaa maailmaa. Sellaista muutosta haluan tukea käyttämällä miekan sijasta näppäimistöä. Mitä sinä ajattelit tehdä tänään yksinäisyyden ja kiusaamisen vähentämiseksi? Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
Kuva: Jan Holmberg
Heräät hyvillä mielin. Keität kupin kuumaa kahvia ja avaat sanomalehden. Artikkelit maalaavat mielesi mustaksi uutisilla lapsiperheiden ongelmista, lomautuksista ja rattijuopoista. Viikkaat huolestuneena inhoa kahisevan lehden takaisin pöydälle. Mailma on muuttunut yön aikana entistä pahemmaksi paikaksi elää. Suu viivaksi ja eteenpäin Töissä päätät hymyillä hyväntuulisesti koko päivän. Mutta ainoa narina ei kuulukaan työhuoneen oven saranoista. Pitkin päivää kuulet ilkeää kuiskuttelua ja ivallisia kommentteja. Töistä kotiin kulkiessasi päälle puskevat hyytävä sää, vaaralliset liikennesikailijat ja kaikesta stressaavat mielensä pahoittajat. Päiväsi sujuu yhtä nihkeästi kuin tervan juominen. Lähimarketissa hukut mustanharmaaseen massaan. Kassajono nytkähtelee hermostuneesti eteenpäin puhisten pahaa oloa. Kassan kohdalla viivahuultesi välistä puristuvat enää vain kitkerät inahdukset, kiitti ja hei. Vastaisku kiukulle on hyvä mieli Seis. Unohda äskeinen. Vain sinä seisot hykerryttävän ja elämänmakuisen tulevaisuutesi edessä. Anna pienten arjen harmien mennä menojaan ja ala taas tykätä itsestäsi. Liity lempeään sotaan ynseyttä vastaan. Ympärilläsi tuskailevat ihmiset ovat unohtaneet elämisen taidon. Anna se heille anteeksi. He uskottelevat, että kiukku on tehokkain keino tehdä asiat kunnolla. Ei ole. Hyvä mieli tarttuu ihmisiin helpommin kuin ynseys, joten anna palaa. Onnellinen elämä valloittaa Onnellisuus asuu arjen pienissä kätköissä. Ne löytyvät iloisen mielen, mokaamisen taidon ja itsensä hellimisen avulla. Hyvän elämän salaisuuksia ovat huumorintaju, avoimuus ja utelaisuus. Kokeile vaikka. Lue huomenna lehdestä vain sarjakuvat ja pue aamulla yllesi lämpimät ja värikkäät vaatteet. Anna töissä muiden purra myrkkykielensä poikki. Osta kaupasta vain rakastamaasi ruokaa ja juttele kassajonossa hyväntuulisesti kaikille. Illalla voitkin sitten liukua nautinnollisen kirjan lukemisesta rauhalliseen uneen. Näin helppoa se on. Annat hyvän kiertää ja pienten onnellisten muutosten valloittaa arkesi. Eikä haittaa, vaikka aloittaisit jo tänään. Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä. |
Jan
bloggaa rohkealla tyylillä. Arkisto
January 2021
Kategoriat
All
|